Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

 

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa ottivat 11.2.1775 kuulutukset kauppalaivaston merimies Hinrik Widell ja Christina Rindelia/Rundelia. Molemmat olivat Halikossa syntyneitä, Henrik 30 vuotta aikaisemmin ja Christina 25 vuotta aiemmin. Naittajina olivat mukana eli puumerkkinsä kanssa kaksi augmenttitalonpoikaa Halikosta: Johan Johansson ja Aaron Aaronsson. Pariskunnalle oli Tukholmassa syntynyt jo 4.11.1774 poika nimeltä Johan Henric, joka oli kastettu suomalaisessa seurakunnassa.

Tämä lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty. 

Halikon monet onnettomuudet ja avunsaanti

Aikanaan esittelin maanvyörymässä peltonsa menettäneet veljekset Halikon Kurusta. Tuolloin löysin Inrikes Tidningarista kaksi sanomaa saadusta raha-avusta. En kuitenkaan huomannut hakea täydennystä Turussa ilmestyneistä lehdistä, joissa oli myös ilmoituksia annetusta avusta ainakin 2.1.1793, 29.4.1793, 5.8.1793 ja 2.9.1793.

Samaa mallia yritettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Tuolloin oli salama osunut Maijalan puustellin mailla hiekkamäkeen, muodostanut syvän haudan ja heittänyt ilmaan isoja kiviä, jotka siirsivät ja tuhosivat läheisen torpan. Kuin ihmeen kaupalla rakennuksessa olleet torpparin vaimo ja äiti sekä kaksi pientä lasta selvisivät hirsirauniosta hengissä. Mutta omaisuutensa menettäneinä, joten kirjoitus Åbo Tidningissä 6.8.1803 päättyy avunpyyntöön. Jos se tuotti tulosta, ilmoitukset eivät osuneet paikannimellä tekemääni hakuun.

Niclas Lafrensenin
miniatyyri
August Armfeltista
Wikimedia

Jälleen (lähes) kymmenen vuotta myöhemmin Viurilan kartanonherra, vapaaherra August Armfelt kirjoitti Åbo Allmänna Tidningiin Halikossa tapahtuneesta onnettomuudesta. Tällä kertaa kyseessä oli lokakuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä Alakydön kylää kohdannut maanvieremä. Se vei mukanaan suurimman osan kylän pelloista ja rantaniittyjä. Maa lähti liikkeelle 1342 kyynärän eli 796 metrin matkalta. Neljä latoa niittymaalla säilyi ehjänä, mutta siirtyi maan siirtyessä syntyneelle kummulle. Kirjoitus julkaistiin 13.10.1812.

Armfeltin kiinnostus tapahtuneeseen selittyy Åbo Allmänna Tidningissä 28.1.1813 julkaistusta selvityksestä: hän omisti kylän maat. Niinpä hän oli määrännyt varamaamittari Simon Grönlundin ja lautamiehet Christer Johansson Postin ja Israel Michelsson Saarenmäen tekemään virallisen vahinkoarvion, jonka lähettäminen lehteen oli todennäköisesti myös Armfeltin idea. Edellistä kirjoitusta vastaavan, mutta hieman tarkemman kuvauksen jälkeen, mainitaan Armfeltin seurassa ollut englantilainen herra Perceval, joka oli lahjoittanut kärsineille kolmelle viljelijälle 150 ruplaa.

Herra Percevalin kerrottiin olevan lordi Ardenin poika ja pääministeri Spencer Percevalin veljenpoika. Uutisia seuranneet tunnistivat varmasti jälkimmäisen nimen, sillä pääministeri oli 11.5.1812 dramaattisesti ammuttu kuoliaaksi parlamenttitalossa. Veljensäkin on saanut Wikipedia-sivun, jolla kerrotaan kuudesta pojasta. Jos historiallisesta romantiikkaviihteestä olen jotain oppinut, niin Halikossa käynyt ei ollut perheen vanhin poika, sillä tällä todennäköisesti olisi ollut joku arvonimi. Toisaalta tämäkin oli vain 18-vuotias vuonna 1812, joten pikkuveljensä olisivat olleet vielä nuorempia.

Ehkä tämä herra Perceval kertoi kotimaahan palattuaan näkemästään, sillä August Armfeltilla oli vielä kerran syytä palata maanvyörymään. Åbo Allmänna Tidningin 12.2.1814 ilmoituksissa Armfelt ylisti englantilaisten hyväntekeväisyyttä. Hän toisti tiedon Pecvalin lahjoituksesta ja kertoi nyt, että  samat onnettomat olivat äskettäin saaneet 300 ruplaa markiisi Buten pojanpojalta "Carl John af Dumfris och Windsor". Sama teksti julkaistiin toistamiseen 24.3.1814.

Ja mitä tapahtui Alakydölle? Tuoreen inventoinnin (pdf) mukaan: "Alakytö ilmaantuu karttoihin 1780-luvulla isojaon myötä. Tuolloin siellä kuitenkin jo on kaksi taloa, Alimmainen ja Ylimmäinen sekä yksi torppa. Alakydön kaksi taloa säilyvät täällä 1900-luvulle, jolloin ensin tyhjenee Alimmainen, jonka tontti otetaan viljelykäyttöön. Ylimmäisen tontilla on edelleen säilynyt yksi vanha rakennus." Maanvyörymää ei ole noteerattu kylän kehityshistoriassa.

Onnettomat veljekset Halikosta

Marraskuun 19. ja 20:nnen päivän välisenä yönä 1792 vyöryi Halikon Keravuoren kylän Kurun talojen pelloista iso osa vieressä kulkevaan jokeen. Kirkkoherra Achrén kirjoitti tapahtuneesta yksityiskohtaisesti kaksi päivää myöhemmin kirjeen, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.2.1793.

Achrén yritti tehdä selväksi, että Kurun tiloja viljelleet veljekset Johan ja Henrik Mattsson olivat nyt avun tarpeessa.

Vetoomus toimi, sillä sanomalehdessä Inrikes tidningar 24.7.1793 Achren kertoo saaneensa 2 riikintaalaria, jotka oli lähetetty 15.2.1793 eli kaksi päivää kertomuksen julkaisun jälkeen.

Tämä ei jäänyt ainoaksi lahjoitukseksi, sillä Achrénin tiedoksianto sanomalehdessä Inrikes tidningar 22.10.1793 listaa lisää.

Aviokriisi Pihkavuorella syksyllä 1780

Halikon Pihkavuoren isännälle Henrik Henrikssonille syntyi 24.5.1746 poika, joka sai nimekseen Johan. Hänestä tuli aikanaan Pihkavuoren puolikkaan isäntä, kun toista puolta isännöi veljensä Henrik (s. 9.11.1740). Tila on jaettu virallisesti Maanmittaushallituksen uudistusarkiston kartassa

Pihkavuori; Kartta ja asiakirjat Pihkavuoren sekä osasta Naapalan yksinäisen tiluksia 1787-1787 (A9:61/1-2), josta ote kotipeltojen kohdalta yllä.

Johan haki emännäkseen Ruuhikoskelta Valburg Mattsdotterin. Heidät vihittiin 28.12.1769. Kastettujen listan perusteella esikoinen Brigitta syntyi vasta 3.8.1773. Häntä seurasivat Margaretha 5.7.1776 ja Abraham 7.1.1780.

Ainakaan rippikirjassa 1778-1783 ei ole lisää lapsia. Jos aukeaman merkkejä osaan oikein tulkita, ovat Johan ja Valborg käyneet molemmat ehtoollisella 3.6.1780. Tämän jälkeen on tapahtunut jotain.

Sillä Valborg on katsonut tarpeelliseksi 23.10.1780 lähettää valtakunnalliseen sanomalehteen Inrikes tidningar kuulutuksen, jonka mukaan Johan oleskelee tuntemattomilla seuduilla (julkaistu 28.12.1780 eli 11 vuotta häiden jälkeen). Hänelle ei pitäisi antaa tavaraa eikä rahaa Pihkavuorta vastaan alaikäisten lastensa etujen suojelemiseksi. Vaimolla valtaa estää miehen omaisuuden käyttö?

Rippikirjassa sekä Johanin että Valborgin ehtoolliskäynnit puuttuvat vuodelta 1781, mutta molemmat ovat yhtäaikaa ehtollisella jälleen 3.2.1782. Valborg synnytti kaksoset 18.10.1782 eli Johan lienee palannut Pihkavuorelle viimeistään vuoden 1782 alussa. Vuosi kuuluttamisen jälkeen.

Johan jää Pihkavuorelle ja esiintyy veljensä kanssa yllä esitetyn kartan seliteosissa. Rippikirjassa 1803-1808 hänen osansa on nimetty Uusitaloksi ja sitä emännöi esikoistyttärensä Brita.
 Eli Valborg onnistui lastensa etujen suojelussa.

Melkolan mysteerit

Jatkoa Pahkavuoren arvoitukseen ja Juvan dilemmaan.

Jacob Hansson osti Melkolan tilan sukulaisiltaan 1630 (Ramsay s. 390). Kauppaa ja siihen liittyviä sukulaisuussuhteita on setvitty SukuForumin ketjussa Karkun Rainio-Dönsby.

Ajassa taaksepäin hypäten tila oli ollut Grels Henrikssonilla vuodesta 1558 (SAY Halikko 1540-1559 s. 140). Tämän(?) “Hustru Margareta frelsis enckia och besitter sielf” vuonna 1571 (SAY Halikko 1560-1579 s. 106).

Vuonna 1587 (KA 1473:12v) Melkola oli Jöran Mattsonin säteri.

Vuonna 1589 (KA 1495:180) samoin, mutta lisäksi selviää, että Jöran suorittaa ratsupalvelusta eikä kuulu rälssiin.

Vuoteen 1591 mennessä tila on jäänyt Jöranin (?) leskelle, jolla se oli vielä vuonna 1597 (SAY Halikko 1580-1599 s. 89).

SukuForumilla esitetty puhtaaksipuhtaaksikirjoitus vuodelta 1597 (?) alkaa

“Hinrich Marcusson till Nummis uplät sin k. broder Hans Marcusson till Mällckola sin lott och modernes annee(?) och gamble frelse i förbenänte Mällckola igenbekommandes en skatte jord i Nummis by...

Melkola oli Dönsby-sukuisen äitinsä perintöä? Vanhaa rälssiä? Vuosina 1599-1602 Melkolaan on kirjattu Hans Marcusson, joka on Ramsayn taulukon mukaan edellä mainitun Jacobin serkku (Ramsay s. 91). "Jacob Hansson" ilmaantuu Melkolaan Hansin hänen jälkeen (SAY Halikko 1600-1619 s. 89). Onko tämä Hans Marcussonin vai Hans Gregerssonin poika?

Ja miten tila päätyi Rainion perillisille, jotka sen sitten 1630 myivät?

Juvan dilemmat

Kirjoitin keskiajan esseeni Karjaan Dönsbystä. Pysyin tiukasti keskiajalla, mutta tarkastaessani Laguksen teosta Undersökningar om finska adelns gods och ätter (1860) mielessä alkoi taas kaivertaa Pahkavuori ja vähän muutkin suvun jäsenillä pyörivät tilat.

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma) -
Senaatin kartasto - [Halikko] (IX 20)

Ajatusten kirkastamiseksi ja muistiinpanoksi kronologinen katsaus Juvaan, joka lähteestä riippuen on joko Halikossa tai Marttilassa. Tai Tarvasjoella. Vaihtelu virkistää.

Wikipedian mukaan

"Juva on kylä Halikon kunnan pohjoisosassa Vaskiolla. Kylä sijaitsee Halikonjoen alkupäässä sen läntisellä puolella. [...] Kylässä oli 1500-luvulla kaksi tilaa, joista toinen kuului Perniön Melkkilän kartanolle."

Ramsayn mukaan Juvan tilan omisti Silfverspåre-suvun Jakob Olofsson, kunnes hän 24.2.1556 luovutti sen kuningas Kustaa I:lle vaihtokaupassa. (Ramsay s. 391 ja s. 418) Tämän alkupisteen tuntee myös nimettömäksi jäävä kirjoittaja lehdessä Tarvas kotiseutulehti 2/2000. Hän jatkaa

Saatuaan Juvan kartanon vesiputouksineen tällä tavoin haltuunsa kuningas Kustaa Vaasa teki siitä kiireen vilkkaa yhden niistä monista kuninkaankartanoistaan, joiden määrä oli yhtaikaa palvella, sekä keskitetyn paikallishallinnon keskuksina, että takapajuisen Suomen maataloudellisina mallitiloina. [...] Vanha kuningas Kustaa Vaasa vieraili vastavalmistuneessa Juvan kartanossa kesällä 1558. [...] 29.6.1568 Juhana III antoi Juvan Ruotsin laivaston laivapäällikölle Hannu Eerikinpojalle.

Etelä-Suomen maakirjassa 1587 (KA 1473:38v) on Juvan Anna, jolla on lampuoti Kasavuoressa (?).

Saman maakirjan toisella sivulla (KA 1473:12v) Juvaan on yhteys kolmella ihmisellä: Hans Eriksson till [?], Anna ja Eric Bertilsson till Mälkilä. (Vuonna 1589 samat nimet (KA 1495:180) )

Ensiksi mainittu on Brinkkala-suvun Hans Ericsson, joka sai Juvaan 20.6.1568 läänityksen (Ramsay s. 56) ja jonka osuutta Tarvas kotiseutulehti yksinomaan seuraa :

Isän vielä eläessä 1604 Juva oli siirtynyt Svantte Hannunpojalle. [...] Hänen jälkeensä läänitettiin Juva Krister Hannunpojalle 1611. [...] Krister Hannunpojan kuoltua kartano joutui hänen leskelleen Birgitta Kruusille, mutta hänkin kuoli jo 1618. Nyt kartanon peri Hannunpoikien sisar Kristiina, joka oli naimisissa ruotsalaisen Svenstorpin herran Pentti Birgerinpojan kanssa.

Tästä osasta ei näy jälkeäkään SAY:ssä 1560-1579, jossa Juva on jaettu kahteen osaan. Vuoden 1571 kohdalla toisessa on Erik Bertilssonin lampuoti. Erik lienee sama kuin maakirjan 1587 Erik Bertilsson till Mälkilä (Melkkilä), joka on Slang-sukua (Ramsay s. 409).

Toisessa puolikkassa on vuonna 1571 Hans Grelssonin lampuoti. Ottaen huomioon myöhemmät vaiheet, kyseessä lienee Silfverpatron suvun Hans Gregersson, jonka uskottu kuolleen vuoden 1565 paikkeilla (Ramsay s. 390). Jos maakirjassa 1587 esiintyvä Anna on hänen leskensä, jolle Juvan puolikas on merkitty säteriksi vuosina 1586-1589 (SAY Halikko 1580-1599 s. 88) voiko Ramsayn oletus kuolemasta vuoteen 1573 mennessä pitää paikkansa? 

Ramsayn tulkinnan mukaan Sifverpatron-suvun Hans Gregressonin poika Karl Hansson "omisti" Juvan (s. 390). Juvan puolikkaan osalta on kirjattu vuosina 1591, 1592 ja 1597, että "Carl Hansson frelsis man besitter sielf" (SAY Halikko 1580-1599 s. 88). Vuonna 1600 Juvaan on kirjattu Karlin veli Jacob Hansson vaimoineen (SAY Halikko 1600-1619 s. 88).

Vuonna 1618 aatelin maista tehdyssä listauksessa (Lagus s. 43) Jacob Hansson kertoo, että hänellä on äitinsä isänisän Henrik Dönissonin ja tämän veljen Jönsin rälssikirje. Hän itse on “till Pahkavuori” ja rälssitiloinaan Saari Perniössä, Kaukelma Halikossa, Melkola, Ahala sekä Saari Viipurin (? p.o. Halikon?) pitäjässä sekä Juva Marttilassa. Vuonna 1622 Jacobin säteri on Juva ja Melkola (*) on sisarensa säteri (Halikon voutikunnan maakirja 1622-1622 (KA 1834:68v)).

Juva on Jacob Hanssonin säteri vielä vuonna 1634, mutta vuonna 1639 se on poikansa (?) Hans Jacobssonin (SAY Halikko 1634-1653 s. 94).

(*) Melkola on oma sekasotkunsa, josta tulee tämän jälkeen oma postauksensa.

Palkittuja opettajia vuonna 1896

"Juho Sundman, kiertokoulunopettaja Halikossa. Hän on syntynyt 22 p. jouluk. 1830 torpparin poikana samassa pitäjässä ja elätti itseänsä nuorempana tavallisella ruumiillisella työnteolla, mutta sen ohessa luki hän ahkerasti raamattua, joten otettiin 33 vuoden vanhana, v. 1863 pitäjässä juuri perustetun kiertokoulun opettajaksi. Vielä on hän papiston luvalla pitänyt pyhäkoulua isomman ajan.

Hyvin hän on lasten opettajana suosittu, koulussaan on hänellä ollut 70:een asti kerrallaan oppilaita, ja vaikka nykyjään on vaikuttamassa useampia kouluja, niin Sundman-vanhuksen koulua pidetään etevimpänä. Kiitettävällä ahkeruudella sekä erinomaisella huolella, uskollisuudella ja menestyksellä todistetaan hänen työtänsä toimittaneen."

Kirkonkirjojen mukaan Juho Sundman syntyi Halikon Yttelässä yllä mainittuna päivänä torppari Gustaf Simonsson Sundmanin ja 26-vuotiaan Maria Henriksdotterin pojaksi. Juho meni 21.10.1852 naimisiin Halikossa Caisa Hidströmin kanssa. Hänen isänsä oli tuolloin kuollut, mutta perhe asui edelleen samassa torpassa (RK 1849-55, 1856-62, 1863-1870, 1871-1881). Rippikirjojen mukaan myös prheen poika toimi kiertokoulunopettajana.

"Sofia Maria Arwolander, lastenopettaja Mustasaaren Wikbyyssä, syntynyt marrask. 6 p:nä 1834 Vaasassa. Hänkin on jo 35 vuotta harjoittanut tärkeätä, vaikka vähän huomattua tointaan, pitäen samoin kuin edellisetkin huolta sekä oppilaansa luku- ja kirjoitustaidosta että myöskin heidän siveellisestä kasvatuksestaan ylipäänsä. Jo k:lo 7:stä aamulla oli hänen huoneensa aina avoinna sille, joka vain tahtoi tulla. Niin sitä jatkettiin k:lo 8 ja 9 aikaan illalla. Sunnuntaisin taas kerääntyi hänen ympärilleen rippikouluijässä olevia, joille hän ahkerasti opetteli uskontomme alkeita.

Koko hänen kylänsä joutuikin vähitellen semmoiseen maineesen, että sitä pidettiin ensimmäisenä pitäjässä sekä lukutaidon että kristillisyyden opin puolesta. "Kokonaan omaa etuaan katsomatta on hän uhrannut itsensä, aikansa ja vähäisiä varojaan kasvavan sukupolven hyväksi, edistäen sen tietoja, raittiutta, siveyttä ja kasvatusta yleensä. Harvinaisella ymmärryksellä ja valppaudella on hän harrastanut kaikkea, mikä voi kohottaa nuorison tietoja ja siveellistä kantaa", kirjoitetaan hänestä. Nyt hän on vanha ja puolisokea ja puute, joka ei koskaan ole ollut hänelle vieras, on hänen vanhuutensa aikana tuntuvampi, kuin voimien päivinä. Mutta oppilaita hänellä yhä edelleen on, — vanha opettaja ei ole vielä vieraantunut kutsumuksestansa."

Merimies Johan Arvolanderille ja vaimolleen Anna Marialle ei Vaasassa syntynyt muita lapsia kuin Sophia Maria 6.9.1834. Mustasaaren rippikirjassa 1871-80 Sophia Maria Arvolander on merkitty lastenopettajaksi. Sekä patronyymi että syntymäkuukausi ovat jossain vaiheessa muuntuneet alkuperäisestä.

Tekstilainaukset: 15.01.1896 Uusi Suometar (Samat esitetty Juha Vuorelan blogissa vuonna 2009)
Tunnelmakuvitus Tuulispää 16.10.1903
Tausta: Tammikuun 14 p:vän rahasto

Painamisen arvoisia uutisia 1700-luvulta

Paljon on vielä 1700-luvun kirjallisuutta digitoimatta, mutta onneksi Fennicaan on arkkiveisujen otsikot kirjoitettu kokonaan. Muitakin internetlähteitä näille löytyi. Eli mitäs kaikkea Suomessa ehtikään tapahtua 1700-luvulla sanomalehdistä luetun lisäksi?

Pikkuviha ainakin. Kuopion Aarteessa esitellään Suru suri suomalaisen, parcu påru pohjalaisen, cotoansa culkiesa, pacon poijes pyrkiesä, muille maille matcustaisans, mucaisexi mennesänsä wältämähän wenäläistä. Turku, 1743.

Seitsenvuotinen sota kosketti ainakin kirjallisessa muodossaan. Nykyisen ulcomaan sodan alusta, ja lewenemisestä, erinomattain Preussin waldacunnan woiton edes- ja tacaisin käymisestä, tähän aicaan asti tarpellisilla neuwoilla ja waroituxilla ihmisten yhteiseen elämäkertaan sowitettu: nijn myös Herran Jumalan omasta sodasta yhtä syndistä cansaa ja maacundaa wastan: ja wielä hengellisten waatettein pesemisestä ja kätkemisestä, näisä waaroisa: sitte oikiasta almun andamisesta: ja myös viijmein, wijmeisistä merkeistä taiwasa ja maan päällä, auringon, cuun ja tähtein pimenemisesä ja suruttomitten silloin pelwosta ahdistuxesta ja epäillyxestä, ja sitä wastan Jumalan lasten wahwistuxesta, lohdutuxesta ja autuudesta, Herran Jesuxen tulemisen päivänä; cuudesa wirresä cocoonpandu: Jotca nyt adventin aicana wuonna 1757 on pränttijn andannt Abraham Achrenius. Turku, 1757. Lisätietoa Kuopion Aarteessa

Oli syytä kirjoittaa "Murhellinen ero-wirsi, : cosca pijca Paimion pitäjästä ja Lowen kylästä, Helena Jacobin tytär, joca lapsens murhan tähden, Paimion kircon nummella, parhan nuorudens ijän cucoistuxen ajalla mestattin, sinä 16. p [sic] heinä-cuusa sisälläolewana wuonna, johonga hän itzensä nijncuin catuwainen syndinen sydämmellisellä synnin tunnolla ja turwamisella Wapahtajan Jesuxen calliseen ansioon walmisti. Caikille suruttomille, prameille ja haurellista elämäkertaa harjoittawaisille waroituxexi. Sen wainajan oman anomisen jälken cocoonpandu Thomas Ragwaldin pojalda. Wastaudesta präntätty." Taustaa Kuopion Aarteessa.

Arvatenkin vuonna 1766 painettiin "Orwolasten lohdutus wirsi, : cosca cunniasucuisen ja corkiasa arwosa pidettäwän cruunun befallningsmannin Nicolaus Gyldeenin kymmenen nuorta lasta orwoixi jäämään tulit, hänen awiopuolisons ja frouwans muinen cunniasucuisen ja hywillä awuilla caunistetun frouwan Catharina Hillerin cuoleman jälken: joca cuoleman hetki sisälle käwi lapsen wuotesa, caxoisten syndymisen jälken, cosca he olit wähä paremmin cuin wijcon wanhat. Sinä 23. päiw. maalis-cuusa. 1766. Jonga murhellisille lohdutuxexi on cocoon pannut, ja präntijn andanut Abraham Achrenius."

Waroitus wirsi, jonga Andreas Liwon, fangeudesa ollesans, ennen cuin hän sinä 4 päiwänä heinä-cuusa 1770, tehdyn cuoleman ricoxen tähden, cuoleman rangaistuxen alla käwi, on cocoonpannut, ja nyt hänen halullisen pyyndöns jälken präntihin annettu. Mä fangi surkia etc. Weisatan nijnkuin: Tänn' Herra corwas callista, etc. [Turku?], 1770. Lisätietoa Kuopion Aarteessa.

Vuonna 1778 laulettavana "Yxi walitettawa wirsi, : koska ihminen Helena Erikin Tytär Halikon pitäjästä ulwos käwi lapsen murhan tähden, sinä 11. päiwänä marras kuusa. Wuona 1778." Lisätietoa Kuopion Aarteessa.

Iloisistakin asioista kerrottiin, vuonna 1779 painettiin "Kolme juuri uutta lystillistä wirttä, : ensimmäinen. Awoimill corwill christityt, toiset. Jotca owat tehdyt Paimion pitäjäsä, siitä uudesta racas myllystä jongan on tehnyt Maljamäen knaapi. Weisatan puolittain kuin Te christityt cuulcat nyt kaikki."

Ja vuonna 1780 painettiin Puhe , Pidetty Maanherran ja Riddarin Kuningallisesta Miekan Luokasta , Korkiastwapasukuisen Herran Carl Magnus Jägerhornin Puolesta , Yliwieskan Kappelikunnasa Kalajoen Pitäjäsä , Koska Saman Seurakunnan Kappalaiselle Herralle Jacob Simeliuxelle Annettin Kuningallisen Majestetin ja Waldakunnan Korkiastylistettäwän Kammar-Collegiumin Perindö- ja Wapaus-Kirjat , Similän uudesta raketun maan päälle , sinä 19 p . Maaliskuusa 1780 . Henr . Holmbomilda , joka on kokonaan luettavissa Vanhan kirjasuomen korpuksessa.

Vuonna 1790 painettu Henrik Achreniuksen runo Calajoen Pitäjän Suurimman osan Rajan Suojelus-Mjesten luwattoman poijes tulon ylitze , Elo kuusa Wuonna 1789 on luettavissa Vanhan kirjasuomen korpuksessa.

Samana vuonna kiitettiin kirjallisesti Ruotsinsalmen taistelun tulosta.

Vuoden 1802 puolella painettiin "Puhe, koska perindö-talon isändä : Matthias Matthiaksen poika Kaukan Handlasta, Pyhämaan pitäjästä ja Turun läänistä, muisto-rahalla (medaille) juhlallisesti tuli palkituxi Rhodaisten kirkosa nimitetysä pitäjäsä sinä 20 päiwänä joulu-kuusa 1801. Kunniallisen Suomen huonen hallituksen seuran puolesta Johan Helsingbergildä, prowasti ja kirkkoherra Laitilan ja Hinnerjoen seurakunnisa, Kuningallisen Suomen huonen hall. seuran kanssa-jäsen."

P.S. Arkkiveisuista kirjoitin tänne aikanaan yleisemmin. Erityisemmin Achreniuksen runosta ukkosen tappamasta naisesta. Lapsenmurhaajien kohtalosta on löytynyt myös sanomalehtiuutinen. Ruotsin ajan sanomalehtiuutisia olen esitellyt täällä aika monta.

Ikävä onnettomuus Halikossa 1791 ja huvimajapiirros vuodelta 1817

Kävi niin ikävästi, että 3.2.1791 rusthollari Joh. Simola Uskelasta, joka oli rykmenttipastori Math Simonellin veli, yritti hevosella ja reellä yli Viljakkalan kosken, mutta hukkui. Ruumis löytyi vasta seuraavana päivänä joen jään alta. Hevonen palasi Lempilän kylään ilman rekeä. Tästä kuolemasta raportoitiin toukokuussa ja teksti julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 11.7.1791. Kesä ei ehkä ollut tehokkain aika muistuttaa jääkelien vaarallisuudesta.

Johanin hautaus löytyy Perttelin kirkonkirjoista. Kuolinsyyksi merkitty hukkuminen Wasken purossa. Googlella löytyy Wikipediasta "Vaskion Lempilä", jossa Viljakan alue. Vaskion sivulla mainitaan Kierlan kylä eli ulkopaikkakuntalaisena uskaltanen sanoa olevani oikealla hollilla.

Loppukevennykseksi, mutta arvokkaaksi sellaiseksi "Lusthus med Halmbandomlindade Stolpar och Spjelar, på en liten Kulle imot ändan af Trädgården vid Wjurila : aftecknad den 25 Augusti 1817". Kuva on Uppsalan yliopiston kokoelmista ja kyseinen Viurila mahdollisesti Halikon Viurilan kartano eli täten otsikon alle ahdettavissa.

Kellovarkaus Turussa 1790 sekä muita menetyksiä Varsinais-Suomessa

Halikon pitäjänapulainen Arvid Paulin vietti 20.1.1790 edeltävän yön turkulaisen porvari Granlundin luona. Tai ainakin Granlundin kamarin seinältä vietiin Paulinin hopeakello numero 762., joka oli lontoolaisen Jos. Windmillsin tuotantoa. (Kellosepästä löytyy verkkosivulta lisätietoa.) Pappi lupasi sanomalehdessä Inrikes tidningar 4.3.1790 julkaistussa ilmoituksessa kellon löytöpalkkaa 5 riikintaaleria, 26 killinkiä ja 8 runstykkiä. Hän pyysi erityisesti kelloseppiä olemaan valppaina.

Arvid Paulinin tekstiä sanomalehdistä on ollut ennenkin täällä esillä, hän pyysi apua tulipalon uhreille maaliskuussa 1796. Vetoomus tehosi. Inrikes Tidningar julkaisi 10.8.1796 Paulinin kirjeen päiväyksellä 28.4.1796, jossa lueteltiin pitkä lista nimellisiä ja nimettömiä lahjoittajia.

Lahjoittajia Paulin oli kiittänyt myös aiemmin. Hän raportoi postin tuomasta avusta ajuri Önbergin leskelle Gustava Elisabet Rödlin 6.7.1791 (Inrikes Tidningar 21.7.1791), 18.7.1791 (Inrikes Tidningar 8.8.1791), 8.8.1791 (Inrikes Tidningar 8.9.1791) ja 25.8.1791 (Inrikes Tidningar 3.10.1791). Önbergin leskelle lahjoitetut rahat Paulin raportoi vielä yhteissummana 27.2.1792 (Inrikes Tidningar 6.9.1792). Lahjoituksiin oli varmaankin innoittanut Paulinin samaiseen sanomalehteen kirjoittama kirje, joka ei kuitenkaan osunut hakuihini. Hiskin mukaan "Förar vid Åbo Läns Inf Regm: Sim Önberg " ja "J: fru. Gustava Elisab: Rödlin " oli vihitty Marttilassa 31.10.1784 (merkintä myös Tarvasjoella). Tarvasjoella syntyi poika Gustaf Jacob 19.8.1785 ja Sauvossa Jean Reinhold s. 19.10.1787 sekä Hedvig Elisabeth s. 16.12.1789. Angelniemessä oli haudattu Toppjoen kylässä 10.10.1790 kuollut "Förar Simon Örberg ".

Halikosta Paulin raportoi 11.5.1799 tapahtuneesta Hajalan rusthollin tulipalosta, joka poltti pehtori Ludvig Ullbergin kuudenkympin kieppeillä olevien tyttärien Margaretha ja Maria Elisabet asunnon, ruokatavarat ja irtaimiston. Rahaa naisilla oli 250 riikintaaleria, mutta tämä oli ollut holhoojan hallussa ja holhooja luovuttanut omaisuutensa velkojilleen. Näin he olivat sekaantuneet pitkään oikeudenkäyntiin ja joutuneet Paulinin sanoin "tarttumaan kerjuusauvaan". (Inrikes Tidningar 22.10.1799) Seurakunnan paimen on ilmeisesti häveliäisyydestä antanut naisten iän epätarkasti. Hiskin perusteella Halikon kirkonkirjat antavat Margarethan syntymäpäiväksi 4.4.1737 ja siskolleen 19.11.1739. Ullbergien perheestä kooste Genoksen artikkelissa.

Paulin tarttui vielä ainakin kerran kynään 20.8.1801. Rakeita oli 24.7.1801 satanut tunnin ajan niin, että ikkunat olivat rikkoutuneet ja sato tuhoutunut. Tämä hävitys oli iskenyt Paattisten Koskennurmen kylään. (Inrikes Tidningar 15.9.1801)

Halikossa äkkinäisiä kuolemia

Toukokuun 14. päivä 1765 kulki Johan Jacobsson Halikon Storbystä terveenä ja hyväkuntoisena asioillaan kohti Toppjoen kylää. Paluumatkallaan seuraavana päivänä hän poikkesi naapurinsa luo Torkkilan kylään. Mies oli väsynyt kävelystään, mutta ei valittanut mitään vaivaa. Pani vaan makuulle päiväruuan jälkeen ja nukahti.

Mutta hetken kuluttua talonväki huomasi miehen kalvenneen ja hengityksen kulkevan heikommin. Ja sitten Johan oli kuollut. Kuudenkymmenen vuoden iässä.

Mistä tuli mieleen Johanin isän kuolema 20 vuotta aiemmin. Terveenä oli tuokin kävellyt kohti heinäniittyä ja yhtäkkiä vaan kuollut. Jonkinlainen perhevika, sillä Johanin sisko oli myös kuollut kesken aamutoimiensa.

Edellinen tarinointi yllä olevan uutisen perusteella. Se julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.6.1765.

Hiskissä Johanin kuolinsyyn kohdalle on kirjattu "dödt under det han såfde middags tiden uti en annan by". Storbyn sijainti Halikon rippikirjoissa vaikuttaa hieman oudolta, löytyy otsikkotasolla vain rippikirjasta 1757-1762, jossa vuonna 1705 syntynyt Johan Jacobsson on epäselvän otsikon alla. Tytär Lisa on vuosimallia 1741, hänen kasteensa ei ole Halikon kirjoissa vaan Angelniemen kastettujen listassa. Angelniemen rippikirjassa perhe on 1730-1746, 1747-1752, 1753-59 sekä Johanin kuollessa. (Johan oli vihitty Halikossa 30.11.1740 Lisa Andresdotterin kanssa.)

Edellisen sukupolven heinäpellolle lähteneen luulisi olevan Hiskistä poimien 70-vuotias "Gl.bd. Jacob Simonss:" Tårkilasta, kuolinsyynä "hostigt på bö:öslott", hautaus 8.7.1753 "i Moder Kyrk.". Oli rippikirjassa 1730-46, syntymävuotenaan 1683.

Angelniemen karttoja on digitaaliarkistossa osana Maanmittaushallituksen uudistusarkistoa. Alla ote Toppjoen isojakokartasta päiväyksellä 17.9.1791.