Fastin raipat

Pietari Päivärinnan kirja Jälkipoimintoja I: Wolmari on saatavilla Projekti Lönnrotin sivuilta. Ilmari Havun kirjan Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus sivuilta 141-2 selviää, että "Wolmari" oli Päivärinnan sisaren Helenan ja hänen miehensä Juho Fastin poika Juho (s. 1836). Havu oli tarkistanut kirkonkirjat ja todennut, että Juhoa sakotettiin vuonna 1851 Pyhäjoella varkaudesta ja sapatinrikkomisesta, 1852 Salon (eli Saloisten) käräjillä toiskertaisesta varkaudesta. Vuonna 1859 hänet "tuomittiin Pyhäjoen ja Kempeleen käräjillä neljäkertaisesta varkaudesta saamaan 40 paria raippoja ja koko loppuiäkseen linnatyöhön".

Havun mukaan "Ruoskiminen oli tehnyt hirveät jäljet hänen selkäänsä, jonkun matkustajan mukana hän oli todella lähettänyt verisen nenäliinan vanhemmilleen." ja että Päivärinnan kuvaus ruoskinnasta on "verihöyryinen". Minä kun olen näitä lukenut ennenkin en osaa arvostaa näin lyhyttä pätkää.

Kauvan sai Paavo jakailla, pakkautuessaan tuon laajan ja taajan väkiryhmän lävitse, ennenkun hän pääsi sen keskustaan. Sinne päästyänsä huomasi hän, että siinä suomittiin parhaaltaan erästä vankia kaakissa. Vanki oli selin häneen, niin että Paavo näki kaikessa hirmuisuudessaan tuon kauhean näytelmän. Yleensä oli lyötävän selkä mustana kuin maksa, mutta enimmiten oli se mennyt mäsäksi. Katkeilleet vitsain latvat jäivät välisti pystyyn sinertäviin, turvottuneisiin läpiin, ja kun niin sattui, painuivat ne toisella lyöntikerralla, niinkuin vaajat, ärtyneihin haavoihin. Lihanretkaleita lenteli vitsojen latvoissa ympäriinsä ja kyljiltä valui veri pitkin ruumista.

Havu kuittaa Juhon elämän lopun lauseella "Sille tielleen hän sitten jäi". Alpo Juntusen Siperian vankien listasta saan ripauksen lisätietoa:

Fast Johan Johansson Oulun lääni
Sen. oik.os. 1865 Da 76; Tuom. elink. vark.; Siirt. Sip.; 1866 AD pag 419; Jenisei 66 I, 29; Minusinskin alueen Šušenskin kunnassa maatyöläisenä 24.1.66-.

Wolmari-kertomuksessa on pitkälti kuvausta Fastien perhe-elämän ongelmista. Havu toteaa, että "on hyvin mahdollista, että Ellulassa perhe-elämä oli yhtä ikävää kuin Päivärinta kertoo." Varmasti isä-Fastista Havu tietää, että hän "oli ollut aikaisemmin sotamiehenä, mutta asui sitten Päivärinnan naapurina Alpumin kankaalla saaden siitä nimen Alpumin nikkari. Ylivieskan kirkon sakariston kalustoa luullaan osittain hänen tekemäkseen."

P. S. Ruumiinrangaistuksista kun puhe niin mainittava, että Arkistolaitoksen blogissa oli viime viikolla Mikko Moilasen pätevän oloinen kirjoitus Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. Tekstissä vilahtaa myös piiskurin tehtävä.

Painamisen arvoisia uutisia 1700-luvulta

Paljon on vielä 1700-luvun kirjallisuutta digitoimatta, mutta onneksi Fennicaan on arkkiveisujen otsikot kirjoitettu kokonaan. Muitakin internetlähteitä näille löytyi. Eli mitäs kaikkea Suomessa ehtikään tapahtua 1700-luvulla sanomalehdistä luetun lisäksi?

Pikkuviha ainakin. Kuopion Aarteessa esitellään Suru suri suomalaisen, parcu påru pohjalaisen, cotoansa culkiesa, pacon poijes pyrkiesä, muille maille matcustaisans, mucaisexi mennesänsä wältämähän wenäläistä. Turku, 1743.

Seitsenvuotinen sota kosketti ainakin kirjallisessa muodossaan. Nykyisen ulcomaan sodan alusta, ja lewenemisestä, erinomattain Preussin waldacunnan woiton edes- ja tacaisin käymisestä, tähän aicaan asti tarpellisilla neuwoilla ja waroituxilla ihmisten yhteiseen elämäkertaan sowitettu: nijn myös Herran Jumalan omasta sodasta yhtä syndistä cansaa ja maacundaa wastan: ja wielä hengellisten waatettein pesemisestä ja kätkemisestä, näisä waaroisa: sitte oikiasta almun andamisesta: ja myös viijmein, wijmeisistä merkeistä taiwasa ja maan päällä, auringon, cuun ja tähtein pimenemisesä ja suruttomitten silloin pelwosta ahdistuxesta ja epäillyxestä, ja sitä wastan Jumalan lasten wahwistuxesta, lohdutuxesta ja autuudesta, Herran Jesuxen tulemisen päivänä; cuudesa wirresä cocoonpandu: Jotca nyt adventin aicana wuonna 1757 on pränttijn andannt Abraham Achrenius. Turku, 1757. Lisätietoa Kuopion Aarteessa

Oli syytä kirjoittaa "Murhellinen ero-wirsi, : cosca pijca Paimion pitäjästä ja Lowen kylästä, Helena Jacobin tytär, joca lapsens murhan tähden, Paimion kircon nummella, parhan nuorudens ijän cucoistuxen ajalla mestattin, sinä 16. p [sic] heinä-cuusa sisälläolewana wuonna, johonga hän itzensä nijncuin catuwainen syndinen sydämmellisellä synnin tunnolla ja turwamisella Wapahtajan Jesuxen calliseen ansioon walmisti. Caikille suruttomille, prameille ja haurellista elämäkertaa harjoittawaisille waroituxexi. Sen wainajan oman anomisen jälken cocoonpandu Thomas Ragwaldin pojalda. Wastaudesta präntätty." Taustaa Kuopion Aarteessa.

Arvatenkin vuonna 1766 painettiin "Orwolasten lohdutus wirsi, : cosca cunniasucuisen ja corkiasa arwosa pidettäwän cruunun befallningsmannin Nicolaus Gyldeenin kymmenen nuorta lasta orwoixi jäämään tulit, hänen awiopuolisons ja frouwans muinen cunniasucuisen ja hywillä awuilla caunistetun frouwan Catharina Hillerin cuoleman jälken: joca cuoleman hetki sisälle käwi lapsen wuotesa, caxoisten syndymisen jälken, cosca he olit wähä paremmin cuin wijcon wanhat. Sinä 23. päiw. maalis-cuusa. 1766. Jonga murhellisille lohdutuxexi on cocoon pannut, ja präntijn andanut Abraham Achrenius."

Waroitus wirsi, jonga Andreas Liwon, fangeudesa ollesans, ennen cuin hän sinä 4 päiwänä heinä-cuusa 1770, tehdyn cuoleman ricoxen tähden, cuoleman rangaistuxen alla käwi, on cocoonpannut, ja nyt hänen halullisen pyyndöns jälken präntihin annettu. Mä fangi surkia etc. Weisatan nijnkuin: Tänn' Herra corwas callista, etc. [Turku?], 1770. Lisätietoa Kuopion Aarteessa.

Vuonna 1778 laulettavana "Yxi walitettawa wirsi, : koska ihminen Helena Erikin Tytär Halikon pitäjästä ulwos käwi lapsen murhan tähden, sinä 11. päiwänä marras kuusa. Wuona 1778." Lisätietoa Kuopion Aarteessa.

Iloisistakin asioista kerrottiin, vuonna 1779 painettiin "Kolme juuri uutta lystillistä wirttä, : ensimmäinen. Awoimill corwill christityt, toiset. Jotca owat tehdyt Paimion pitäjäsä, siitä uudesta racas myllystä jongan on tehnyt Maljamäen knaapi. Weisatan puolittain kuin Te christityt cuulcat nyt kaikki."

Ja vuonna 1780 painettiin Puhe , Pidetty Maanherran ja Riddarin Kuningallisesta Miekan Luokasta , Korkiastwapasukuisen Herran Carl Magnus Jägerhornin Puolesta , Yliwieskan Kappelikunnasa Kalajoen Pitäjäsä , Koska Saman Seurakunnan Kappalaiselle Herralle Jacob Simeliuxelle Annettin Kuningallisen Majestetin ja Waldakunnan Korkiastylistettäwän Kammar-Collegiumin Perindö- ja Wapaus-Kirjat , Similän uudesta raketun maan päälle , sinä 19 p . Maaliskuusa 1780 . Henr . Holmbomilda , joka on kokonaan luettavissa Vanhan kirjasuomen korpuksessa.

Vuonna 1790 painettu Henrik Achreniuksen runo Calajoen Pitäjän Suurimman osan Rajan Suojelus-Mjesten luwattoman poijes tulon ylitze , Elo kuusa Wuonna 1789 on luettavissa Vanhan kirjasuomen korpuksessa.

Samana vuonna kiitettiin kirjallisesti Ruotsinsalmen taistelun tulosta.

Vuoden 1802 puolella painettiin "Puhe, koska perindö-talon isändä : Matthias Matthiaksen poika Kaukan Handlasta, Pyhämaan pitäjästä ja Turun läänistä, muisto-rahalla (medaille) juhlallisesti tuli palkituxi Rhodaisten kirkosa nimitetysä pitäjäsä sinä 20 päiwänä joulu-kuusa 1801. Kunniallisen Suomen huonen hallituksen seuran puolesta Johan Helsingbergildä, prowasti ja kirkkoherra Laitilan ja Hinnerjoen seurakunnisa, Kuningallisen Suomen huonen hall. seuran kanssa-jäsen."

P.S. Arkkiveisuista kirjoitin tänne aikanaan yleisemmin. Erityisemmin Achreniuksen runosta ukkosen tappamasta naisesta. Lapsenmurhaajien kohtalosta on löytynyt myös sanomalehtiuutinen. Ruotsin ajan sanomalehtiuutisia olen esitellyt täällä aika monta.

Kuvaelma kansan elämästä

Kirrilä oli suora vastakohta Kolkkilalle sekä ulkonaisissa, että sisällisissä suhteissa. Kirri oli isältään perinyt talon velattomana ja vieläpä valmiita rahojakin. Kirrilän isäntäväki oli niin kitsasta ja visua laatua, että siinä oli työ, tuska, jos he raskivat oikeen syödään. Emäntä oli niin saita ja visu, ett'ei hän raskinut sormeaan nuolasta, kun hän maito-astioitaan kuoriessa sormellaan pyyhki viimeisiä päällisen hituleita kermapönttöön, vaan hänellä oli leipä-siivuja aina varalla, joihin hän pyyhki sormensa, sitten hän pirosteli hienoa suolaa tuon voiteluksensa päälle ja antoi ne sitten lapsillensa voileivän nimellä.

Isäntä taas oli niin saita, ett'ei hän koskaan olisi raskinut maksaa työmiehille palkkaa, jonka he kyllä olivat kovalla työnteollansa ansainneet. Jokaisen työmiehen palkan maksun aikana oli Kirrillä riitaa ja kinaa työmiestensä kanssa, ja kun hän lopen ei pääsnyt puuhun eikä pitkään, vaan hänen täytyi kun täytyikin maksaa tavallinen maassa kulkeva palkka, vannoi hän tavallisesti silloin, ett'ei hän kuuna herran valkeana ota enään työhönsä noin korkean palkan ottajaa. Tuon valansa vannoi hän joka työmiehelle, jolle hän vaan palkkaa maksoi, mutta tuo vala ei kumminkaan pitänyt paikkaansa, siitä pienestä ja yksinkertaisesta syystä, kun hän kumminkin tarvitsi työmiestä usein.Vaikka hänellä oli rahoja lainoissa, oli hänellä kuitenkin niin huonot ja ketuset talouden kapineet ja muut työkalut, että hän näytti paremmin köyhältä kuin rikkaalta eläjältä; hän näytti varojensa keskellä kärsivän puutosta. Hän selaili melkeen joka päivä velkakirjojansa ja laski lukua päässään, kuinka paljon ne kasvua tuottivat, ja tuossa joka-aikaisessa työssään oli hän niin varttunut rahojen kasvun laskuun, ett'ei sitä laskumiestä ollut, joka olisi hänen saanut penninkään häpeään.

Pietari Päivärinta:Naimisen juoruja

Ilmari Havun (Pietari Päivärinta, kirjallisuushistoriallinen tutkimus, 1921 s. 110-11) mukaan Päivärinta kuvasi edeltävässä tyttärensä appivanhempia. Feije ja Priita Maija Heikkilän vanhin poika Esa (s. 1850) oli jäänyt leskeksi. Tämä alkoi katsella Päivärinnan tytärtä Erikaa, mutta Feije laittoi vastaan, tyttö kun oli varaton. Feije Heikkilä ja Päivärinta olivat kerran asiasta jo tappelun partaalla, edellisellä asenaan hiilihanko ja jälkimmäisellä kirkonavain. Pari kuitenkin vihittiin kolmantena kuulutuspäivänä 27.2.1875.

Vähäkankaan sukuseuran taulun mukaan Esa oli syntynyt 19.12.1850 Ylivieskassa. Hiskissä hänen vanhempiensa nimet ovat muodossa "bds. Fredric Mattss. Heickilä" sekä "Britha Maria Andersdr."