Varhaisin osuma oli Lönnrotin Rautalammelta, Juhana Ihalaiselta vuonna 1831 saama Tupakkiruno, jossa on esimerkki tai näkemys siitä, miten naisesta tulee povaaja (Mehiläinen 7/1836)
Tämä morsian mokoma / Ei saanut sinä ikänä / Puhemieheltä puhetta, /Eikä suuta sulhaselta.
Jopa outti, jonka jaksoi, / Kun ei kuulunut ikänä / Oikiata ottajata, / Sai viimmen salamusikan.
Sitte kohta kortit osti, / Alkoi pouata pojille, / Emännille ennustella;
Tuli palkaksi tupakki.
Talvet korjassa körötti, / Kesät kulki kuokkimassa, / Kuokkapalkalla kylissä.
Povaamiseen ei siis nähty vaadittavan mitään erityisempää kykyä tai osaamista. Korttien ostaminen riitti. Tarinassa Muutamista naimisasioista Korpelan kylässä (Maamiehen ystävä 4.9.1852) on viitteitä taidosta, mutta huomattavaa on, että tietoämmät olivat oman kylän asukkaita eivätkä kiertäjiä.
Korpelan kylässä oli tietoämmiä, jotka katsoivat käsiä ja povasivat korteilla, näin muka ennustain uteliaille tulevaista onnea. Yksi näistä oli noitakeinoinsa tähden varsin tuttu. Tämän luokse meni nyt Männisten tytär neuvoa ja apua etsimään. Ensin katsotti hän kätensä, näetytti unia ja povautti...
Paikkakuntalaisten povaus esiintyy parissa Oulun Wiikko-Sanomien paikalliskirjeissä.
Heinijärveltä... Juuri samallaisia kuin ennen oli Äksän seurakunnassa Tuppi-Maija ja Kalikka-Kaija, niin on usioita meidänkin seura- ja kyläkunnissamme; he kulkevat juoruten ja valehdellen yhtä ja toista. On heillä monia muitakin keinoja; he povaavat kortista ja katsovat käsiä, joista he juttelevat pitkiä loruja ja ovat tietävinään sekä menneitä että tulevaisia asioita; näillä narraavat ja pettäävät he heikkouskoisia, erinomittain niitä naisia, jotka alinomaa ovat miehen toiveissa. (OWS 26.3.1859)
Temmekseltä... Elatuskeinot ovat monellaiset, saapi sanoa niistäki, jotka elävät toisten ihmisten epäuskon ja turhain luuloin nojassa. On täälläkin, jos lienee muillakin kylillä, kuulusa ämmä, jolla on kupparin-, povarin ja tietäjän-virka; ja onhan niitä paljo, jotka tahtovat tietää tulevaa tietämätöintä onneansa, jonka luulevat povarin ja ennustajan heille saattavan sanoa, siksi menevät he sellaisen povarin ja ennustajan tykö. (OWS 3.3.1860)
Vuoden 1860 jälkeen tekstejä ei löytynyt. Tämä tuskin tarkoittaa sitä, että jokaisella kylällä ennustaminen olisi päättynyt, vaan paremminkin sitä, että joko kirjoittajat itse tai toimitus puolestaan on todennut, ettei tästä suomalaisuuden nurjasta puolesta tarvitse kertoa julkisuuteen. Kuitenkin Wiikko-Sanomien käyttämästä kirjapainosta ilmestyi vuoden 1872 kirjamarkkinoille "Uusi Povaus- ja Unikirja, taikka neuvoja monen erilaisen povauskonstin oppimiseen korteilla kuin myös ei tunnettuun tapaan povata kahveen."
Hypoteesia vahvistavat myöhemmät tekstit, joissa korostetaan, että ennustajat eivät ole suomalaisia tai "oikeita suomalaisia".
Kuopiosta... Ulkomaan kerjäläisiä oli muutamia näilläkin markkinoilla, joista muuan eukko povasi naimaonnia naisille vesilasista, jossa oli muutamia sammakon poikia, kuin myös möi onnen-lippuja ja lauluja. Meitä tuhmia suomalaisia saapi narrata jos minkälaisilla konsteilla, kuinha se waan on ulkomaan konsti. (OWS 25.1.1873)
Pälkjärveltä... Mutta toisinpa elää tämmöisillä Pitkänrannan reissuilla semmoiset perhekunnat, jotka osaavat vietellä kansaa uskomaan "poppakonstejansa". Akat "povaten, katsovat kättä ja nuoria neitoja kylvettäen, nostavat sillä tavoin lempeä, että sulhaset mieltyvät"... (huomaa, että semmoisia löytyy ainoastaan Kreikanuskoisessa talonpoikaiskansassa, joka vielä näihin asti on hyvin alhaisella valistuksen kannalla, ei osaten lukea vähääkään). (Karjalatar 9.3.1883)
Vasta kun tuuli oli kääntynyt, muisteltiin Porissa oman kaupungin tietäjää 1800-luvun puolivälissä.
... merkkinainen täällä Malmiriihten "kuopilla" oli n. s. "Filatuksen Katja", joka maanalaisessa luolassaan elätti henkeään "povaamalla" ja oli muuten aikanaan tavattomaan kuulu taidostaan kyetä tirkistämään tulevaisuuden hunnun taakse. "Katja" oli tavattoman vanhan näköinen, kuiva, käyränenäinen naisolento, joka jo ulkomuodollaan sai vähemmän uskovankin hypnotiseeratuksi. Tätä "Sibyllaa" käyttivät kaupungin silloiset säätyläisetkin ahkeraan tulevaisuutensa hämärää "horoskooppia" (ennustuspeiliä) asettamassa eikä "Katjan" kotonakaan "kundeja" puuttunut. (Satakunta 27.4.1907)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti