Samassa Helsingin Kaiussa 31/1913 kuin taannoin esittelemäni satavuotiaan leskirouvan kuva oli toinenkin iäkäs nainen. Hänestä en löytänyt toisaalta lisätietoa, mutta sehän ei ole naisen itsensä vika.
Elatuskeinot ovat monellaiset, saapi sanoa niistäki, jotka elävät toisten ihmisten epäuskon ja turhain luuloin nojassa. On täälläkin, jos lienee muillakin kylillä, kuulusa ämmä, jolla on kupparin-, povarin- ja tietäjän-virka; ja onhan niitä paljo, jotka tahtovat tietää tulevaa tietämätöintä onneansa, jonka luulevat povarin ja ennustajan heille saattavan sanoa, siksi menevät he sellaisen povarin ja ennustajan tykö. Vieläpä on sellainen apuna naimisasioissakin, joita hän kuitenkin harvoin saapi toimeen, mutta annappa sellaisen päästä konttimieheksi, kyllä juorut ja leviteltävä pahuuden huhu aina saapi ihmiset kiihkoon. Mutta se on arvattava, ettei sellainen apuna olija palkatta koskaan liiku, pitäähän olla hyvä palkka, vieläpä evässäkkikin sekä lahjoja sitte erittäin. (Oulun viikko-sanomia 3.3.1860)
Tiituksen pakina 70 vuotta myöhemmin ei ole hyväksyvä, mutta vähemmän moittiva.
Paljon niitä kuitenkin on tulevaisuudestaan uteliaita Helsingissäkin, sillä parhailla povareilla on numerojärjestys vastaanotoissaan niinkuin maineeseen päässeillä lääkäreillä.
Olemme myöskin äskettäin lukeneet ilmoituksen, missä sellainen "Pythia" ilmoittaa vastaanottavansa siinä ja siinä hotellissa keskellä Helsinkiä, Esplanaadin varrella. Kun niin kannattaa asua, niin täytyy silloin jotain tullakin.
Tällöinkin muuten pitää paikkansa vanha totuus, ettei kenkään ole profeetta omalla maallaan. Muukalaisilla povareilla, "gruusialaisilla naisilla" ja sen semmoisilla on paras menestys. (Helsingin Sanomat 7.8.1929)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti