Menneisyyden Suur-Ruotsi

 

Alvinin karttoja tarkistaessani "Charta öfwer gamla och stora Swerige, som fordom kallades Sithiod eller Scythiod hin Mikla, alltifrån Swarta Hafwet och det Caspiska..." hätkähdytti sekä otsikollaan että kuvaesityksellään. Kartta on ajoitettu Alvinissa 1700-luvulle, mutta attribuoitu Olof von Dalinille, joka kuoli jo 1763.

Kuvaesityksessä oli huomionarvoista se, että oli tavoiteltu menneisyyttä, jossa vesi peitti osan Ruotsista ja Suomesta. Suurennos:

Kartta ei ota kantaa maankohoamisen syihin, joista 1700-luvulla käytiin debattia. Korkearannikon ja Merenkurkun saariston verkkoportaalia lainaten:

Vedenvähentyminen eli wattuminskningen oli vallitseva teoria Itämeren molemmin puolin aina 1600-luvulta 1800-luvulle saakka. Selityksiä veden katoamiselle oli monia, muun muassa reikä meren pohjassa tai Itämeren salmien kuluminen. Maankohoamista ehdotettiin selitykseksi jo 1700-luvulla, mutta selityksestä tuli suosittu vasta 1800-luvulla, kun tutkijat hoksasivat yhteyden jääkauden kanssa.

Aikalaiskatsauksen saa Johan Browalliuksen julkaisusta Betänkande om vattuminskningen, hvaruti denna läran efter den heliga skrift, naturens lagar och förfarenheten pröfvas, samt oriktig befinnes (1755).

Mutta entäs sitten kartan ulottuminen Mustallemerelle ja otsikon "gamla och stora Swerige"? Näiden selityksen on Olof von Dalin antanut itse vuonna 1747 ilmestyneessä ensimmäisessä osassa kirjaa Svea Rikes historia. Siinä esitellyssä menneisyydessä "Scythiod hin mikla eller stora Scythien" ulottui nykytutkimuksen tuntemilta skyyttien asuinalueilta läntiseen Ruotsiin asti. Vanhaan kunnon gööttiläiseen tyyliin Dalin muodostaa kielellisen yhteyden yhteen sanaan nojaten:

See, Siav, Sui är det samma på gammal Scythiska och ännu på Tartariska och Turkiska som Siö på wårt språk. Landet har således i början hetat Se-rike, Sui-rike, Sewe-rike, eller Siö-rike, liksom de förste kullarne, som Scytherne her intogo, kallades Seve-bärgen eller Siö-bärgen.

Silkkaa potaskaa ja myöhempien sivujen kuvaus taisteluista suomalaisten kanssa. Mutta Wikipediaan kurkistus kertoo, että Dalin yritti käyttää maankohoamista ajoitusmetodina, mikä oli niin edistyksellistä, että ei kelvannut uskonnollisimmille ajattelijoille.

Perusteellisempaa tietoa Dalinin aivotuksista on ainakin Anna Walletten väitöskirjassa Sagans svenskar. Synen på vikingatiden och de isländska sagorna under 300 år (2004). Suomea koskien siitä lainaus sivulta 190

Dalin använder sällan Norden eller Sverige som term när han skriver sin historia, och väljer hellre att tala om Scythien, eller Skandinavien. De skyter som bodde vid Kaspiska havet cirka 800 f.Kr. identifierades av Dalin som stamfäderna för göter, geter, galler och hyperboréer, asar, waner med fl era. Scythiod hin mikla, eller Stora Scythien betydde i hans mening skyternas egendom. Skyterna for över Finland ”in i hiertat af Scandinavien”. För Dalin var detta hjärta dalkarlarnas område. Det syns genom att dalkarlarna har de äldsta ättestuporna i Sverige, och det språk som mest påminner om norskan och isländskan.

Eli Olof von Dalinin käsityksessä skyyteistä sikinnyt ruotsalaisuuden ydin oli Taalainmaalla (vrt. "Varsinaisen Ruotsin" synnystä) ja Suomi kuului samaan kulttuuripiiriin "alusta" alkaen.