Männäisten ruukkialuetta Kuvaaja:Pesana, Wikimedia CC BY-SA 3.0 |
Vuoteen 1775 mennessä he olivat asettuneet Laitilan Sorolaan, josta käsin ruukkia ei voinut hoitaa. Täällä perheen vanhin tytär meni naimisiin pataljoonansaarnaaja Adolf Erik Hedeenin kanssa kesällä 1779. Parin esikoinen syntyi kolme kuukautta myöhemmin. Helena Margareta muutti miehen viran myötä Nurmijärvelle, mutta palasi jo muutaman vuoden kuluttua vanhempiensa luo leskenä ja kolmen lapsen äitinä. Samoihin aikoihin Christina Lovisa kuoli 22-vuotiaana. (RK 1774-79 s. 187, 1780-83 s. 181, 1784-89 s. 240)
Perheen poika Mårten ei seurannut isänsä (viimeisimpiä) jälkiä vaan liittyi armeijaan. Hän oli Turun läänin jalkaväkirykmentin vänrikki kuollessaan 20.3.1789. (Wirilander)
Laitilan rippikirjan merkinnän mukaan Mårten aikuisine lapsineen muutti Turkuun 1789. Siellä vaimonsa kuoli 60-vuotiaana 11.4.1791. (RK 1786-91 N:o 135) Vajaa vuosi myöhemmin Åbo Tidningar julkaisi 20.2.1768 ruotsalaisen seurakunnan papin Adam Pahlmanin tiedonannon. Hän kertoi, että pieni ryhmä säätyläisiä oli Halikossa kapteenin puustellissa päättänyt kerätä ja lahjoittaa 17 riikintaalaria ja 24 killinkiä Mårten Almströmin hyväksi. Tämän tiedettiin elävän Turussa köyhänä ja osin halvaantuneena (?slagrörd). Ympärillään olevia kolmea lasta ja kolmea lastenlasta ei esitetty mahdollisina elannon hankkijoina vaan talouden ainoa mahdollisuus hyvinvointiin oli muiden apu.
Åbo Tidningar 26.3.1792 |
Teksti herätti muutamassa halun kukkaron avaukseen, mutta pidempiaikaista auttamista ei sanomalehdessä näy. Lapsenlasten äiti Helena Margareta kuoli 32-vuotiaana 28.11.1793 ja Mårten Almström kuoli 79-vuotiaana 18.5.1796.
Olivatko tyttäret siskonlapsien kanssa ilman isäänsä entistä helpommassa vai vaikeammassa asemassa? Molemmat menivät naimisiin vanhemmalla iällä. Anna Fredrika 21.1.1802 pedagogi Carl Fredric Hagemanin kanssa ja Catharina Elisabet Almström 11.9.1804 Uudenkirkon (eli Kalannin) nimismiehen Eric Gustaf Mustelinin kanssa. Charlotta Elisabet ja Margareta Kristina menivät pian tätiensä häiden jälkeen naimisiin yliopistoa käyneiden miesten kanssa. Heidän isoveljensä kohtalo jää epäselväksi, rippikirjassa 1792-1797 n:o 123 ei ole yliviivausta, mutta ei myöskään yhtään ehtoolliskirjausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti