Muuan kappalainen Pirkkalassa, B—th nimeltä, oli jo monta vuotta avioliitossaan elänyt lapsitonna, jota hänen vaimonsa välistä oli nurkunut. "Älä ole milläskään," oli hänellä silloin tapana sanoa vaimollensa, "kun Jumala antaa, antaa hän kaksin kolmin."
Ollen sangen harras kalastaja, oli hän kerran järvellä tässä huvitustoimessaan, kun sana tuotiin, että vaimonsa oli saanut lapsen. Ukko, jonka onkeen kalat silloin tarttuivat, ei hennonnut lähteä heti kotia, vaan pitkitti tointansa. Kohta tuli toinen sana, että vaimonsa oli synnyttänyt toisen lapsen. Ukko vastasi: "tulen paikalla;" mutta mitä tapahtui? tuli vielä kolmas sana, että frouva oli synnyttänyt kolmannen lapsen. Silloin ukko huoaten lausui: "Hyvä Jumala, pane jo laukkus kiini", ja niin lähti kiireellä kotiin.Pirkkalan pappiluetteloa katsoen luulee, että on tarkoitettu kirkkoherran apulaisena vuosina 1847-53 ollutta Johan Oskar Bergrothia. Rippikirjaan kurkistus kuitenkin kertoo, että esikoisensa syntyi avioliittoa seuraavana vuonna, mikä ei sovi tarinaan. Ehkäpä siihen on lisätty harhauttavia yksityiskohtia tai keksitty koko juttu.
(Kuva on Anders Ekmanin 1850-luvun alkuun ajoitettu rantamaisema. Kansallisgalleria)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti