Perjantai Hämeenlinnassa (2/2)

SKAS:n syysseminaarin lounastauolla oli yhdistyksen kokous, joten ei-jäsenelle jäi aikaa tutustua Hämeen linnan uudistuneisiin näyttelyihin. Tosin idioottimaisesti en tarttunut Hintsalan Karin hihasta kiinni ja näin jäi näkemättä uudistunut asehuone ja Maskun alttarivaatteen ennallistuksen uusi koti, joista on esittelyä Karin blogitekstissä.

Minä tutustuin vain entisen lippumyymälän tilaan rakennuttuun kokonaisuuteen Rikkauksien Häme & Linnan historia. Ensiksi mainitusta muistelen nähneeni kriittistä mutinaa somessa metallipaljastinkäyttäjien ja muiden harrastajien toimesta ja täytyy sanoa, ettei huone oitis tehnyt vaikutusta eikä varsinkaan vaikutusta rikkaudesta.

Alkuvaikutelma ei parantunut siitä, että aloitin Janakkalan miekkamiehestä, jonka löytöjen asetelma ja esitys vaikutti huomattavasti epäinformatiivisemmalta kuin taannoisessa Vapriikin Pirkkala-näyttelyssä. Ärsytys lisääntyi erittäin lyhyen esittelytekstin avoimesta lopusta "Mikä tämä erikoiskäsittelyn saanut vainaja oli miehiään?", vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olen kyllä monesti tainnut nimenomaan toivoa tällaista ajatusaktivointia.

Sen tueksi löytyi sitten tietoa pieneltä kosketusnäytöltä ja vastaavilta aukesivat myös - erittäin niukat - esinetiedot. Jos Hämeen paikannimet eivät ole valmiiksi kartalla, niin sopii tarttua kännykkään. Vitriinien teemoittelusta syntyvä toiminnallisuus oli varsin minimaalista, joten kuva Hämeen rautakaudesta jäi otsikosta ja yksittäisten esineiden komeudesta huolimatta köyhäksi.

Huomattavasti enemmän pidin Linnan historiasta. Sillä kronologia ja biografia. Pientä huonetta kiersi vuosisadoille omistetut osiot, joissa oli henkilönosto ja muutama esine kurkistusaukossa. Kaikissa esineissä ei ollut edes ajoituksia, joten ne toimivat lähinnä historian kuvituksena. Hienoin oli puinen lusikka, josta Kari Hintsala onnistui ottamaan lasin läpi hyvän kuvan. Minä en.

Henkilönostoista ensimmäinen oli Birger jaarli, mutta muut eivät olleet niin ilmeisiä ja tuttuja - ainakaan minun osaamisellani. Tanskalainen ritari Anders Munck edusti 1300-lukua, Ingeborg Aakentytär Tott 1400-lukua ja Hämeen linnan vouti Isak Nilsson Banér 1500-lukua. Ilmeisesti talonpoikaiset Esko ja Urbanus Niilonpoika Hauhon Miehoilasta odottivat helmikuusta 1665 linnassa kuninkaan päätöstä käräjäoikeuden noituudesta langettamaan kuolemantuomioon. Toukokuussa 1665 saatiin tieto armahduksesta ja Urbanus pääsi lähtemään kotiin mukanaan vankeudessa kuolleen veljensä kalmo.

Hämeen linnan linnoituksia suunnitellut Axel Magnus von Arbin edusti 1700-lukua, vankilan naisia opettanut (aatelinen) Alma Sofia Schulman (1865-1943) 1800-lukua ja vangittuna ollut, parhaillaan elokuvista tuttu Ida Maria Åkerblom 1900-lukua. Aika aatelisvaltainen valikoima siis, mutta ehkä linnan kontekstissa puolustettavaa.