Viikon piispa: Catillus

Mutta Tuomas piispa kohotti hiukan päätään, avasi hitaasti silmänsä ja kysyi:
-- Ovatko Häme ja Karjala saatetut jo kirkon kuuliaisuuteen?
-- Ne ovat, mutta onko minun huolehtimani tuomiokirkon rakentaminen päätetty ja onko kaniikkien lukumäärä pysynyt neljänä, joksi minä sen järjestin? -- vastasi piispa Katillus.

Catilluksen sinetti
Wikimedia

Tuomiokirkkoihin ja kaniikkeihin tiivisti Catilluksen piispakauden Kyösti Wilkuna kirjassaan Aikakausien vaihteessa. Paavali Juustenin piispainkronikassa mies sai edeltäjiä pidemmän tekstin, jossa tuomiokirkon sijaan puhutaan vuonna 1276 perustetusta tuomiokapitulista, johon kaniikit kuuluivat. "Tämä tapahtui paavi Urbanus IV:n käskystä, kuningas Maunun suostumuksella sekä paavin valtuuttamien edustajien ja tarkastajien, Upsalan arkkipiispan herra Folquinuksen, kuuluisan tuomiorovasti Andreaan ja Upsalan ensimmäisen dekaanin Nicolauksen toimesta."

Tuomiokapitulin perustamisen yhteydessä Ruotsin hallitsija luopui omimastaan piispan valintaoikeudesta, joka siirtyi tuomiokapitulille. Näin Catillus jäi viimeiseksi kansleripiispaksi, jonka kahden edeltäjänsä tapaan sanottiin toimineen Ruotsin hallitsijan, tässä tapauksessa kuningas Valdemarin, kanslerina. Todennäköisempää on, että hän oli ollut pappi ja sihteeri. Joka tapauksessa edeltäjiensä tapaan Catillus oli ollut lähellä maallista valtaa. Eihän hän muuten olisi saanut heiltä nimitystä piispaksi.

Valintaoikeuden luovutus voi liittyä siihen, että Maunu Ladonlukko oli vuonna 1275 kaapannut vallan Valdemar-veljeltään ja tarvitsi piispojen kaltaisten vallanhaltijoiden tukea. Ainakin Catilluksen hän voitti puolelleen. Tämän tiedetään osallistuneen Maunun kuninkaanvaaliin 1275 ja tämän kruunajaisiin toukokuussa 1276. Vuonna 1279 Catillus oli Alsnössä, jossa hyväksyttiin aatelille oleellinen sääntö.

Catillus ei nykykäsityksen mukaan pannut alkuun Turun tuomiokirkkoa vaan järjesti rakennustöitä Koroisiin, jonne hänet viimeisenä piispana haudattiin. Hän oli elossa vielä 21.10.1281.

Palolan esityksen mukaan Catilluksen piispana ollessa Suomessa oli rauhallista. Kuitenkin, ilmeisesti kansantaruihin nojautuen, Julius Krohn esitti totena vuonna 1868, että

Tämän Matti Kurjen valitsivat Pirkkalaiset päällysmiehekseen ja karasivat sitten n. v. 1280 paikoilla Lappalaisten päälle. Sota alkoi ensin Satakunnassa, jossa vielä muistellaan monta paikkaa toratantereiksi. Niin esim. on saari Wesilahden järvessä, joka kuuluu olleen sen seudun Lappalaisten viime turvapaikkana. Se on siitä saanut nimen Wapaa Luoto. Ei aikaakaan niin samosivat Pirkkalaiset yli Maanselän Pohjanmaalle. Ensi-yrityksellään he valloittivat koko eteläkulman Pohjanmaata ja panivat ensimmäiselle pitäjälle siellä nimen Kyrö, jotta muistettaisiin mistä paikoin siihen asukkaita oli tullut. Muutamia vuosia sen perästä he toisella yrittämällä etenivät Tornion- ja Keminjoen suuhun asti, johonka myöskin perustettiin uutisasunnot. Näin täytyi Pohjanranta suomenkielisillä asukkailla ja Lappalaiset karkoitettiin sydänmaihin syrjälle. Siinä saivat vielä jotkut vuosisadat kalastella, metsästellä, vaan saaliistansa täytyi maksaa runsaat verot Pirkkalaisille.

Yksityiskohta Olaus Magnuksen Carta Marinasta

Lähteet:
Paavali Juusten: Suomen piispainkronikka. Suomennos ja selitykset Simo Heininen. SKST 476. 1988
Ari-Pekka Palola: Catillus. Kansallisbiografia
Wikipedia: Catillus, Matti Kurki
DF #176
Kyösti Wilkuna: Aikakausien vaihteessa.
Julius Krohn: Kertomuksia Suomen historiasta 2. Katolinen aikakausi.