Turkulainen muinaisesinekauppias

Olga Maria Selin synnytti keväällä 1893 Turussa naimattomana tyttären ja menetti tämän kolmen kuukauden ikäisenä kuolemalle (Aura 10.10.1893). Onko sama Olga Maria Selin Turussa 19.3.1895 syntyneen Uuno Wilhelm Lehtisen äiti ja vuonna 1919 kihlautuneen (ÅU 28.12.1919) Sikri Lehtisen äiti? Uunon ja Sikrin isä oli polttimomestari Henrik Vilhelm Lehtinen, joka menetti aiemman vaimonsa maaliskuussa 1889 (Aura 17.3.1889).

Olga Maria Axelina Lehtinen rekisteröi kauppaliikkeen Turkuun vuonna 1903 (Registeringstidning för varumärken no 225/1903). Digitoidut lehdet eivät paljasta liiketoiminnan laadusta mitään. Seuraava maininta sen olemassaolosta ovat uutiset toiminimen "Olga Lehtinen" konkurssista vuonna 1915. Konkurssihuutokaupassa myytiin "kallisarvoisia vanhanaikuisia huonekaluja, n.k. piironkeja, sohvia, tuoleja, joista osa uudistettuja, kellokaappeja, trymåpeilejä sekä paljon muuta irtainta omaisuutta" (Turkulainen 4.6.1915). Oliko tämä alunperin kauppatavaraa vai kodin sisustusta?

Lehtisen talous oli vuoden 1919 alkuun mennessä niin kohentunut, että hän lahjoitti hyväntekeväisyyshuutokauppaan ison antiikkipeilin (ÅU 31.1.1919). Turun Sanomat valottaa liiketoimintansa luonnetta vihdoin 30.6.1920:

Rouva Olga Lehtisen liike on suomalaisille antiikkiesineiden ihailijoille sangen tuttu. Mutta rouva Lehtinen ei ole tyytynyt ainoastaan ostamaan ja myymään antiikkiesineitä vaan on hän puuseppäliikkeeseeään, jota hän on pitänyt jo parisenkymmentä vuotta, myöskin valmistanut vanhanaikaiseen tyyliin erilaisia huonekaluja.

Yhdeksän vuotta myöhemmin Lehtinen oli jälleen Turun messuilla ja Naisten ääni (14/1929) esittelee hänet kuvan kera.

Tämä kansakoulun käymätön, mutta älyltään, opiltaan ja käytännölliseltä kokemukseltaan "oppineistakin oppinein" nainen, on omistanut ja johtanut jo 27 vuotta liikettä, jossa valmistetaan mitä arvokkaimpia huonekaluja, ainoastaan antiikkityyliin.

Itse hän on kalustojen "arkkitehti", käytännöllinen työnjohtaja ja vieläpä kaupallinen johtajakin.

Ne työt, jotka tässä näyttelyssä olivat nähtävinä, olivat todellakin kuosinsa puolesta "puhtaita" ja valmistettu mitä ensiluokkaisimmin pienintäkin yksityiskohtaa myöten.

Hänen kanssaan oli todellakin virkistävää keskustella. Hän on niitä naisia, jotka eivät säikähdä pettymyksiä ja joita ei masenna vastukset eikä onnettomuudet. Hän on paljon saanut elämässään kokea suruakin, mutta työ, suurella nautinnolla, harrastuksella ja rakkaudella suoritettu työ on antanut hänelle voimaa kaiken kestää ja säilyttää hilpeän mielensä, valoisan maailmankatsomuksensa ja työtarmonsa vanhuutensa päiviin asti.