Kuka oli Severin Falkman?

Olin eilen Helsinki-päivän ryysiksessä ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginmuseossa vapaaehtoisena toimijana. Kaksi tuntia aulassa huitomassa ihmisiä minne he eivät älynneet itse mennä (eli haluaisin juttutuokion museon (sisustus)arkkitehdin kanssa, mielellään saunan takana) ja kaksi tuntia kuvaselaamossa.

Molemmissa pärjäsin yllättävän hyvin (eli en tiuskinut kenellekään!), mutta kysymykseen Falkmanista, jonka mukaan on nimetty tilat kuvaselaamon takana, olisin voinut vastata sujuvammin ja perusteellisemmin. Muistin toki, että kyse oli taidemaalari Severin Falkmanista, jonka ateljee on museon vuokrattavia tiloja. Mutta en muuta, vaikka miehestäkin vapaaehtoisia kuukausi sitten briifattiin.

S. Falkman: Stella ja lapsi. 

Touko Palojoki Kokelma, Porin taidemuseo

Falkmanin elämänvaiheet ovat verkossa luettavissa Wikipediassa, Rautalammin museon sivulla, Helsingin kuvalehdessä 10/1909, BLF:ssä ja SBL:ssä. Minun olisi pitänyt muistaa tauluistaan Kaarle Knuutinpojan lähtö Viipurin linnasta 1448, jota Seppo Aalto piti alkuvuoden esityksissään esillä. Olen usein ohittanut (tai alittanut?) kahdeksan maalaustaan Kansalliskirjaston kupolisalin lynettipinnoilla, mutta niistä ei ole minulla mitään mielikuvaa. (Enkä tietääkseni ole ohittanut Severin Falkmanin amoriineja Kappelin vessan ovien vieressä.)

Falkman muutti 13-vuotiaana Ruotsista Helsinkiin, missä Anders Ramsay kohtasi hänet pian tämän jälkeen:

Tapahtuipa sitten eräänä päivänä kevättalvella vuonna 1844, että eteisen ovikelloa soitettiin ja minä riensin ovea avaamaan. Ovella eräs vanhemmanpuoleinen herra, jolla oli mukanaan isonlainen poika, kysyi ruotsalaisäänenpainolla oliko isäni kotona ja ottaisiko hän nyt vastaan. Kun hänelle myöntävästi vastasin, astui hän sisään jättäen poikansa eteiseen odottamaan kunnes hän pian tulisi takaisin. 

Mutta enhän minä voinut sallia niin hienon pojan seistä eteisessä kuin palvelijan, vaan pyysin hänen käymään sisään saliin odottaessaan isänsä palaamista. 

Vieras poika oli hieman vanhempi ja suurempi kuin minä, tummaverinen, ruskeasilmäinen ja pikimustatukkainen; hänen kasvonpiirteensä olivat kauniit ja säännölliset ja katseensa älykäs. Hän oli kaikessa, sekä puheeltaan että ulkomuodoltaan aivan erilainen kuin kaikki ystäväni ja minä, tuntui minusta silloin, sillä olinhan minä lyhytkasvuinen, heiveröinen ja vaaleatukkainen; minä tunsinkin itseni hänen edessään kerrassaan yksinkertaiseksi ja olin hämilläni, ja minä aavistin vaistomaisesti että hän vei minusta voiton.

Jos Lördagen-lehden (12/1901) otsikkolla Historiskt om hus och gårdar i Helsingfors antamiin tietoihin on luottamista, niin Falkman kasvoi Aleksanterinkatu 14:ssä ja samalla tontilla hänellä oli 1870-luvun lopussa yhteinen ateljee Albert Edelfeltin kanssa. Hmm... SLS:n tähän mennessä julkaisemissa Edelfeltin kirjeissä esiintyy Severinin sisaret Hanna Sofia ja Mathilda, mutta ei Severin itse.

Jos Edelfelt-yhteys pitäisi paikkansa olisi kai ollut mukana museon markkinointimateriaalissa? Sen puitteissa Anna Finnilä kirjoitti kaupunginmuseon blogiin, että

Merikapteeni Kåhlman rakennutti Remanderin talon viereen matalan kivirakennuksen vuonna 1823. Sitä alettiin myöhemmin kutsua Brummerin taloksi hovineuvos Carl Brummerin mukaan. Taiteenystävä H.J. Falkman perusti rakennukseen viinatehtaan ja hänen poikansa, taidemaalari Severin Falkman, rakennutti pihan puolelle komean ateljeen, jonka suuret ikkunat toivat tilaan kaivattua valoa. Ateljeen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer vuonna 1887.

Toisaalla Helsingin kaupungin sivuilla (pdf) täydennetään (vuosiluvun suhteen ristiriitaisesti), että

Tontin etelälaitaan toteutettiin vuonna 1872 taiteilija Severin Falkmanille ateljee. Suunnittelijana toimi arkkitehti Theodor Höijer. Ateljeen ja siihen liittyneiden kirjasto- ja makuuhuoneen sisustukset suunnitteli taiteilija Severin Falkman itse. Sisustus noudatti renessanssityyliä. Taustaseinälle taiteilija suunnitteli takan.

Åbo Posten kertoi jo 27.1.1876 Falkmanin hyvän maun mukaisesta ateljeesta, joka oli ainoa kunnollinen kaupungissa eli ilmeisesti jälkimmäisen lainauksen vuosiluku on lähempänä totuutta. Kesäkuussa 1877 Falkmanin ateljeessa näytettiin kahden päivän ajan Sotkamon kirkkoon tekemäänsä alttaritaulua (m.m. Helsingfors Dagblad 15.6.1877).

Lisäys 13.6.2016 11:00: Severin Falkmanin elämästä kertoo myös Jac. Ahrenberg muistelmiensa Människor som jag känt toisessa osassa. Ateljee vilahtaa tekstissä ainakin tässä:

P. S. SBL:n mukaan Severin Falkman (F2) ei ole sukua myös Ruotsista Suomeen tulleelle Charlotta Falkmanille (F3), joka on blogissa aiemmin esiintynyt. Vuosia sitten blogissani on myös ollut Severin Falkmanin piirros ilman taiteilijan esittelyä.