Kekseliäitä

Yhellen Lukkarillen tapahtu, kirkon kukkarolla Jumalan Palveluksen alla kollektia kootessaan, että tiuku putosi kukkaron varresta. Joku toinen olis tästä paljonkin ällämöistynyt; mut tämä muita viisaamp Lukkari kulki, kauan arvelemata, eespäin, ja tiuvun asemesta, kukkarota puistellessansa, huutaa tinnitti: pingin pingin, pingin pingin, pingin pingin. (Turun Wiikko-Sanomat 8.1.1820)

Kerran osti yksi mies hevosen 25 riikintalerilla, sillä ehdolla, että hänen kohta piti maksamaan 15 riksiä ja jäämään velkaa ne 10. Jonkun ajaan perästä vaati myyjä ne 10 riksiä. Mutta ostaja sanoi: Eikö meidän puheemme ollut se, että minun piti jäämään velkaa ne 10 riikintaleria? Jos minä siis nyt maksaisin net niin minä tekisin vastoin meidän puhettamme. (Turun Wiikko-Sanomat 22.7.1826)

Yksi mies löysi valkosen nenäliinan kirkossa ja pani sen Altari pöydälle, että omistajan piti sen siitä saamaan. Toinen, joka tämän näki, kävi sen sieltä ottamaan, sanoen, että hänen vaimonsa oli kadottanut sen. Kotio tultuansa kertoi hän vaimollensa, millä kurilla hän oli saanut nenäliinan. Että vaimo oli vähän rehellisempi kuin mies, sanoi hän: Voi sinua jumalatoinda! mitä elet sinä tehnyt? Etkös tiedä, että se joka ei täällä takasin anna mitä hän ottaa, ei myöskän tule ijankaikkiseen elämään? Mies vastasi : O! että minä taitasin sinuakin takasin antaa, niin olisin minä onnellinen ei ainoastaan täällä, vaan myös tulevaisessa elämässä. (Turun Wiikko-Sanomat 26.2.1825)

Yksi lain oppinut lupasi opettaa yhelle talonpojalle sen konstin, että hän riidoissa oikeuden edessä voittaisi, jos hän nimittän tahtois antaa hänelle sataa tukaatia. Koska talonpoika tämän oli luvannut, sanoi lain oppinut koko konstin olevan sen "että hän vaan aina kieltää" ja vaati nyt ne luvatut tukaatit; mutta talonpoika, joka nyt oli oppinut konstin, kielsi millonkaan luvanneensa hänelle mitään. (Turun Wiikko-Sanomat 16.9.1826)

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat Karl Janssonin maalauksista Kolehtia lasketaan (1874) ja Sakariston ovella (1874).