Viinapuodin edustalla 1899

Uudessa Kuvalehdessä 22/1899 julkaistiin kirjoitus Ajatuksia viinapuodin edustalla. Sen otteet antavat elävän kuvan entisajan alkoholikaupoista.

"Entisaikaan — eikä kauvan sitte — oli viinapuoti niin kuin muutkin puodit ja nautti jotenkin täydellisiä kansalaisoikeuksia. Nuorempikin miespolvi muistaa hyvin ajan, jolloin viinaa sai "hallittain". Sitä sai puodista vapaasti niin vanhat kuin nuoretkin, lapsetkin, jotka parhaiksi jaksoivat pullon kainalossaan kantaa; ainoa nähtävä rajoitus oli se, ettei viinaa saanut vähempää kerrallaan kuin "hallin", mntta eihän sitä sen nauttijainkaan mielestä voinut vähempää ostaakaan, ja kun "halli" maksoi vaan 1 markan, niin mistään rajoituksesta ei oikeastaan tiedettykään. Viina oli niin jokapäiväinen ja yleinen tavara kuin mikä muukin."

Tämä aika oli ohi sillä

"Yleinen mielipide on asettanut viinan rajoitettuun asemaan, joka muistuttaa yleiselle turvallisuudelle vahingollisen henkilön eristettyä asemaa. Missä ennen oli kaksi ja useampiakin viinapuoteja, on nyt ainoastaan yksi, ja entisen kymmenkunnan konjakkikaupan sijassa on myös vaan yksi myymälä."

Kun tarkastaa nykyaikaisen viinapuodin edustalla jonossa tai ryhmässä seisovaa joukkoa, joka odottaa vuoroaan päästäkseen lekkerineen ja pulloineen sisään, niin näyttää siltä, että useat heistä hiukan häpeävät, toiset ottavat asian leikilliseltä kannalta. Hyvinkin hullunkurisia kohtauksia voi siinä sattuakin. Olenpa sattunut näkemään semmoistakin, että avoimesta ikkunastakin ovat miehet lekkerineen kömpineet puotiin, kun eivät ole joutaneet kadun täyteisessä joukossa odottamaan vuoroaan, ja kerran näin erään vaimon hyppäävän hartiakkaan miehen selkään, jossa hän vihdoinkin pääsi puodin ovesta sisään, monta kertaa turhaan yritettyään omin voiminsa sisään kovassa tungoksessa. Missä kaupungin poliisi tai anniskelupoliisi seisoo viran puolesta järjestystä valvomassa, siellä näyttää viinapuoti vielä enemmän kielletyltä tai häpeäpaikalta ja ostajaryhmä myös tuntee sitä. Olen kuullut tämmöisen viinapuodin edustalla seuraavankin lausunnon: — "Paras olisi, kun sulkisivat nämä kokonaan, sillä ei tämäkään ole enää oikeata meininkiä."

Myöhemmästä alkoholin kulutuksesta tutkittua:

• Aaltonen, Valtteri: ”Yleensä on vähän niitä, jotka uskaltavat kulkea virtaa vastaan”. Suomalaisen papiston rooli alkoholipoliittisessa keskustelussa keväällä 1932
• Ovaskainen, Pirjo: Jyväskyläläisten ravintoloiden anniskeluoikeudet ja valvonta 1932-1939
• Vertanen, Leena-Annika: Pekka Kuusi alkoholipoliitikkona ja hänen suhtautumisensa alkoholipolitiikkaan ajanjaksolla 1946-1969
• Vaarala, Jari: Alkoholin vähittäiskulutuksen rakenteen kehittyminen viinikampanjasta alkoholiveron laskuun 1958-2004
• Härkönen, Janne: Not a wet generation but a wet nation : The dynamics of change and stasis in the Finnish drinking culture from 1968-2008
• Hellman, Matilda: Construing and Defining the Out of Control : Addiction in the Media 1968-2008.
• Lintonen, Tomi: Drinking Patterns among Finnish Fourteen Year-olds from 1977 to 1999