2) Löysin Ainur Elmgrenin blogin, jossa hän kertoo Erkki Vala -projektistaan, josta pitäisi syntyä elämäkerrallinen sarjakuva-albumi. Projektia on esitelty myös sarjakuvalla (!), joka ilmestyi Scandiassa 2014 (pdf).
3) Tänä syksynä ilmestyneitä historiaa esittäviä sarjakuvia en löytänyt uutuusluettelosta vaan SKS:n kirjaston uutuushyllystä, Ylen uutisesta ja kolmannen jostain muualta. Kirjamessuilla bongaamani Pertti Jarlan omaelämäkerrallista albumia Jäätävä Spede. Sarjakuvalliset muistelmat en ole vielä saanut luettavaksi ja Kirsti Ellilän Pieni kirja Hemmingistä julkistettiin vasta viime viikolla.
Keskimmäisenä on Ilpo Koskelan Lusia, joka kertoo ahmaslaisen Lusia Rusintytär Korhosen elämästä 1600-luvulla. Alun Koskela on kuvitellut ja loppu perustuu käräjäpöytäkirjoihin. Sekä kuvat että teksti ovat omaperäisiä, mutta albumia on sarjakuvia osaamattomankin helppo lukea.
Samaa en voi sanoa Aapo Kukon albumista Riekaleita, jonka kulussa en pysynyt mukana. Tekijän mukaan albumissa "kuvataan sotaa vähän absurdina, kaaosmaisena tilana ja se on jokaisen yksilön kohdalla vähän riekalemainen".
Kun kokonaisuudesta en saanut kiinni, tartuin marginaaliseen. Vetelin seudun murresanaston mukaan Huuhentaali on "henkilö, joka toimii kovalla tohinalla, järjettömästi". Vetelin Hohenthalien jälkeläiselle tämä kuullostaa ihan järkevälle, mutta en ollut koskaan kenenkään kuullut ilmaisua käyttävän. Ennen kuin nyt.
"Huuhentaali-sana tulee käsittääkseni meänkielen kautta. Isäni suvun puolella Keminmaan seutuvilla on elinpiirissä puhuttu sellaista sekakieltä missä yhdistyy Oulun murrepiirteet ja meänkielellä olevat ilmaisut.Tornionjokilaaksossa Hohenthalit eivät ole vaikuttaneet, Oulussa ja Raahessa kylläkin.
Kuulopohjalta ovat sitä kautta monet sananparret ja sanat jääneet mieleen, jotka sitten löysivät paikkansa kun tein tuota Lapin sotaan sijoittuvaa juttua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti