Ranskalainen lintu?

Halliday Sutherlandin kirja Lapland Journey (1938) alkaa Helsingistä, jossa häntä opastaa m.m. Yrjö Hirn. Sutherland oli valmistautunut matkaan lukemalla ainakin Vyvyan B. Hollandin artikkelin Finnish Fare lehden Wine and Food kesänumerosta 1937. Holland oli kuvannut pitkien talvimatkojen jälkeen tarjottavan juoman "ranskalainen lintu":

After a long journey by road, which is apt to leave one a little cold in winter, one is introduced to a ceremony known by the name of "French Bird." The procedure is as follows: A plate containing small slices of lemon is handed round. Each guest takes one of these and sprinkles it liberally with powdered sugar. Then small glasses of brandy are distributed. The consumer puts the piece of lemon in his mouth and chews it up. Then he hastily swallows the brandy and disposes of the inedible portion of the slice of lemon with as much dignity and delicacy as possible. Strangely enough, the whole process is not as unpleasant as it sounds, and certainly has the effect of restoring one's numbed faculties.

Sitruunan, sokerin ja konjakin sekoittaminen toisiinsa kuullostaa oudolta. Minä kun en ole sekoillut sitrushedelmien kanssa edes tequilaa juodessani.

Mutta kuvaus ei ollut täyttä puppua, vaikka paikan päällä käytyään Sutherland siihen hieman pilkallisesti suhtautuukin. Hänen kokemuksensa mukaan

To drink French Bird, known also in Sweden as Frensk Vogel, you sprinkle one side of a thin slice of lemon with sifted sugar, and place the slice with the sugar uppermost on your tongue. The brandy is then sipped over the sugared lemon, which is then removed unchewed. With the lemon on the tongue speech is somewhat difficult, and it may be that this peculiar way of taking brandy was devised for the purpose of silencing garrulous drinkers. Another way of taking French Bird is to fold the slice of sugared lemon, hold it in your left hand, and alternately sip the brandy and suck the lemon, a more ladylike proceeding. The mystery of the name I never solved.

Nimen mysteeri ja tavan tausta eivät aukea myöskään nykyaikaisista verkkolähteistä. Josefine Hådell oli hakenut tietoa vuonna 2007 tuloksettomasti ja kertoo omassa blogissaan lapsuudenmuistonsa, jossa juomaan kuului armanjakki, sitruuna, sokeri ja pikakahvi. Hänen tuttavansa Daniel Åberg tulkitsee, että juoman nimi tulee siitä, että taitettu sitruunanviipale suussa näyttää linnun nokalta. Josefinen versio on myös nähtävissä videona.

Kuva kirjasta Birds and nature Flickr Commons