Kerättyä

Yllä kuvatekstinsä mukaan Epäjumalan puun kaataminen. Julkaistu Mehiläisessä 4/1859, aikaan, jolloin Suomessakin oli vielä pyhiä puita.

Kirsi L oli kesäkuussa käynyt katsomassa Täällä Pohjantähden alla ja totesi

Jos haluamme ymmärtää historiaa, olipa se oman maamme lähimenneisyys – joka on mielestäni missä tahansa maassa kansalaisen perusvelvollisuus ja myös oikeus – tai ajassa tai maantieteessä kaukaisempi historia, mikään ei voita romaania. Voit lukea kuinka monta kuivakkaa opusta tahansa, mutta romaanikirjailija herättää aikakauden henkiin tavalla jolla tietokirja ei pysty. (Tämä ei muuta sitä, etteikö myös tietokirjasta voisi tehdä vetävää – esimerkkejä on.)

Hannu Väisänen arvioi Kalaksikukossa kolme vaihtoehtoishistorian kirjaa.

Turun ylioppilaslehti oli esitellyt paikallista viikinkiajan elävöittämisseuraa. Tarjosivat myös katsauksen Turun Kakolaan. Ja arvostelun Erik Wahlströmin kirjasta Kärpäsenkesyttäjä: "Teoksen rikkonainen moniäänisyys haastaa historiallisen totuuden yksitulkintaisuuden."

Mikaeli oli lokakuussa kirjoittanut Välihuomioita historiaan liittyvistä aiheista. Toivottavasti kirjoittaminen ei vielä täysin loppunut, varsinkin kun tuntuu ajattelevan oikeilla (lue: kanssani samoilla) linjoilla: "Eli kenelläkään yksilöllä pitäisi olla oikeutta tuomaroida sitä, kenen tutkimukset sisäpiiri kelpuuttaa ja kenet jätetään tylysti ulkopuolelle."

Esko Rahikainen kertoi Helsingin yliopiston kirjaston verkkolehti Verkkarissa eläkeajan suunnitelmistaan:

Mihinkä tässä nyt jään, töitä jatkan, kirjoitan ja nuuskin arkistoja, teen tutkimusta. Minua kiinnostavat hyvät tyypit, unohdetut ihmiset, mielenkiintoiset tavalliset ihmiset ja heidän kohtalonsa.

Reijo Valta oli lukenut yhdysvaltalaisia kirjastoluetteloita suomalaisin silmin.

Aaro Sahari tekstimainosti merihistorian julkaisua.

Torsten Kälvemark oli på svenska iloinnut YLEn Elävän arkiston annista.

Claes Carlsson-Klauzner oli kerännyt vanhoista valokuvista partamalliston (på svenska, mutta kuvat pääosassa). Hän oli myös kuunnellut Ruotsin radion ohjelman, jossa Märta Tikkanen kertoo tuoreesta perhehistoriaan pohjautuvasta kirjastaan. Ja arvioinut Englundin Poltavan merkitystä.

Salla Brunou palautti muistiin Aapo Rapin Metin, joka on minustakin erinomainen.

Jukka Kemppinen esittelee Anssi Ruusuvuoren kirjaa Puukko yhdessä ja toisessa osassa.

Kari Rydman kirjoitti kaksi tekstiä vanhojen esineiden kohtelusta: Hyvä, Berlusconi! "Asiantuntijat" suksikoot suolle! ja Aikamatkaaja-antiikkikauppiaan dilemma.

Pikkumuseon haasteissa esinelainauksesta.

Minna Kristiina jatkaa historiallisen viihderomaanin kirjoittamista:

Eniten pelottaa oma kokemattomuuteni. Miten voisin kuvata maailmaa, jossa uskonto on läsnä joka hetkessä, kun itse en ole minkään seurakunnan uskovainen? Miten välttyä historiallisten faktojen esittelyltä, joka tekee tekstistä puuduttavan ja opettajamaisen luennon? Miten varmistaa, että kaikki kirjoitettu olisi edes jotenkin voinut olla totta esittämässäni ajassa? Keskiajan ihmisen nahkoihin sukeltaminen on mahdotonta ilman aikamatkustusta ja sitähän ei kai ole vielä keksitty, mitä...