Amazonin toivelistalle olin tallentanut Barry Cunliffen kirjan Europe between oceans. Themes and Variations: 9000 BC-AD 1000. Mutta onneksi ennen kuin se päätyi ostoskärryyn, huomasin, että kirja oli tarjolla myös Helsingin alueen kirjastoissa edulliseen 50 sentin varaushintaan. Eli Rikhardinkadulta kävin hakemassa kovakantisen möhkäleen.
Ensivaikutelma Euroopan esihistorian esityksestä oli positiivinen. Ei tosiaankaan rajoituttu tarkastelemaan vain Välimeren aluetta vaan koko Eurooppa oli mukana. Suomikin hetkellisesti. Nuorakeramiikkakulttuurin levinneisyyskartta (s. 168) nostatti satakuntalaisen tunteet pintaan: kuuluimme hetkellisesti eurooppalaiseen kulttuuriin. Enkä tarkoita sillä samaa Eurooppaa kuin Klinge.
Toinen kartta, jossa Suomessa oli elämän jälkiä oli Mälarnin rannoilla tehtyjen pronssikirveiden löydöt (s. 263, 1300-800 eKr.). Ruotsalaisten vientituotteet olivat pääasiassa päätyneet Volgan mutkaan, mutta muutama kappale jäänyt sekä Länsi- että Itä-Suomeen. Samansuuntaiset kauppareitit viikinkien aikaan (s.469) ohittivat tuttuun tapaan Suomen. (BBC:n radio-ohjelmassa In Our Time with Melvyn Bragg oli muuten vähän aikaa sitten jakso viingeistä Volgalla. Kestin kuunnella, vaikka haastattelija on mielestäni superärsyttävä jankuttaessaan "Could you just..." vähintään kymmenen kertaa per jakso.)
Mutta pääasiassa Cunliffen "Itämeren ympäristö" tai "Pohjolan alue" käsittelivät Tanskaa. Kirjallisuuslistan vilaisu viittasi siihen, että enimmäkseen tanskalaista kirjallisuutta oli näissä kohdissa käytetty. Tarkistus hakemistoon todisti, että kieliryhmistä oli tekstissä mainittu baski, kelttiläinen ja indo-eurooppalainen. Mitäs muista.
Paksussakaan kirjassa, joka käsittelee Euroopan kokoisen alueen ei voi olla kaikkea. Mutta reiän (tai pikemminkin puuttuvan nurkan) löytäminen vie meikäläisen ajatukset siihen, että jokin muukin asia saattaa olla tarpeettoman epätäydellisesti esitetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti