Tarinointia

Pääsiäislomalla pääsin sellaisen tietokoneen ääreen, jolla Areena näkyy. Katselin (tai pikemminkin kuuntelin) Tarina!-seminaarin ensimmäisen osan esitykset. Vaikuttavin oli viimeinen, Arto Koskisen, juttu, jossa hän kertoi muistoja (ei varsinaisesti tarinoita) viitaten kuviin, joita ei todellisuudessa näyttänyt. Tällaista episodikeinoa voisi hyvin käyttää esivanhemmista kerrottaessa!

"Tässä kuvassa Härkälän rusthollin väki on päärakennuksen edessä, emännän sylissä puolivuotias Anna. Rivissä lapset [lisää nimet ja iät] ja piiat [lisää nimet]. Isäntää ei näy, hän on hoitamassa nimismiehen velvollisuuksia toisella puolella pitäjää. Kohta on heinäaika eikä kenelläkään ole aikaa olla pihamaalla."

History Today lehden blogissa puolestaan kerrottiin päinvastaisesta projektista. Ison-Britannian kansallisnen muotokuvagalleria oli pyytänyt tunnettuja kirjoittajia kirjoittamaan elämäntarinat muotokuville, joiden kohteita ei tunneta. (Projektikuvaus museon omalla sivulla.)