Tuoreemmankin numeron olen kirjastossa selannut, mutta asunnossani pyöri 2/2009, jonka sain lahjoituksena alkuvuodesta.
Jessica Parland-von Essen on kirjoittanut internet-sivujen luotettavuuden arvioinnista. Hän ehdottaa tarkistamaan lähteiden merkinnän, yhteystietojen tarjoamisen ja sivun päiväyksen. Mutta ensisijaisesti selvittämään kirjoittajan henkilöllisyyden ja tarkistamaan tämän taustan. Onko kirjoittajan kirjoja ja artikkeleita julkaistu tai onko hän esitelmöinyt varteenotettavissa yhteyksissä? Onko hänen tekstiinsä viitattu toisten tutkijoiden toimesta?
Jälkimmäiset neuvot toimivat varmasti paremmin tieteellisen tutkimuksen parissa kuin sukututkimuksessa. Genokseen artikkelin kirjoittanut tutkija on varmasti varteenotettava myös verkkosivulla. Mutta on myös hyviä tutkijoita, jotka esiintyvät vain keskusteluissa ja verkkosivuilla. Heidän osaamisensa taso jää aina lukijan oman arvioinnin varaan. Lähdemerkinnät ja käytetyt lähteet ovat itselläni ensisijaisina merkkitikkuina.
Veijo Saloheimon pitkähkö artikkeli metsäsuomalaisista olisi ehkä sopinut paremmin SSS:n vuosikirjaan - mutta ehkä niiden julkaisu on lopetettu?
Vuokko Joen artikkeli Sukututkijana Oulun maakunta-arkistossa sisältää juuri sellaista tietoa sukututkijoita kiinnostavasta aineistosta, jota toivoisi löytävänsä myös maakunta-arkiston internet-sivulta. Valtakunnallisesti mielenkiintoinen oli toteamus "monilla sukututkijoilla on väärä käsitys Vakasta: kun Vakasta ei löydykään esi-isän nimellä tietoja, on petytty ja sivuutettu Vakan tarjoamat mahdollisuudet sukututkijalle". Paljon on kouluttamista jäljellä, näköjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti