"Tässä tarinassa kerrotaan siitä riesasta, jonka kohteena oulujoen venemiehet olivat kauppamatkoillaan: Oulun tullimiehet anastivat säännöllisesti heidän eväänsä. Paltamon miehet eivät kuitenkaan jääneet sormi suussa vaikertamaan vaivaansa, vaan valmistivat uhkean kalakukon, jonka sisään he kätkivät kissan karvoineen ja kynsineen. Kalakukosta tulikin kissapiirakka."Minulle tämä oli uutuus. Mikä todistaa, etten ole lukenut Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, jonka kolmannessa luvussa Juhani toteaa "Niin! Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä."
Acerbin kirjat on skannattuna alkuperäisellä italian kielellä verkossa useammassakin paikassa. Ja englanniksi. Ja kyllä sieltä löytyy kissapiiraasta tarina, kertojanaan rahvaan edustaja "Vonönen". Ettei vaan olisi Heikki Väänänen, jonka "lystillinen runolaulu kummasta kalakukosta" painettiin Vaasassa vuonna 1801 (kirjan Kahdeksantoista runoniekkaa tietojen mukaan).
Aikamatka Ouluun -sivustolla on leikitelty menneisyyden uutisilla ja Nelisatasen numerossa 3 on ilmoitus:
Kadonneeksi ilmoitetaan
Voi, hyvät ihmiset jos voisivat auttaa rasitettua perheenäitiä täällä Paltamon suunnalla. Meillä on lapsia niin monta ja minullakin kädet täynnä työtä. Pienenä helpotuksena on tähän asti ollut se viirullinen kissimirri, jonka taloomme otimme viime suvena lasten iloksi. Nyt on tämä Mirri sitten kadonnut ja lapset paijattavan leikkitoverin puutteessa ovat alati rasitetun äitinsä vaivoina. Tämän keltaviirullisen kissamme on kuulopuheen mukaan nähty astelevan Ouluun johtavalla maantiellä. Niin, että jos joku tarkkasilmäinen on sen nähnyt tai laupiaasti rekehensä ottanut, niin voisi palauttaa tänne Kemppaisen mökkiin Paltamoon. Siihen harmajaan tölliin kirkon vasemmalla puolen. Olisimme kovasti kiitollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti