maanantai 7. marraskuuta 2011

Kuinka eri tai samaa mieltä olette seuraavien Suomen menneisyyden ja tulevaisuuden kehitykseen liittyvien väittämien kanssa?

Historiatietoisuus-kyselyn täyttäminen jatkuu II osion "Kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät" kysymyksellä Kuinka eri tai samaa mieltä olette seuraavien Suomen menneisyyden ja tulevaisuuden kehitykseen liittyvien väittämien kanssa? Käsittelen siitä menneisyyteen liittyvät kolme väittämää ja jätän nykyajan politiikan ja tulevaisuuden arvailun väliin.
  • Suomalaiset ovat kautta historian olleet ahkeria ja työteliäitä. / Ahkeria ja työteliäitä käräjillä kävijöitä ja viinan kittaajiako? Suosittelen Phil Schwartzmannin tuoreen kirjan How to marry a Finnish girl toimistopäivän kuvauksen lukemista. Täysin eri mieltä
  • Suomen kansa on aina ollut olemassa ja kehittynyt erillisenä ryhmänä, jolla on oma asuinalue. / Siis minkälaisella logiikalla tähän voisi vastata olevansa samaa mieltä? Jos Suomen kansa on ollut "aina" olemassa pitäisi Raamatun kertomuksiin täysin uskovan myöskin kyetä identifioimaan Nooan arkista se suomalainen/ne suomalaiset, jotka mahdollistavat kansan olemassa olon tuolloin. Kyseinen ajankohtahan kuuluu kokonaisuuteen "aina".
    Vastaavasti evoluutioon nojaavat joutuisivat visioimaan vähälukuisena syntyneeseen ihmisrotuun kansallisuuksien haltijoita. Mikä tuottaa vaikeuksia kun porukkaa oli vähemmän kuin nykyajan kansoja. Ja jonkun kanssa piti seuraavien sukupolvien aikana lisääntyäkin. Eli puuttumatta kansan kehityksen käsitteeseen ja asuinalueen aikahorisonttiin: täysin eri mieltä
  • ”Talvisodan henki” vaikuttaa suomalaisen yhteiskunnan taloudelliseen menestykseen. / Jos verbi olisi ollut imperfektissä, olisin vastannut toisin. Nyt osin samaa mieltä
Tämän jälkeen kysely pysyy 1900-luvulla, suomalaiseen historiatietoisuudeen ei kuulu totinen menneisyys.

Virallisia ilmoituksia 1500- ja 1600-luvun taitteesta

Kungliga Biblotek esitteli Vardagstryck-blogissa laivan kuvan vuodelta 1661. Kyseessä oli virallisen määräyksen kansi. Tekstin joukossa oli linkki sivulle, jossa kerrottiin että nämä viralliset julkaisut (Svenskt Offentligt Tryck) vuosilta 1541-1632 on jo (vuonna 2007!?) päättyneessä projektissa digitoitu. Ja ei kun etsimään.

KB:n omilla sivuilla harhailun sijaan turvauduin Googleen, joka vei takaisin KB:n syövereihin. Kyseiset painatteet on syötetty Libris-tietokannan osatietokantaan Äldre svensktryck, johon voi tehdä yksinkertaisia ja monimutkaisia hakuja rajautuen digitoituun materiaaliin. Suomenkielisiä näistä on kaksi, mutta Suomea tai suomalaisia koskevia lakeja, määräyksiä yms. varmasti enemmän.

Esimerkiksi: Sentens och dom öffeur Arffwidh Erichsson och hans medhållere vthi Finland, affsagd j Abo [!] then 7. novembris, åhr &c. 1599. ther thesse gode herrer och män säto i rätten

P.S. Taannoisessa kirjoituksessani linkitin asetuskokoelmiin, joissa lienee osa näistä teksteistä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Metsästettyä

Jääkarhun metsästystä esitettynä suomalaiselle yleisölle Mehiläisen numerossa 11/1859.

Havaintoja-blogissa kehuttiin Sirpa Kähköstä:
Ennen kaikkea voin kuitenkin sanoa, että Kähkönen on saanut minut näkemään sen, että historiallinenkin romaani voi olla syvällinen, kauniisti kirjoitettu ja vaikuttava lukuelämys niin metatasolla kuin myös lukukokemuksena, juonellaan (jonka ei tarvitse olla suuri ja maailmaa mullistava ja se voi silti olla kiinnostava vähäeleisenäkin) ja tuoden lukijan ulottuville mahtavia henkilöhahmoja. Ei pröystäillä vain historiallisilla tapahtumilla ja sillä loputtomalla sota-ajalla ja kaikella sellaisella, jota en nyt osaa pukea sanoiksi.
Kaasuputkessa sunnuntai-sarja Gustaf Mannerheim -anekdootteja. Hannu Salmi raportoi italialaisesta väitöstapahtumasta, jossa oli aiheena valssin historia. Heli edisti tutkimustaan kaukolainauksella.

Kokoomusnuorten blogissa Antti Vesala mietti totuuden olemusta viitaten myös historiantutkimukseen. Ihmiskunta.org -sivustolla käsiteltiin keskiajan käsitettä.

Jenny Kangasvuo kuvasi tutkimustyön ajankäyttöä:
Tässä viikko, pari sitten käytin neljä tuntia lukemalla suomalaisen aikakauslehdistön historiaa. Väikkärin kannalta lopputulos on kolme viitettä lisää kirjallisuusluetteloon ja yksi lause alaviitteeseen (se lause kuuluu jotensakin näin: "1980-luvun lopulla lehtitalojen yhdistymiset muuttivat suomalaista aikakauslehtien julkaisemisen kenttää"). Niistä kirjallisuusviitteistäkin saatan myöhemmin poistaa osan. Toisaalta kesällä luin puistossa jäätelön äärellä yhden artikkelin ja kirjoitin sen pohjalta puolitoista sivua selvitystä kenttätyömetodeista - aikaa meni yhteensä noin tunti, jäätelön nautiskelu mukaanluettuna.
Hiidenkivi-blogissa raportoitiin käynnistä Luonnonhistoriallisessa museossa. Mari Wikholm törmäsi museoihin lukuisissa kirjoissa. Satu Kantokärvi kertoi etsimisen vaivasta ja löytämisen ilosta.

Jaakko Heinimäki kommentoi historiallisen tilan muutoksia:

Mutta ei Turun tuomiokirkkokaan ole jäänyt keskiajalle. Historian eri aikakaudet ovat jättäneet kirkon seiniin ja lattioihin omat jälkensä, useimmiten juuri taiteen muodossa.

Onko niin, että se mitä meidän ajastamme kansallispyhättöön jää, ovat töpselit, valokatkaisijat ja valvontakamerat? Emmekö voisi jättää tuleville sukupolville myös jotakin, joka kertoo sisällöstä, tämän ajan uskon tulkinnasta? Vai onko niin, että meidän aikanamme juuri tekniikasta on tullut se varsinainen sisältö?

Augustintytär esitteli ihastuttavin kuvin ja tekstillä in English 1760-luvun muotipukua ja sen valmistusta.

Anders Lindqvist kirjoitti taioista ja niiden estämiskeinoista på svenska. En yllättynyt ollenkaan, että suomalaiset vilahtivat tekstissä.

Juri oli arvioinut Rauno Lahtisen kirjaa Turun puretut talot 2. Salla Brunou haastatteli historiallisen romaanin kirjoittanutta. Aikalaisessa arvioitiin Heikki Paunosen kirjaa Stadin mestat. Ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen. Siellä oli myös raportointia Kivi-seminaarista:
Käsitys Kiven oppimattomuudesta on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Kivi oli päinvastoin hyvin lukenut, vaikkakaan ei akateemisesti pätevöitynyt. Hän luki ruotsiksi, sillä maailmankirjallisuutta oli suomeksi vaikea hankkia.
Serlachius-museon lehdessä Sydämellisesti sinun 2/2011 juttua kirjearkiston digitoinnista. Sarka-museon kuukauden esine on Käsikirja maanviljelyksestä 1852. Lokakuun museoesineet on koottu Artefactan sivulle.

Hankalaa hopealusikoiden hankintaa

Nykyään sitä voi hankkia mitä vaan parilla sormen näpäytyksellä. Paljon hankalampi hopealusikoiden hankintamenetelmä/kuvio löytyi sanomalehden Inrikes tidningar numerosta 14.6.1793.
Lokakuussa 1790 oli eräs upseeri matkalla Tukholmaan. Hän sai eräältä naimattomalta naiselta riikintaalereita seteleinä sekä hieman vanhaa hopeaa, joita vastaan upseerin piti Tukholmassa valmistuttaa puolitusinaa ruokalusikkaa ja "förläggareslef".

(Tämä sana löytyi Googlella vuonna 1888 julkaistusta kirjasta Oumbärlig Rådgifvare för hvarje Hem. En lättfattlig Handbok för hvarje . husmoder att rådfråga. Olisikohan annostelukauha?)

Kesää vastaan nainen lähetti postin mukana samaiselle upseerille lisää rahaa samaan tarkoitukseen. Upseeri oli jo 11.2.1791 ilmoittanut kirjeitse lusikoiden olevan valmiita ja että ne lähetettäisiin heti tilaisuuden tullessa.

Mitään ei kuulunut. Nuori porvoolainen kauppias sattui vuonna 1792 tapaamaan kyseisen upseerin Tukholman kadulla ja upseeri lupasi toimittaa hänelle lusikat vietäväksi Porvooseen. Mutta tämän jälkeen hän katosi, eikä häntä löytänyt kauppias eikä muutkaan kyselijät.

Kun upseerista ei ollut mitään kuulunut ja hänen olinpaikkansa oli epäselvä, turvauduttiin tähän nimivapaaseen sanomalehti-ilmoitukseen. Upseerilla oli kaksi kuukautta aikaa toimittaa lusikat tai palauttaa rahat. Ellei onnistunut asiasta tehtäisiin vielä julkisempi.

Tällaisiakin syitä saattoi olla upseerien jäljettömiin katoamisen takana?

P. S. Porvoohan ei ollut mitään maaseutua vaan kaupunki, jossa ei sitten ollut omaa hopeaseppää? Kaupungin markkinoiden ajoituksesta oli jotain kismaa vuosisadan lopussa ja ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.8.1798.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 119

Peipohjan Ratalan Katilan torppari antoi 17.6.1881 syntyneelle pojalleen komeat etunimet Victor Rudolf. Niiden kanssa, isänsä kuoltua, poika lähti Kokemäeltä Valkjärvelle 1897. Arvatenkin muutaman mutkan jälkeen hän astui Kööpenhaminassa laivaan Hellig Olav ja saapui New Yorkiin 8.2.1911 suuntanaan Fitchburg.

Victor löytyy seuraavan kerran Ranskan satamasta Boulogne Sur Mer, josta lähteneellä laivalla Rotterdan hän saapuu vaimonsa Edla Marian kanssa 26.4.1930 Halifaxiin. Molemmat olivat Suomen kansalaisa ja ilmoittivat aikovansa jäädä Kanadaan. Heillä oli vastaanottajanaan ystävä Ontariossa.

Lähteet
Kokemäen kastetut, rippikirja 1881-1890 s. 564, 1891-1900 s. 705
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. Canadian Passenger Lists, 1865-1935

Ruotsin kuninkaallisista juttuja

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 168 "Kokka-tarinoita III" seuraavat kaksi tarinaa, jotka eivät tunnu suuremmalla lämmöllä Ruotsin vallan aikaa muistelevan.
Turussa v. 1743 päätetyn rauhan-liiton säännöstä tuli yksi osa Mändyharjun pitäjätä kuulumaan Ruotsille, toinen taas Venäjälle. Koska pitäjäläisillä ei ollut varaa sentähden rakentaa toista kirkkoa, täytyi siis papin esirukouksessa muistaa sekä kuninkaallisen Ruotsalaisaen että keisarillisen Venäläisen huoneen. Kerta Kustaa III, matkustaissansa näillä tienoilla, poikkesi pappilaan. Pilkaten kysyi hän provastilta, ketä hän ensin esirukouksessaan mainitsi, Venäjän keisarinnaa eli Ruotsin kuningasta. Levollisesti ja hymysuin vastasi provasti viekkaasti: "Keisarinnaa ensin, kuinka muuten; naisihmisiä kohtaan täytyy aina olla säädyllinen."

Ruotsin aikana oli usein, milloin katovuosia rasitti sitä maata, Suomessa hyvä tulo, niin että meidän maamme kutsuttiinkiin Ruotsin juvä-aitaksi. Ikivanhuudesta oli myös Suomalaisten olut kiitetty. Tuli toki kerran, kuninkaatar Kristiinan hallitessa, Suomeenkin suuri katovuosi. Valituskirjan tästä lähetettyä hoville, sanoi tuo sukkela mutta keviämielinen kuninkaatar naurahdellen: "Suomalaiset, mikä niillä on hätänä; onhan heillä leipää ja olutta!"
Jälkimmäisessä Marie Antoinette -henkeä?

perjantai 4. marraskuuta 2011

Lokakuun puolelta

11.10.
12.10.
  • BoD lähetti kirjalaskelmat. 3kk, 6 kirjaa myyty, 30 euroa ansaittu. Joisko kahvit pullan kera?
  • Katselin PohjalaisSuvut-viestejä Jaakko Ilkan Suku ry saa uusista sivuistaan sapiskaa. Sisällön, ei käytettävyyden johdosta.
  • Taas tehtiin Fb-nostot toisten jutuista. Pian lakkaan kirjottamasta. Ihan pian.
14.10.
  • Arkeopedassa tuttuja kasvoja ja verkkotutuille fyysisiä hahmoja.
16.10.
  • Pohjoismaisen 7v sodan Baltian rintamasta 10 sivun lukeminen vaati pitkän tauon. Joka aika lopettaa. Nyt.
17.10.
18.10.
19.10.
  • Sain palautetta. Lyhyestä kirjasta olin kirjoittanut liian lyhyen arvostelun. Jasso.
  • Että ei taida meikäläisestä olla tilauskirjoittajaksi kun tosta pahastuu.
20.10.
  • Luin in kirjan. Hissaa vain viimeisellä sivulla. Mutta aika hyvä silti.
21.10.
23.10.
  • Coast 1 6-jakso menossa, sillä olisi muutakin tekemistä.
  • Coast 11-jakso menossa. Just oli replika 4000v vanhasta veneestä. Nyt kalapuikkoja.
24.10.
  • Päiväkirjoja vanhan tavaran liikkeessä ping ruotsinkielisen kulttuurin pelastamisesta kiinnostuneet
  • Tänään pännii kun ei oo telkkaa, AD 1790 kiinnostaa
  • Minä 6.10. ja YLE 22.10. Ja kumpaa linkattiin FB:hen... Täytyy harjoitella räväkämpää otsikointia.
  • Blogini viettää 4v-synttäreitä: "haluaa tehdä asioita itse, saada kiitosta ja myönteistä huomiota onnistumisista."
  • Eka arkeologian yleisöluento ei antanut suurempaa elämystä. Runsaasti eläkeläisiä.
  • Ilo ja onni on tekstilinkki blogiin, kiitos !
25.10.
  • Sekavia reaktioita eilisillan TV-sarjaan: . Televisiottomana joudun odottelemaan oman tuomioni anatmista.
  • P*n työpäivän jälkeen relaus esitelmää kuunnellen. Arkeologiaa, tänäänkin.
  • Porukat hakee avoin yo kansioita kuin eivät hyödytöntä kevytkartonkia olisi nähneet.
26.10.
  • Ip oli 4 tunnin semma tilasta&historiasta. Yks tai kaks blogitekstiä, saa nähdä.
  • Kirjastosta Sukuseikkailu. Tosi kivan oloinen lastenkirja, yksi blogiteksti.
  • Postista ameriikanAmazonin kirjoja. Ekana aukeaa The Wilder Life, joka sivuaa päivän semmaa. Kai.
27.10.
28.10.
  • Jos lukee "ei kopiointilupaa" niin miksi tarjotaan tulostusmahdollisuus? Eikö se ole kopiointia??
  • "ei kopiointilupaa" ja copy+pastekin karttakuviin pelittää. Johdonmukaisuutta, pliis
29.10.
  • Vielä kylpytakissa, puolentoista tunnin päästä kirjamessuilla. Toivottavasti.
  • Poistuin ratikasta. Kuten kaikki muutkin.
  • Eka jakso Time team dig katsottu. Vau!
30.10.
  • Lisää brittikaivauksia dvd:ltä, ihanaa, joskin kovin hätäilevää.

Synkkämielinen Perander

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Juhana Julius Fritiof Perander. Hänen kuvansa vasemalla on Kyläkirjaston Kuvalehdesta 1.6.1886.

Tämän kasvatustieteen professorin arvatenkin ensimmäinen muistokirjoitus toimitettiin Uuden Suomettaren numeroon 29.12.1885 sellaisella kiireellä, että teksti alkoi "Meillä ei ole tällä hetkellä saatavissa tarkempia tietoja vainajan elämänvaiheista." Nykyaikana perustiedot löytyvät esimerkiksi Filosofia.fi-sivustolta, jossa todetaan hieman erikoisesti "Hänet tunnettiin syrjäänvetäytyjänä, joka kuitenkin tutustui läheisesti näyttelijä Ida Aalbergin kanssa." Uuden Suomettaren versio samasta teemasta kuuluu:
Vainaja oli synkkämielinen. Hän ei muiden seuraa etsinyt ja harva häntä oikein ymmärsi. Mutta se, jonka kerran oli onnistunut puhkaista se kuori, johon Perander simpsukan tavalla vetäytyi, hän tenhovoimalla kiintyi tähän jaloon mieheen, jonka aatokset aina tähtäsivät siihen, mitä maailmassa oli ylevätä ja suurta.
Tässä blogissa puolestaan keskitytään lillukanvarsiin eli huomioidaan se, että kirjoitushetkellä Wikipedia ilmoittaa miehen syntymäpaikaksi Leistijärven, mutta nootissa lukee "SKS:n kirjailijamatrikkelin mukaan Peranderin syntymäpaikka olisi Lohtaja." Syntymisestä en tiedä, mutta ainakin kaste tapahtui Lestijärvellä.

torstai 3. marraskuuta 2011

Sukunimiä, -haaroja ja muuta älyttömyyttä

Kyllä on ilo lukea ammattilaistekstiä. Siis todella. Niinkuin tätä YLE:n sivuille Ari Mölsän tuottamaa höpötystä Sukunimien brändäys yleistyy vapautumisen myötä.
Vielä miesmuisti sitten oli selvää, että nainen ottaa avioliittoon mennessään miehen sukunimen.
Miehen muisti on siis alle 100 vuotta. Sillä yleissivistyksellä varustetulle ihmisellehän on selvää, että Suomen sukunimikäytäntö oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa hyvin erilainen kuin itsenäisyyden jälkeisen lainsäädännön myötä.
Uusinta uutta Suomessa on kokonaan uusien sukuhaarojen perustaminen.
Niin. Siis. Sukuhaaroja syntyy joka perheestä, jolla on lapsia. Tosi uutta.

Mutta tarkoitetaan siis sitä, että avioparit ottavat uuden nimen. Vähän niinkuin 1900-luvun alussa läntisessä Suomessa lapset saattoivat ottaa eri sukunimen kuin vanhempansa ja sisaruksilla olla eri nimi. Olipa niitäkin, jotka ehtivät eläissään käyttää kahta tai kolmeakin sukunimeä. Hui!
Moni haluaa palauttaa sukunimensä sellaiseksi, mikä se oli ennen nimien suurta suomalaistamista Snellmanin päivänä 1905. Ihmiset haluavat palata siihen vanhaan alkuperäiseen sukuunsa. ... Näin saamme taas arkikäyttöön historiassa tallaantuneita ruotsalaisia ja venäläisiä nimiä.
Tämä lainausta professori Urpo Kankaalta, jota juttuun oli haastateltu. "Alkuperäinen suku" on sadan vuoden takainen? En tiedä venäläisistä. mutta eiköhän Suomessa ollut käytössä ruotsinkielisiä eikä ruotsalaisia nimiä?

Juttu oli herättänyt useita kommentteja. M. Virtanen lopettaa "Kuka nyt ylipäätään nykyään ihailee "sukua" tai on siitä edes kiinnostunut? Humpuukia." Zor on linjoillani sukuhaaran määrittelyn suhteen: "Ehkä " Aatami ja Eeva" voivat uskotella itselleen että tämä on joku " uusi " suku. Ei ne sukulaisuussiteet äidin ja isän kautta taaksepäin mihinkään katoa enkä oikein ymmärrä kuka tällaisen suvun hyväksyy uudeksi?" Vallu muistuttaa, että ruotsinkielisiä nimiä on oettu aikanaan käytännön pakosta. Yksi monista historia-aspekteista, jotka itse jutusta eivät tulleet esiin.

Salaneuvoksen yöastiat

Niin. Silloin kauan sitten (tarkistin, helmikuussa 2009) lähetin Hämeenlinnan maakunta-arkistoon tiedustelun salaneuvos A. L. Bornin perukirjasta ja sain vastauksen, ettei löytynyt. "Olen tarkastanut Helsingin tuomiokunnan, Helsingin pitäjän ym. käräjäkunnan perukirjaluettelot v. 1887-1891 Ec1:5-6, eikä niistä valitettavasti löydy tiedustelemaannne henkilöä."

Vähän ihmettelin, kun ei ukko varattomana suinkaan kuollut. Mutta asia oli Flachsenius-tutkimuksessa aika sivuseikka ja annoin olla. Mies ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan ja perukirjakin palasi ajatuksiini. Kuten täällä jo mainitsinkin, aloitin metsästyksen alkuvuodesta uudestaan m.m. kovaäänisillä tiedusteluilla Kansallisarkistossa. Onneksi päästäni löytyy toisinaan myös järkeä. Eli en jäänyt räyhäämään Rauhankadulle vaan ... tekstiä editoitu 9:00 pyynnöstä... kysyin osaavammalta henkilöltä ja sain kuvat perukirjasta postiluukkuuni.

Perukirjassa oli 1800-luvun tapaan koko kämpän irtaimisto, pottia myöden. Näistä ja Brages pressarkivetin kakkoskäynnillä Espoo-niteestä löytynein lehtileikkein saisi salaneuvoksesta elävän tekstin. Tarvitsisi vaan kirjoittaa.

Tavaralistat eivät olleet alkuperäinen tiedontarpeeni. Axel Ludvigin kaksi veljeä hävisi Helsingistä Ruotsiin ja minua kiinnosti tietää oliko heihin pidetty yhteyttä eli keitä löytyi perikunnasta. Lyhykäisyydessään: veljenpoika Karl Otto Born Espoosta, veljenpoika puutarhamestari Robert Born ja leskirouva (ilm. veljentytär) Amanda Ljungberg (o.s. Born). Kaksi jälkimmäistä asuivat Ruotsissa ja ovat todennäköisesti sinne lähteneiden jälkeläisiä.

Eli olipa kerran perhe Born (lähdeviitteet ja lisätiedot kirjassani Flachsenius, muistiinpanoja)
Carl Born (s. 24.1.1766 Helsinki k. 30.10.1805)
avioliitto: Hedvig Charlotta Mejer (s. 3.6.1769, k. 19.10.1836), vht: Eric Petter Mejer ja Hedwig Charlotta Elfving
Lapsia:
- Carl s. 12.9.1793 k. 30.6.1845 Porvoo. Avioliitto 13.10.1833: Johanna Maria Ståhlhane (s. 21.10.1799)
- Hedvig Elisabet s. 15.7.1795, k. 16.3.1839 Helsinki
- Erik s. 4.3.1797 . Avioliitto 15.10.1833: Hedvig Maria Gustava Carolina Kurtén (s. 1803 k. 1897 Espoo). Poika: Otto s. 1840 k. 1918 Espoo
- Johan Adolph s. 23.10.1798, muutti Helsingistä Ruotsiin
- Robert Gustaf s. 19.7.1800, muutti Helsingistä Ruotsiin
- Axel Ludvig s. 20.2.1803 Leppävirta k. 1887 Espoo
Sain Hämeenlinnasta myös Oton perukirjan. Siinä ei tunnettu yhtäkään sukulaista, jolla olisi ollut osuutta pesään.

Kuvitukseksi sopisi salaneuvoksen yöastioiden säilytyspaikka eli Espoon Gunnars. Testasin pitkästä aikaa Arkistolaitoksen karttahakua, joka ei ole suosikkejani. Edelleenkään. Laittamalla kenttään 'Alue' sanan Espoo sain ulos kolme talon tyyppipiirrustusta. En jaksa miettiä miksi. Kenttä 'Aihe' ei tuottanut mitään. Tuloksellisin (oikea?) ratkaisu oli '*Espoo*' kentässä 'Nimeke'. Sekä venäläisessä topografikartassa että senaatin kartastossa Gunnars erottuu kartanomaisena ympäristönä.


keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Lehtileikkeiden pinosta

Hesarin kuukausilliitteen 11/11 artikkelia Peruspersu on varmasti luettu monella tavalla. Itse kiinnitin huomiota Suomen historian maisterin työllistymisprosessiin ja alkupuolen omituisuuteen:
Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?
"Sukunimemme oli alun perin Lönnroos. Se muutettiin Terhoksi vuonna 1906 heti nimien suomalaistamisen ensimmäisessä aallossa."
Sampo Terholle ruotsin kielen opiskelu on kuitenkin ollut jo koulupojasta hyvin vastenmielistä.
Mitä ihmettä Unto Hämäläinen on tässä halunnut sanoa? Ruotsinkielinen sukunimi 1900-luvun alussa ei kerro mitään perheen kielitaustasta, mutta silti on pitänyt antaa ymmärtää? En totisesti haluaisi itsestäni nähdä henkilöartikkelia, jossa kirjoitettaisiin:
Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?
"Sukunimemme oli alun perin Forsby. Se muutettiin Kyläkoskeksi vuosisadan vaihteessa, jo ennen vuoden 1906 suurta nimien suomalaistamisen aaltoa."
Kaisa Kyläkoskelle ruotsin kielen opiskelu oli kuitenkin kouluaikoina enimmäkseen vastenmielistä.
Kyseinen nimenvaihtaja esivanhempineen oli Kokemäeltä, joka on historiallisen ajan ollut pysyvän västönsä olasta 100%:sti suomenkielinen.

Hesarissa oli 9.10. juttu hotelli Tornista. Siinä kiinnitti huomioni loppukaneetti, jossa haastateltu Pentti Lehtola oli kommentoinut infolaattaa, jossa mainittiin valvontakomission aika, mutta ei Wehrmachtin vuosia. Joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Postiluukustani tuli Maanmittauslaitoksen asiakaslehti Tietoa maasta 3/2001. Siinä kerrottiin tulossa olevan taustakarttasarja, joka voi aikanaan olla maksutonkin. Samassa lehdessä selostettiin ilmakuvien digitointia, joka on ollut käynnissä vuodesta 2009.

Vihreässä langassa oli 21.10. sarjakuvastrippi Ötzistä, joka pysähtyi tupakkatauolle. Ymmärsinköhän vitsin oikein? Kirjain 1/2011 ingressissään toteaa "Pertti Jarlan mukaan historian kuvaamiseen liittyy aina valtavasti jälkiviisautta. Hauskoja vitsejä menneiden vuosikymmenten hahmoista silti irtoaa."

Yhteishyvässä 11/11 (s. 48-53) sukellettiin Helsingin alla oleviin tunneleihin ja käytiin myös Kansallisarkiston kellareissa. Tarina arkistoon vahingossa lukitusta tutkijasta tämän jutun mukaan tosi. Mistä lisätietoa?

Suomen kuvalehden 34/2011 Hän oli arkeologi Ria Berg, joka kertoi lapsuuudestaan: "Kun muut leikkivät nukeilla, rakensin raunioita tyynyistä."

Kalevalaisten naisten liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Pirta 2/2011 sujahti kassiini kirjamessuilla. Siitä löytyi juttu Katri Valan Ilomantsin vuosista, Jaanan Kourin kuvausta Kustavin Lypyrtin kyläkirjan teosta sekä Anna Kortelaisen kolumni, jossa hän kuvaa parhaillaan käynnissä olevan kirjoitustyön arkistolöytöjä. Naiskeittäjät armeijassamme kersantin vakansseissa 1920-luvun alussa.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Sotaisia uutisia huhtikuussa 1714

Tukholma 18.3. (London Gazette 3.4.1714): "We have receiv'd advice from Finland, that the Muscovite Army was advanc'd near Vasa, where we have a Body of Five thousand Men, and as the Enemy is very much superior in Force, we are under great Apprehensions for our Troops in that Province."

Hampuri 10.4. (London Gazette 6.4.1714): "They write from Petersbourg, that the Czar had receiv'd an Express from Prince Galizen, with an Account, that he had attack'd the Swedes near Wasa, and had entirely defeated them after an obstinate Fight, which lasted four Hours. He had taken several Officers Prisoners, and had made himself Master of all their Artillery, together with a considerable number of Colours and Standards. The same Advices add, that the Czar was resolv'd to make the campaign in Person, and Prince Menzikoff was to command under him. His first Attempt would be upon the Isle of Aland, which being once reduced, there was nothing to hinder him from penetrating into the Heart of the Kingdom."

Hannover 10.4. (London Gazette 6.4.1714): "We have receiv'd advice from Petersbourg, that the Muscovite Army under the command of General Galizon, had attack'd the Swedes at Kyro near Wasa, and were twice repuls'd with considerable Loss. But being much superior in number to their Enemies, they brought up fresh Forces, and charg'd them a third time. The Swedes were entirely defeated, and Major-General Arenfeld, their commander, escap'd with great Difficulty, and retired to Carleby, with about Seven hundred Men that remained after this Action."

Berliini 10.4. (London Gazette 10.4.1714): "... from Petersbourg bring an account that the Muscovites have lately defeated a Body of Eight thousand Swedes in Finland, in which Action the latter are said to have lost Five thousand Men."

Hampuri 13.4. 10.4. (London Gazette 10.4.1714): "We are assur'd, that the Czar will give Leave to the Swedish Officers, whom he has taken Prisoners, to return home, provided they will oblige themselves by Oath, not to serve against him or his Allies, during the Course of the present War. They write from Stockholm, that an account was brought there of the Defeat of the Swedish Troops in Finland, which had occasioned a great Consternation among the People, and Orders were given to raise some new Forces for the Defence of that City."

Hannover 27.4. (London Gazette 20.4.1714): "We have receiv'd advice, that Major General Arensfeld had gathered together a Body of Two thousand Men at Carleby in Finland, and having been since reinforc'd by fresh Troops from Sweden, it was thought he might be in a Condition to oppose the Progress of the Muscovite Army, which had suffered very much in the late Action in that Province."

Tukholma 9.4. (London Gazette 24.4.1714): "The Muscovites have undertaken no Design since the defeat of the small Body of Men we had on the Frontiers of Finland; and Advice is come from thence, that Major General Arnfeld hath gather'd together the remains of his Troops at Gammel and Carlebi, in order to hinder the Enemy's Progress into the Country."

Historiaa maisemassa, 4 esimerkkiä

Viimeviikkoisen seminaarin oppeja viime viikonloppuna vapaasti soveltaen...

1. Kirjamessuilla tartuin SLS:n uutuuteen Finska vyer. Olin kiroillut sitä SSS:n kirjastossa, sillä kartassaan on Kokemäen kohdalla täppä, mutta en tajunnut, miten kirjasta löytyi kyseinen kuva. Messujen rentouttavassa tunnelmassa temppu onnistui ja sain eteeni ennennäkemättömän piirroksen Utsigt vid Murstola by 1 1/10 dels mil ifrån Kumo. Sama on saatavilla kuvapankista Finland framställdt i teckningar, josta valitettavasti puuttuu niinkin oleellinen toiminto kuin suoran linkin luominen kohteeseen. Ja toimitustyö on jätetty niin kevyeksi, ettei ollut tarpeen todeta kyseessä enemmän kuin todennäköisesti olevan MErstolan kylän, nykyisessä Harjavallassa? Kuvapankista puuttuu myös piirroksen ajoitustiedot, arghh...

2.
Lauantaina ratikasta hypätessä hihkuin seuralaiselleni: "Kato, tossa seinässä on vanhoja valokuvia!" Niin oli, ja tekstiäkin. Helsingin kaupunginmuseo oli tehnyt infoseinän nykyisen rumiluksen paikalla sijainneesta komeudesta. Loistava idea!

3. Viikonlopun luin, rauhalliseen tahtiin, Amerikasta saapunutta Wendy McCluren kirjaa The Wilder Life. McClure oli aikuisiällä ihastunut uudelleen Pieni talo preerialla -kirjoihin ja lähtenyt tutustumaan niiden taustaan. Hän matkustaa tapahtumapaikoille ja ehtii miettiä monenlaista. Kuten sitä, miksi kirjoissa asiat esitettiin osin totuudenvastaisesti. Mielenkiintoista luettavaa.

4. Koska oli mahdollisuus ruinata autokyyti, suuntasin sunnuntaina Olof Ångermanin Sjösängiin. Kuvittelin valmistautuneeni hyvin, mutta eipä tälläkään kerralla selvitty ilman harharetkiä. Ja (suunnilleen) paikalle päästyäni tajusin/muistin, että vanhojen karttojen katselu oli jäänyt aika olemattomaksi. Takaisin työpöydän ääreen ja mahdollisesti vielä toiseen kertaan matka länteen. Vaikka omin jaloin. Katumusharjoituksena.

(Pimeää oli, kello 2 iltapäivällä kamerassa meni automaattisalama päälle. Erottuupa tuo "Sjösängintie"-kyltti paremmin kuin meikäläisen pärstä.)