Nykyään sitä voi hankkia mitä vaan parilla sormen näpäytyksellä. Paljon hankalampi hopealusikoiden hankintamenetelmä/kuvio löytyi sanomalehden Inrikes tidningar numerosta 14.6.1793.
Lokakuussa 1790 oli eräs upseeri matkalla Tukholmaan. Hän sai eräältä naimattomalta naiselta riikintaalereita seteleinä sekä hieman vanhaa hopeaa, joita vastaan upseerin piti Tukholmassa valmistuttaa puolitusinaa ruokalusikkaa ja "förläggareslef".(Tämä sana löytyi Googlella vuonna 1888 julkaistusta kirjasta Oumbärlig Rådgifvare för hvarje Hem. En lättfattlig Handbok för hvarje . husmoder att rådfråga. Olisikohan annostelukauha?)
Kesää vastaan nainen lähetti postin mukana samaiselle upseerille lisää rahaa samaan tarkoitukseen. Upseeri oli jo 11.2.1791 ilmoittanut kirjeitse lusikoiden olevan valmiita ja että ne lähetettäisiin heti tilaisuuden tullessa.
Mitään ei kuulunut. Nuori porvoolainen kauppias sattui vuonna 1792 tapaamaan kyseisen upseerin Tukholman kadulla ja upseeri lupasi toimittaa hänelle lusikat vietäväksi Porvooseen. Mutta tämän jälkeen hän katosi, eikä häntä löytänyt kauppias eikä muutkaan kyselijät.
Kun upseerista ei ollut mitään kuulunut ja hänen olinpaikkansa oli epäselvä, turvauduttiin tähän nimivapaaseen sanomalehti-ilmoitukseen. Upseerilla oli kaksi kuukautta aikaa toimittaa lusikat tai palauttaa rahat. Ellei onnistunut asiasta tehtäisiin vielä julkisempi.
Tällaisiakin syitä saattoi olla upseerien jäljettömiin katoamisen takana?
P. S. Porvoohan ei ollut mitään maaseutua vaan kaupunki, jossa ei sitten ollut omaa hopeaseppää? Kaupungin markkinoiden ajoituksesta oli jotain kismaa vuosisadan lopussa ja ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.8.1798.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti