Metsästettyä

Jääkarhun metsästystä esitettynä suomalaiselle yleisölle Mehiläisen numerossa 11/1859.

Havaintoja-blogissa kehuttiin Sirpa Kähköstä:

Ennen kaikkea voin kuitenkin sanoa, että Kähkönen on saanut minut näkemään sen, että historiallinenkin romaani voi olla syvällinen, kauniisti kirjoitettu ja vaikuttava lukuelämys niin metatasolla kuin myös lukukokemuksena, juonellaan (jonka ei tarvitse olla suuri ja maailmaa mullistava ja se voi silti olla kiinnostava vähäeleisenäkin) ja tuoden lukijan ulottuville mahtavia henkilöhahmoja. Ei pröystäillä vain historiallisilla tapahtumilla ja sillä loputtomalla sota-ajalla ja kaikella sellaisella, jota en nyt osaa pukea sanoiksi.

Kaasuputkessa sunnuntai-sarja Gustaf Mannerheim -anekdootteja. Hannu Salmi raportoi italialaisesta väitöstapahtumasta, jossa oli aiheena valssin historia. Heli edisti tutkimustaan kaukolainauksella.

Kokoomusnuorten blogissa Antti Vesala mietti totuuden olemusta viitaten myös historiantutkimukseen. Ihmiskunta.org -sivustolla käsiteltiin keskiajan käsitettä.

Jenny Kangasvuo kuvasi tutkimustyön ajankäyttöä:

Tässä viikko, pari sitten käytin neljä tuntia lukemalla suomalaisen aikakauslehdistön historiaa. Väikkärin kannalta lopputulos on kolme viitettä lisää kirjallisuusluetteloon ja yksi lause alaviitteeseen (se lause kuuluu jotensakin näin: "1980-luvun lopulla lehtitalojen yhdistymiset muuttivat suomalaista aikakauslehtien julkaisemisen kenttää"). Niistä kirjallisuusviitteistäkin saatan myöhemmin poistaa osan. Toisaalta kesällä luin puistossa jäätelön äärellä yhden artikkelin ja kirjoitin sen pohjalta puolitoista sivua selvitystä kenttätyömetodeista - aikaa meni yhteensä noin tunti, jäätelön nautiskelu mukaanluettuna.

Hiidenkivi-blogissa raportoitiin käynnistä Luonnonhistoriallisessa museossa. Mari Wikholm törmäsi museoihin lukuisissa kirjoissa. Satu Kantokärvi kertoi etsimisen vaivasta ja löytämisen ilosta.

Jaakko Heinimäki kommentoi historiallisen tilan muutoksia:

Mutta ei Turun tuomiokirkkokaan ole jäänyt keskiajalle. Historian eri aikakaudet ovat jättäneet kirkon seiniin ja lattioihin omat jälkensä, useimmiten juuri taiteen muodossa.

Onko niin, että se mitä meidän ajastamme kansallispyhättöön jää, ovat töpselit, valokatkaisijat ja valvontakamerat? Emmekö voisi jättää tuleville sukupolville myös jotakin, joka kertoo sisällöstä, tämän ajan uskon tulkinnasta? Vai onko niin, että meidän aikanamme juuri tekniikasta on tullut se varsinainen sisältö?

Augustintytär esitteli ihastuttavin kuvin ja tekstillä in English 1760-luvun muotipukua ja sen valmistusta.

Anders Lindqvist kirjoitti taioista ja niiden estämiskeinoista på svenska. En yllättynyt ollenkaan, että suomalaiset vilahtivat tekstissä.

Juri oli arvioinut Rauno Lahtisen kirjaa Turun puretut talot 2. Salla Brunou haastatteli historiallisen romaanin kirjoittanutta. Aikalaisessa arvioitiin Heikki Paunosen kirjaa Stadin mestat. Ikkunoita Helsingin ja sen asukkaiden historiaan ja nykyisyyteen. Siellä oli myös raportointia Kivi-seminaarista:

Käsitys Kiven oppimattomuudesta on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Kivi oli päinvastoin hyvin lukenut, vaikkakaan ei akateemisesti pätevöitynyt. Hän luki ruotsiksi, sillä maailmankirjallisuutta oli suomeksi vaikea hankkia.

Serlachius-museon lehdessä Sydämellisesti sinun 2/2011 juttua kirjearkiston digitoinnista. Sarka-museon kuukauden esine on Käsikirja maanviljelyksestä 1852. Lokakuun museoesineet on koottu Artefactan sivulle.