Suomen sotilasunivormut 1783-1811

Torstaina hehkutettiin, että "New York Public Library on avannut kokoelmiaan - yli 180 000 valokuvaa, karttaa, postikorttia jne. - täysin vapaaseen käyttöön (public domain)." Hieno juttu, varsinkin kun olen ymmärtämättömyydessäni kyseisiä kuvia käyttänyt täällä kuvituksena jo vuosia sitten.

Armoa, ei Siperiaan. Kaivelin blogiarkistoa ja huomasin etten kuitenkaan ollut esittänyt Vinkhuijzen kokoelman univormukuvia, joissa on nyt laillisina ainesta monen Suomen sodasta kertovan aineiston kuvitukseksi. Yllä tähtäsi muuten Savon jääkäri.

Mereltä turkulaiseen muotokuvaan

Laivat. Hohenthal-kirjaani tuli mukaan kaksi merimiestä. Projektiin ei kuulunut merimieshuoneiden arkistojen tarkistaminen, mutta toisen vaiheista sain pari kertaa kiinni sanomalehtiin tehdyistä poiminnoista Sjömannen ja/tai Merimiehen ystävä -lehdissä julkaistuista terveisistä.

Sanomalehdessä julkaistun kuolinilmoituksen perusteella löysin Etelä-Amerikan satamassa kuolleen miehen laivan Australiasta, jonne laiva oli jatkanut matkaansa. Sivustolla Mariners and Ships in Australian Waters on puhtaaksikirjoitettuja luetteloita Australian vesille tulleista aluksista. Lloyd’s Register of Ships online voisi myös olla hyödyllinen ulkomaisten laivojen etsinnässä.

Haaksirikot. Yritin saada kirjaan kolmannenkin merimiehen, mutta hänen kuolemaansa liitetystä haaksirikosta en millään ilveellä löytänyt verkosta tietoa enkä sanomalehtimainintaa. Hauissani törmäsin Rauno Koivusaaren hylkysivustoon, jonne hän oli koonnut vuoden 1880 haaksirikot.

Sanomalehdissä saattoi olla yksittäisten onnettomuusuutisten lisäksi myös vakuutettujen laivojen tietoja. (Samaan tapaan kuin palovakuutuskorvauksista julkaistiin listoja.) Ainakin Åbo Underrättelser 29.02.1868 julkaisi tällaisen Finska sjöassuransföreningenin osalta.

Sanomalehdistä ja haaksirikoista puheen ollen. Inrikes tidningar kertoi 23.4.1792, että turkulainen fregatti Libertas Gustaviana oli ajautunut rannalle Sardiniassa laivuri Wigeliuksen ohjauksessa.

Verkko tietää aluksesta, että  Elisabet Wittfooth oli osaomistaja vuonna 1773 valmistuneelle fregatille Libertas Gustaviana. Jacob Bremer omisti 1770-luvulla osan laivasta Libertas Gustaviana. Fredrik Idman sai matkapassin ulkomaille suuntautuvaa merimatkaa varten kapteeni Henrik Ståhlströmin ohjaaman Libertas Gustaviana -laivan mukana 13.8.1777.

Elisabet tarjoaakin vihdoin ja viimein "syyn" esitellä aviomiehensä sedän, hovioikeuden komissaari Hans Wittfothin (1657-1732) ulkomuoto (mv-valokuvannut Daniel Nyblin).

Mammuttien paluu ja muinaisuutemme jäljet

Tunnustus. Minulla menee mammutit ja dinosaurukset sekaisin. Ja koska tiedän, että ihminen ei ole ollut maapallolla dinosauruksien aikaan, unohdan kerta toisensa jälkeen, että mammuttien kanssa oli.

Muutakin sekoilua. Luulin, että Luonnontieteellisessä museossa oli mammuttinäyttely, mutta se olikin näyttely ilmastonmuutoksesta. Tämä selvisi, kun poikkesin tänään museoon ilmaisajalla.

Oli siellä kyllä mammuttejakin.

Hiukan realistisempia kuin Göteborgin animoidut kappaleet. Samoin kuin Göteborgissa Luonnontieteellisessä museossa ihmisen läsnäolosta muistutti asumus. Jonka ulkonäkö perustunee antropologis-arkeologiseen tutkimukseen, sillä tämähän on museo eikä satutalo.

Näkemyksiä ihmisasumusten esihistoriasta löytynee kotimatkalla kirjastosta hakemastani uutuuskirjasta Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. (Miksi ihmeessä kuvittelin sen ohuemmaksi ja kevyemmäksi? Tottakai tiiliskivi.)

Tee se itse -taittamisesta lyhyesti

Tuttavani on väitöskirjatutkimuksensa viimeisissä vaiheissa ja kyseli tänä aamuna FB:ssä taittamisesta. Tekisikö itse vai palkkaisiko ammattilaisen? Muistan toisen tuttavan haasteet vastaavassa tilanteessa löytää osaava ammattilainen ja hinnan kauhistelun.

Olen nähnyt tekijän itsensä taittaman väitöskirjan, jonka ulkonäöstä oli selvää, että se ei ollut ammattilaista nähnytkään. (Mikä ei vaikuttanut väitöskirjan arvoon silmissäni.) Mutta useimmiten historian väitöskirjoissa on vähän kuvitusta ja yksinkertainen taitto. Ehkä pettävän yksinkertainen, jonka takana on oikeaa ammattitaittoa?

Omissa kirjoissani en ole taiton kanssa hermoillut. Ensiksikin olen asettanut tavoitetason matalalle: ei ylipitkiä rivejä eikä hassuja puolityhjiä sivuja. Toiseksi kirjoitan kaikki käsikirjoitukseni alusta lähtien lopullisen kirjan asetuksin. Projektin lopussa ei siis ole A4-liuskojen muokkaamista uuteen asuun vaan kuvien lisäilyä ja sivunvaihtojen hienosäätöä.

Ihkaoikeaa taitto-ohjelmaa en ole koskaan nähnytkään.

Petter Sundin appiukko Axel Mattson Wilckman

Petter Sund -projektin viiden vuoden taukoaikana verkkoon tulleita lähteitä on Yrjö Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin tuomiokirjapoiminnat. Laiskan hutkijan tie sukututkimuksellisiin löytöihin. Jos omaan tutkimukseen liittyy 1600-luvulla serkun kaima, joka on katsonutkin Turun Akatemiaan päin, kannattaa matrikkelin sivuja katsoa tarkkaan.

Petter Sundin pojat Petter ja Karl olivat ylioppilaita. Petter nuoremman äidin taustaa en omin voimin ollut saanut selville, mutta Kotivuoren työn ansiosta se on nyt vaivatonta ja varmaa. Siis esittelyssä Axel Mattson (Wilckman), jonka oletetun pojanpojanpojan matrikkelitiedot myös lähteenä samoin kuin HisKi.

Axelilla oli vaimo Margeta Hindrichsdotter (Helsingin RO 1.2.1660). Helsingin henkikirjoissa 1676, 1680 ja 1682 Axelin titteli on besökare eli hän on tullimies (KA 8017:590, 8030:521v, 8035:574v).

Axelin tytär Kirstin meni 16.3.1681 Helsingissä naimisiin Petter Sundin kanssa. Axel oli Petter Sundin takaajana tämän saadessa porvarioikeudet (Helsingin RO 19.3.1683). Kirstin kuoli 10.11.1696. Perintöään jaettaessa hänellä oli elossa viisi lasta ja nimensä kirjoitettiin "Chirstin Axelsdotter Wilckman" (Helsingin RO 29.3.1697).

Axelin tytär Maria meni 11.9.1687 Helsingissä naimisiin Simon Jöranssonin kanssa. Tämä mainitaan myöhemmin Petter Sundin lankona (Helsingin RO 13.7.1689). Lankona mainitaan myös Simon Hyrckman (Helsingin RO 16.1.1699, Kirkkonummen käräjät 22.–23.1.1709), sama mies? Simon Hyrckmanin Helsingissä kastettuja lapsia Kirstin s. 30.8.1690, Margeta s. 26.8.1691, Carin s. 31.7.1693, Maria s. 25.2.1696, Matts s. 11.9.1697, Zachris s. 26.10.1698, Helena s. 2.3.1700, Carl s. 23.7.1702. Nimeämättömiä lapsiaan kuoli 22.9.1690, 22.11.1693, 29.11.1693, 29.12.1697, 4.7.1699, 1.9.1700, 20.8.1702. Simon Hyrckman haudattiin Helsingissä 9.7.1710.

Axelin poika Axel on vuoteen 1707 mennessä Helsingin porvari, joka käytti sukunimeä Wilckman (Helsingin KämnO 17.9.1691, Helsingin RO 10.6.1707). Hänestä tuli aviottoman Axel-pojan isä 30.5.1695. Avioliiton solmimisen jälkeen syntyivät Elsa kast 19.5.1707 ja Henrick s. 14.9.1709. Yksi lapsistaan haudattiin Helsingissä 13.6.1708. Axel Axelsson haudattiin 28.10.1710 ja vaimonsa yhden lapsen kanssa 11.11.1710.

Axelin poika Samuel (Helsingin RO 16.1.1699, Helsingin RO 16.1.1699, Kirkkonummen käräjät 22.–23.1.1709) oli Matti Wallan virkamiesmatrikkelin mukaan Hollolan ylisen kihlakunnan kihlakunnantuomari vuosina 1693-1713. Hänen ensimmäinen vaimonsa Brita Lenning kuoli 1694 (vht kruununvouti Sven Lenning ja Sofia Enckell) . Toinen vaimonsa oli Wallan mukaan Anna Sofia Helsingh (isä kirjanpitäjä Erik Helsingh).

Walta tietää myös Samuelin omistavan ratsutilan "Hollola (Asikkala) Kutajoki". Asikkalan SAY:ssä 1694-1713 vilahtaa Kutajoen Hovilan sivulla kirjanpitäjä Erik Helsingh ja Samuel vaimoineen vuodesta 1707 alkaen. Isonvihan jälkeen (Asikkala SAY 1720-1739) Kutajoella on emäntänä Anna Sofia ja sitten isäntänä poikansa Erik Wilchman (josta tietoa SukuForumin keskustelussa, jossa Anna Sofian äidiksi tiedetään Helena Gripenberg).

Oliko Axelin poikia myös Helsingin kirkonkirjojen Fredrich Axellsson? Tämä meni 3.12.1691 naimisiin Sophia Mortensdotterin kanssa. Lapsiaan olivat Axell s. 4.5.1692, Fredrich s. 11.4.1694 ja Johannes s. 11.12.1696. Kasteissa Fredrikin titteleinä häradskrif: ja befalningfm:, mutta häntä en Wallan matrikkelista löydä. Lisäys 19:02: Yrjö Kotivuori ystävällisesti huomautti yksityisviestissä, että tämän pojat Fredrik ja Johan ovat ylioppilasmatrikkelissa, mutta tietonsa eivät vahvista eivätkä kumoa yhteyttä Wilckman-perheeseen. "Helsinkiläinen raatimies ja Raaseporin läntisen kihlakunnan kruununvouti" Fredrik Axellsson Pohjan Elimossa vuodesta 1706 (SAY Pohja, Kisko 1694-1713 s. 10) ja Hindraböhlessä vuodesta 1711 (s. 11).

Axel Matsson oli kuollut vuoden 1690 lokakuuhun mennessä, mutta vaimonsa Margeta eli yhä (Helsingin KämnO 30.10.1690, Helsingin RO 30.3.1691, 12.12.1691)

Axel Matsson oli omistanut tontin Helsingissä (Helsingin RO 9., 16. ja 23.11.1691). Vuoden 1696 kartan selitteessä "Axel Matzson Vilckman" omistajana 3840 neliökyynärän tontille W172. Kartta on minimaalisessa koossa Museoviraston sivustolla Kurkistuksia Helsingin kujille, jossa on samoin pienessä koossa sen asemointi nykykartan päälle. Tonttinumerot eivät ole mukana, eikä niitä olisi toivettakaan erottaa.

Muistelin, että Teemu Mökkösen HELSINKI - HELSINGFORS Kaupunkiarkeologinen inventointi (pdf) olisi ollut käyttökelpoisempi, mutta senkään asemoinnissa vanhat tonttinumerot eivät ole mukana. Helsingin kaupunginarkiston digitoiduissa kartoissa kartan voisi kuvitella olevan mukana, mutta minun taidoillani sitä ei löytynyt. Mutta, Hyrckman- googlaus avasi eteen julkaisun Helsinki. Historiallinen kaupunkikartasto (pdf), jossa on tonttiluettelon lisäksi kartta niin isossa koossa, että numerot erottuvat. Axel Mattsonin tontti oli aivan kaupungin luoteiskulmassa, Hämeentien varrella. Edellä mainittuja kohdennuksia tiiraillen Snelmanninkadun ja Vironkadun kulmassa.

(Kuvituksena Arkistolaitoksen digitoinneista Kaupunkikartat (kokoelma) : Helsingin kartat : Helsingfors 1696. (Helsinki Ic* 33/- -))

Toiselta puolelta

Aamulla tarkistin YouTube-tilausteni tuoreita videoita ja huomasin yhdysvaltalaisen Penn Museumin julkaisseen joulukuun alussa pidetyn luennon Genghis Khan: Barbarian Conqueror or Harbinger of Democracy tallenteen. Antaisiko alle tunnin pätkä jotain uutta verrattuna joulumatkalla kuunneltuun Carlin-maratoniin?

Antoipa hyvinkin. Luennon pitänyt Morris Rossabi ei sanonut sanaakaan Tšingis-kaanin joukkojen tappamista ja raiskaamista ihmisistä. Carlin ylisti mongolien taistelustrategioita ja Rossabi vähätteli niitä. Rossabin mielestä Tšingis-kaanin suurin saavutus oli yhdistää itä ja länsi, mistä tuloksena kiinalaisia taidehistoriallisia vaikutteita Persiassa.

Erinomainen esimerkki siitä, että yhden historioitsijan esityksen lukeminen ei riitä valoittamaan ennestään tuntematonta aihetta. Vaikka kuinka yrittää muistaa esittäjän subjektiivisuuden ja vaikka tämä, kuten Carlin, toisi avoimesti esiin agendaansa, on yhdestä esityksestä mahdotonta (tai ainakin hyvin vaikeaa) ymmärtää sitä, mistä se ei kerro.

Penn Museumin kanavalla on muitakin hyviä esityksiä, joista läheskään kaikkia en ole kuunnellut. Rossabin luento kuuluu sarjaan Great Myths and Legends. Sisarsarjoja ovat Great Wonders, Great Battles, Great Riddles in Archaeology ja Great Voyages.

Muoto- ja muistikuvista

Kahden viime päivän tekstit perustuivat Eliel Aspelin-Haapkylän kirjaan Muoto- ja muistikuvia I, joka nykyään on verkossa saatavilla kuten myös jatko-osansa II ja III. Muistan hämmästyttävän selvästi selanneeni niitä pari vuotta sitten Kaisa-talon kellarissa, mutta tuolloin niistä syntyi vain teksti Huonoille teille joutuneet tyttäret.

Eikä nytkään tämän enempää, mutta 1800-luvun ylioppilaselämästä kiinnostuneiden kannattaa muistelmiin tutustua. Aspelin-Haapkylä muistaa/tietää esimerkiksi, että

Ylioppilaselämässä oli puuro-illoilla erityinen merkityksensä. Turussa oli kaksi puuropaikkaa, toinen erään rouva Lindströmin pitämä, toinen oli tunnettu nimeltä "puurokellari". Kaksi kertaa viikossa tarjottiin puuroa — viikon muina iltoina tyytyi moni kuivaan ruokaan, syöden leipää (ilman voita), retikkaa, suolaa ja maitoa. Puuro-iltoina saatiin vähäistä maksua vastaan syödä lihamuhennosta sekä puuroa, ei annoksittain, vaan niin paljon kuin jaksettiin. Kysyntä oli niin vahva, että niiden, jotka tulivat myöhemmin, täytyi odottaa, ja usein oli porstua täynnä odottavia, jopa niitä seisoskeli kadullakin. Ylioppilaat olivat iloisia ja hyvällä tuulella, kun huokeasta hinnasta saivat syödä itsensä kylläisiksi. Helsingissäkin oli joku aika eteenpäin semmoisia puurotätejä. Eräs sellainen oli esim. rouva Kirsten. Hänellä oli yksi tytär, sievä tyttö, jonka myöhemmin amiraali ja luotsipäällikkö Eriksson nai. Ne mainitaan Castrénin kertomuksissa hänen Sipirianmatkastaan. Castrén tapasi Erikssonin vaimonsa ja anoppimuorinsa kanssa matkalla Sipiriaan.

Tuohon Castrénin mainintaanhan kiinnitin minäkin huomiota ja kirjoitin blogitekstin Siperiaan viety anoppi.

(Eliel Aspelin-Haapkylän kuva Kyläkirjaston kuvalehdestä 3/1909. Olen löytänyt kuvaeditorin enkä osaa varsinaisesti käyttää sitä.)

Toinen iso teema Aspelin-Haapkylällä on herännäisyys, joka liittyy myös elämäkertoihin Lauri Stenbäck
sekä Alfred Kihlman (I osa ja II osa). Jälkimmäisestä lainaus omasta kiinnostuksen kohteestani eli mestauksesta.

Merkillisimpiä A. G. Kihlmanin virkatoimituksia oli se, jonka hän suoritti 27 p:nä kesäk. 1816, kun 25-vuotias murhaaja, Öström, mestattiin klo 11 a. p. Värnönmäellä ("Värnöbacke") Höstveden ja Martolan kylien välillä. [G. A. Andströmin päiväkirjan mukaan tapahtui murha, jonka uhri oli rautakauppias Malmström, yöllä huhtikuun 2 p:vää vastaan 1813.] Siitä hän kirjoittaa Andströmille: "Irti ja vapaana hän ajoi ulos [kaupungista] osottamatta halua karata, vaikka täällä edeltäpäin yleisesti puhuttiin, että niin tulisi tapahtumaan ja johon ei tilaisuutta puuttunut, sillä hän ajoi ilman vahtia melkein koko kaupungin läpi — kiitos olkoon Appelgrenin huonojen toimenpiteitten. Masentuneena ja murheellisena hän käveli [kappalaisen Fredr.] Juveliuksen ja minun välillämme mestauspölkylle, ei kuitenkaan enemmän masentuneena kuin että hän itsekin veisasi. Ja vihdoin hän itsekin auttoi laskemaan kauluksensa alas ja vetämään nutunhihansa ylös, ja sitten hän antautui meidän talutettavaksemme pari askelta eteenpäin ja paneutui niin alas — — — mitä minä silloin tunsin ja seuraavana hetkenä — taikka varsinkin mitä tuomittu tunsi — sitä en voi kuvata. Olkoon hän viimeinen [mestattava], joka tulee minun hoidettavakseni! — Mestaus kuuluu tehneen kamalan vaikutuksen Korsholman vankeihin. He luulivat hänen palaavan mestauspaikalta — — —".