Hardcore historiaa

Thaimaan matkan molempiin suuntiin myöhästyneet ja pitkät lennot tarjosivat mahdollisuuden palata Dan Carlinin podcastien pariin. Tietokoneellani on lähes täydellinen arkisto ja poimin mp3-soittimeeni vajaat kymmenen. (Vanhoja jaksoja Carlin myy, mutta uusimmat ovat ladattavissa ilmaiseksi ja ilmaiseksi saa tällä hetkellä myös viisi osaa mongolien historiaa.)

Tarkoituksenani ei ollut valita mitään tiettyä teemaa, mutta sellainen jaksoista paljastui. Ehkäpä sama kulkee muissakin jaksoissa ja olen unohtanut.

Ihka ensimmäisessä podcastissaan Alexander vs. Hitler Carlin otsikon mukaisesti vertasi Aleksanteri suurta ja Hitleriä. Aleksanterilla on sankarillinen imago ja häntä ihaillaan, vaikka toimintansa aiheutti lukuisia kuolemia. Ne unohdetaan ja unohtuvat. Pelkästään kuluneen ajan vuoksi?

Mongolien historian aluksi Carlin ottaa myös esiin Hitlerin. Jos mongolien ja erityisesti Tšingis-kaanin historiaa voidaan modernina aikana kirjoittaa keskittyen positiivisiin vaikutuksiin, kirjoitetaanko joskus kolmannesta valtakunnasta samoin? Voidaanko joukkokuolemat sivuuttaa?

Positiiviseksi voidaan Carlinin mukaan historiankirjoituksessa kääntää jopa yhteiskunnan tuho hyökkäyksen myötä. Pysähtyneisyys päättyy ja päästään uuteen, mitä kuolleet eivät olisi arvostaneet eivätkä välttämättä ajan elävätkään. Kukapa toivoisi elämäntapansa äkillistä häviämistä tai olisi siihen valmis. Tämä valmistamattomuus oli toinen teema, joka tuli esiin myös jaksoissa Darkness Buries the Bronze Age ja Judgement at Niniveh. Ja kieltämättä kuvittelen itsekin, että nykyinen yhteiskuntamme on se, joka jatkuu ja jatkuu.

Carlinin pääaine kanditason yliopisto-opinnoissaan oli historia, mutta hän sanoo usein ja selvästi, ettei ole historioitsija. Jaksot ovat kuitenkin perusteellisen kirjallisuustutkimuksen ja ajatustyön tulosta. Esitystyyli on personallinen eikä varmastikaan miellytä kaikkia.

Kiinalainen kuva Tšingis-kaanista Brooklyn Museumista via Wikimedia Commons.