Sanomalehdessä julkaistun kuolinilmoituksen perusteella löysin Etelä-Amerikan satamassa kuolleen miehen laivan Australiasta, jonne laiva oli jatkanut matkaansa. Sivustolla Mariners and Ships in Australian Waters on puhtaaksikirjoitettuja luetteloita Australian vesille tulleista aluksista. Lloyd’s Register of Ships online voisi myös olla hyödyllinen ulkomaisten laivojen etsinnässä.
Haaksirikot. Yritin saada kirjaan kolmannenkin merimiehen, mutta hänen kuolemaansa liitetystä haaksirikosta en millään ilveellä löytänyt verkosta tietoa enkä sanomalehtimainintaa. Hauissani törmäsin Rauno Koivusaaren hylkysivustoon, jonne hän oli koonnut vuoden 1880 haaksirikot.
Sanomalehdissä saattoi olla yksittäisten onnettomuusuutisten lisäksi myös vakuutettujen laivojen tietoja. (Samaan tapaan kuin palovakuutuskorvauksista julkaistiin listoja.) Ainakin Åbo Underrättelser 29.02.1868 julkaisi tällaisen Finska sjöassuransföreningenin osalta.
Sanomalehdistä ja haaksirikoista puheen ollen. Inrikes tidningar kertoi 23.4.1792, että turkulainen fregatti Libertas Gustaviana oli ajautunut rannalle Sardiniassa laivuri Wigeliuksen ohjauksessa.
Elisabet tarjoaakin vihdoin ja viimein "syyn" esitellä aviomiehensä sedän, hovioikeuden komissaari Hans Wittfothin (1657-1732) ulkomuoto (mv-valokuvannut Daniel Nyblin).
1 kommentti:
Ulkomailla kuolleita merimiehiä kannattaa etsiä lääninkanslian diaarien avulla autonomian ajalta, koska keisarillisella Venäjällä oli sopimus muiden valtioiden kanssa sopimuksia kuolleiden merimiesten omaisuuden palauttamisesta. Kenraalikuvernööriltä saapuneissa kirjeissä käsitellään ulkomailla kuolleita merimiehiä, haaksirikkoutuneita ja myytyjä laivoja. Diaarit, kirjekonseptit ja aktit auttavat löytämään Kenraalikuvernöörin kanslian akteista oikean kyseistä merimiestä koskevan aktin kyseiseltä vuodelta. KKK:n altihakemistosta löytyy aktitieto käsillä olevan vuoden merimiehistä, myydyistä ja haaksirikkoutuneista laivoista. KKK:n akteissa on 1800-luvun puolivälin jälkeen käännökset asiakirjoista, mutta sitä ennen ne ovat tyypillisesti pelkästään venäjäksi. Kaikista merimiehistä näitä akteja ei ole, mutta melko monista. Kuolleita merimiehiä käsiteltiin myös alioikeuksissa, kun heitä julistettiin kuolleiksi.
Keisarillisella Venäjällä oli laaja konsuliverkosto. Konsulit ovat tärkeitä tutkittaessa merimiehiä ja laivoja. Konsuliarkistot antaisivat paljon uutta tutkimustietoa suomalaiseen sukututkimukseen, siirtolais-, meri-, talous- ja sosiaalihistoriaan sekä poliittiseen historiaan, mutta näiden arkistojen asiakirjoja ei ole hankittu Arkistolaitokseen Venäjän arkistoista. Siellä on käsittääkseni tärkeimpinä mainitakseni Britannian, Ruotsin (+Norjan), Saksan, Yhdysvaltojen ja Kanadan Venäjän konsulien arkistot, mutta muidenkin valtioiden alueella toimi näitä konsuleita, kuten Etelä-Amerikassa. USAn ja Kanadan arkistot on mikrofilmattu Yhdysvalloissa ennen niiden luovutusta Venäjälle 1990-luvulla. Olen tehnyt esityksen Kansallisarkistolle näiden mikrofilmien hankinnasta, mutta niitä ei hankittu, vaikka aineisto on erittäin keskeinen ja kansainvälinen tutkimusaineisto. Yleensä ottaen moni ei edes tiedä mitä konsulit ovat ja mikä on niiden toimenkuva. Nimittäin näissä asiakirjoissa on myös muidenkin Venäjän alueiden konsuliasioita kuin pelkästään Suomen. Niissä myös raportoidaan esimerkiksi erilaisia asioita kohdemaasta sekä käsitellään passiasioita.
T. Markku Kuorilehto
Lähetä kommentti