lauantai 6. elokuuta 2011

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 106

Kuoppalan kylän Pehun poika Kalle Fredrik (s. 22.10.1880 Kokemäki) saapui 23-vuotiaana Liverpoolista laivalla Lake Manitoba Vermontin St. Albansiin 20.12.1903. Hän oli matkalla ystävänsä Emil Torisevan luo. Samalla laivalla oli tämän veli Kokemäeltä, heistä kerrottu sarjan osassa 49. Laivalla oli myös osassa 63 mainittu Fanny Aurora Nieminen.

Kallen pikkuveli Akseli Ilmari (s. 18.3.1889 Kokemäki) otti passin 14.1.1909 ja tuli samaiseen St, Albansin satamaan 14.2.1909 Liverpoolista lähteneellä laivalla Tunisian. Samalla laivalla olivat kokemäkeläiset Waino ja Fanny Pilto (0sa 25), Kalle Verner Jokela (0sa 25) ja Kalle Jalmari Willberg (otti passin 15.1.1909, palasi Suomeen 1910).

Akselista ei ole Amerikasta lisähavaintoja. Kalle oli lähtenyt takaisin Suomeen, jossa otti passin 28.4.1913 ja saapui sitten Ne Yorkin satamaan 31.5.1913 Liverpoolista Cedric-laivalla. Hän oli matkalla Minnesotan Duluthiin, jossa hän ilmoitti myös olleensa vuodet 1903-12.

Ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortissa Kalle on jo Charlie. Hän ansaitsi elantonsa jossain Minnesotan kaivoksessa. Vuoden 1920 väestönlaskennassa hän on naimaton vuokralainen ja kaivostyöläinen. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanne oli oleellisesti sama.

Ennen kuolemaansa Kallesta tuli Yhdysvaltain kansalainen. Hän kuoli 27.7.1942 Minnesotassa.

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1881-1890 s. 990, 1891-1900 s. 1255
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Siirtolaistilaston aineisto Kansallisarkistossa
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Gilbert, St Louis, Minnesota; Roll: T625_860; Page: 14A; Enumeration District: 183; Image: 792)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Virginia, St Louis, Minnesota; Roll: 1129; Page: 6A; Enumeration District: 179; Image: 79.0)
Peterzen, Conrad, ed.. Minnesota Naturalization Records Index, 1854-1957
Ancestry.com. Minnesota Death Index, 1908-2002

Puuttuvia esteettömyystodistuksia siellä ja täällä

Armeijasta irtautunut sotilas Johan Mansnerus oli syntynyt joskus Tukholmassa, mutta päätyi kuninkaallisen Tornerhjelmin rykmentin riveissä palvellessaan Suomeen. Loppujen lopuksi Nurmijärvelle, jossa ilman esteettömyystodistusta päässyt naimisiin. Niinpä kuulutusta kehiin, alla oleva sarjassa ensimmäinen ja julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 29.8.1797.

Vakuuttavasti Hiskistä löytyy Nurmijärvellä 8.11.1797 vihitty pariskunta "Alsk.Sold. Johan Mansneurus (af Toren Hjelmska)" ja "Pig. Maja St. Mouhiander".

Seuraavan potilaan kuvaus löytyi samaisesta sanomalehdestä. Myöskin Tukholmassa syntynyt tammisaarelainen muurarimestari Anders Hedergren mieli naimisiin tenholalaisen Johanna Fribergin kanssa. Esteettömyyden selventämiseksi asiasta kuulutettiin toista kertaa. Tämäkin tarina päättyi onnellisesti, pari vihittiin Tammisaaressa 16.11.1797.

Sanomalehdessä Inrikes tidningar 2.1.1799 julkaistu kuulutus (alla) ilmoitti, että virolainen renki Fredric Henricsson Hagström, joka oli tullut Tallinnasta viisi vuotta sitten Uudellemaalle oli aikeissa mennä naimisiin inkoolaisen Margaretha Ericsdotterin kanssa. Mitään ongelmia ei ilmaantunut ja häät pidettiin Inkoossa 26.6.1799.


Merikarvian kirkkoherra lähetti alla näkyvän kuulutuksen, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 5.4.1803. Avioliittoon oli aikomassa Thomas Jöransson "ifrån Wiro, Auro socken och Wana by". Hänelle en löydä avioliittoa ainakaan Merikarviasta.


Rauman kaupungissa syntynyt renki Johan Lundberg oli päätynyt ensin sotilasuralle Tukholmaan ja sitten Ahvenanmaalle, jossa aikoi keväällä 1805 naimisiin Anna Maria Ranckin kanssa. Kumlingen kirkkoherra ei saanut yhteydenottoja mm sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.5.1805 julkaistuun kuulutukseen ja pari vihittiin 19.10.1805.

Gustaf Dahlqwist oli keväällä 1806 varakorpraali kuninkaallisessa Adlercreutzin rykmentissä, Heinolan komppaniassa, asui luvan kanssa Tenholassa ja halusi siellä solmia avioliiton. Esteettömyystodistuksen puuttuessa tarvittiin ilmoittelua, alla oleva kappale sanomalehdestä Inrikes tidningar 29.4.1806. Bromarvin seurakunnassa Dahlqwist pääsi kristilliseen avioliittoon 5.10.1806, morsiamenaan "pig. Maria Christina Axelsdr. Lindholm".

Vaasassa ja Isokyrössä yhtäaikaa istunut kirkkoherra Äimelaus lähetti matkaan alla olevan kuulutuksen, joka julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 28.5.1807. Naimisiin halusi verotalonpoika Clemet Hiffasin poika Tobias Fors, joka oli syntynyt paikkakunnalla vuonna 1768. Esteettömyyttä oli selvitettävä, sillä Tobias ei ollut pysynyt synnyinkonnuillaan. Hän oli ensin palvellut Vöyrissä Pohjanmaan rykmentin sotilaana. Komennuksella Hangonniemelle Tobias oli karannut Venäjälle ja sitten ottanut pestin Leskikuningattaren henkirykmentissä Viaporissa, josta saanut eron vuonna 1804 ja palannut samana vuonna Pohjanmaalle. Kiertelijän halukas morsian oli Caisa Månsdotter Pipponen. Heidät vihittiin Isokyrössä 27.9.1807.

Postauksen viimeinen tapaus on entinen merimies Johan Gustaf Johansson Solander, joka oli päätynyt laivamieheksi Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan komppaniaan numerolla 114 ja nimellä Myra. Tämä väitti syntyneensä Merikarvian Alakylässä 20.3.1783 ja toimineensa merenkulkualalla useilla seuduilla vuosina 1800, 1803 ja 1804, kunnes 1805 saapui Ahvenanmaalle. Miehestä kiinnostunut morsianehdokas oli talonpojan tytär Catharina Ericsdotter. Esteettömyyden selvittämistä kuulutettiin toista kierrosta sanomalehdessä Posttidningar 23.8.1808.

Miehen antama syntymäaika ja -paikka eivät stemmaa Merikarvian Hiski-tietoihin. Mutta oli toivottavasti rehellinen. Avioliitto taisi siirtyi sodan takia, se solmittiin Hammarlandissa vasta 24.1.1810.

perjantai 5. elokuuta 2011

Kaksi kysymystä

Laitoin kesäkuun loppupuolella kaksi kysymystä Agricolan palstalle, mutta eivät ole saaneet mitään vastausta. Joko kesähelle on on vienyt ihmiset tietokoneiden äärestä tai sitten kyselin yleissivistykseen kuuluvia itsestäänselvyyksiä, joita kukaan ei viitsinyt minulle selittää. Ettei kirjoittamisen vaiva olisi mennyt täysin hukkaan, niin moderniin tapaan käytän sisällön uudelleen täällä blogissa, jonka kommentteihin sentään toisinaan (ilahduttavan usein viime aikoina) on tullut lisätietoa esittelemistäni asioista.

1. Kolehmainen olisi halunnut edustaa Amerikkaa olympialaisissa? Sanomalehti Iron County record., September 23, 1920, Image 1 selostaa, ettei Kolehmaisella ollutkaan oikeutta edustaa Yhdysvaltoja olympialaisissa, sillä hän ei ollut ottanut paikallista kansalaisuutta. Onko juttu amerikkalaisten toiveajattelua vai Kolehmaisen oikea yritys? Oliko Suomi vaarassa jäädä juoksematta maailmankartalle?

2. Rahasta avioliiton kautta suomalaiseksi - vuonna 1920. Selaillessani amerikkalaisia sanomalehtiä löysin sivulta El Paso herald., September 21, 1920, HOME EDITION, Page 7, Image 7 pikku-uutisen, että suomalaiset miehet olivat rahaa vastaan menneet venäläisten kanssa naimisiin, jotta nämä saisivat Suomen kansalaisuuden. Onko tällaisesta muita havaintoja?

Yhteyksiä Tukholmaan 1500-luvun Kokemäeltä

Keskellä kesää tuli mieleen, että Olof Ångermania olisi pitänyt hakea Tukholman puhtaaksikirjoitetuista oikeuspöytäkirjoista. Tai siis niiden hakemistoista. Kesän takia aivoitus joutui odottamaan tämän viikon maanantaihin, jolloin SSS:n kirjaston ovet aukesivat. Yliopiston Topelia-kirjaston ovien aukeamista olisi joutunut odottamaan vielä kauemmin. Varastosta isoa kirjasarjaa en kehdannut Kansalliskirjastossa pyytää. Vieläkin tuntuu oudolta, ettei Stockholms Stads Tänkeböcker ollut jossain sarjajulkaisuhyllyssä.

Nostaessani osan kerrallaan hyllystä hakemiston plaraamiseksi juolahti mieleeni Kokemäki. Pianhan tuon katsoo paikannimihakemistosta samalla kuin Ångermania hakee. Ångermania en koskaan löytänytkään, mutta Kokemäestä tuli kolme varsinaista osumaa. (Kovin monelle muulle tällainen läpikäynti ei ilmeisesti ole tullut mieleen, sillä monessa osassa jopa hakemistosivut olivat aukileikkaamatta.)

Omalle tutkimukselle oleellisin osuma oli 21.1.&24.1.1590 käsitelty perintöriita, jossa vilahti eräs Haistilan Härkälän isäntä. Valitettavasti kylläkin vain uskotun miehen roolissa, mutta onhan se jotain sekin. Olla vastuussa Tukholmasta tulevan perinnön toimittamisesta Poriin.

Marginaalista lisää Kokemäen sukututkimukseen toi 5.11.1544 käsitelty juttu. Anders Hindrichsson Meinikkalasta myi vaimonsa veljeltään saaman perinnön. Veli Gregers Thomessonin kuolinpaikka oli "Antuna j Edz sochn". Kirjahyllyni pieni Ruotsin kartta tuntee neljä paikkaa nimeltä Ed, joten en pysty kommentoimaan sitä kuinka kauas toisistaan sisarukset olivat päätyneet. Todennäköisin vaihtoehto lienee se, joka on lähinnä Tukholmaa, jossa perintö myytiin paikalliselle porvarille. (Suvanto ei tunne Satakunnan henkilötiedostossa Meinikkalassa Anders nimistä isäntää 1540-luvun alussa.)

Pisin ja antoisin juttu oli käsittelyssä 19.5.1581. Oikeuden eteen astui Matz Knutsson Köyliön Pehulasta [tulkintani sanasta Päholbÿ, SAY:stä löytyy vahvistusta] ja Kokemäen Ylistarosta Hinrich Thommeson äitinsä Brita Staffensdotterin asialla. Sopiva Henrik Thomasson löytyy Ylistaron Uotilasta, jonka vaiheista on Ulla Koskisen ja Virpi Nissilän oiva Genos-artikkeli, jossa on sekä Henrik että äitinsä mukana.

Perintö oli kivitalo ja tontti Tukholmassa. Sen oli jättänyt vaimo Walborgh, Nilz Spedzen leski. Matzin ja Britan kanssa samaan perikuntaan kuului Jöns Larsson, joka oli porvari "Torsilie"n kaupungissa, sekä Jönsin vaimon Marthe Staffansdotterin jo kuolleen sisaren lapset. (Anbytarforumilla esitetyn perusteella Torsilie on Torshälla.)

Patronyymien perusteella voisi arvailla Jönsin olevan naimisissa Britan siskon kanssa ja joku sisar ehkä päätynyt Köyliöönkin?

Matz ja Hinrich myivät omat osuutesa Jönsille eikä heidän tarvinnut kiinteistöstä enää huolehtia. Kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi talon sijainti: "widh Södre porth vthi hustru Karin Anders Simonssons grändh vpå södre sÿden näst neden för Oluff wägers hus." Ihan selvä kuvaus, voisi vaikka poiketa katsomassa, kun seuraavan kerran Tukholmassa käy.

Alla Tukholma pohjoisesta päin vuoden 1570 paikkeilla eli perintötalo eteläisen portin vieressä ei tässä näy. Kuva Wikimediasta.

torstai 4. elokuuta 2011

Teeskennellään, muttei liikaa?

Englanninkielen sanalle reenactment ei muistaakseni ole mitään hyvää käännöstä? Itseni ikäinen, äidiltä ennakkoperintönä saatu sanakirja ei selvitä siitä kuin keskiosan enact= näytellä osaa. Loppu -ment tekee sanasta substantiivin ja alun re- viittaa toistoon. Kyse siis menneisyyden tapahtumien jokseenkin uskollisesta esittämisestä "uudelleen". Tähän mukaan ilmeisesti laskettavissa myös pohjoiset keskiaikaharrastajamme, vaikka heidän tapahtumansa lienevät vapaamuotoisempia kuin Amerikan sisällissodan taistelujen esittäminen.

Kirjoitin tänne vuosia sitten Tim Mooren kirjasta, jossa hän kuvasi kokemuksistaan näiden menneisyyden harrastajien mukana (ja käytin tuolloin termiä historian elävöittäminen). Olen yrittänyt löytää varsinaisen harrastajan tekstiä ja alkupuolella vuotta tärppäsi amerikkalaisessa Amazonissa. Kirjoittaja Mark Brian Swart ja otsikko Once more into the breach. A personal Account: Reliving the History of the Civil War.

Swart kirjoitti lämminhenkisesti ja iloisesti harrastuksestaan. Hän oli saanut sen myötä hyviä ystäviä ja itselleen merkityksellisen kosketuksen menneisyyteen. Minua kiinnosti hänen suhtautumisensa aitouden tavoitteluun, joka suomalaisissa keskiaikablogeissa on vilahdellut kastijakokysymyksenä. Swart suorin sanoin tyrmäsi "stich-counter"it, jotka vaativat oikean aikakauden alusvaatteet ja vahtivat nappien sijoitusta. Mutta erikoissana FARBE on kehitetty tarkoittamaan fraasia "Far beyond the truth / Far be it from fact". Nämä olivat tietenkin Swartin mukaan hyi-hyi.

Ja tähän jälkimmäiseen kastiin hän laski sen, jos naiset tai värilliset esittivät sotilaita. Sillä vaikka kaikki vain leikkivät olevansa jotain, niin jotain rajaa kuvittelulle. Mutta raja on siinä mihin sen vetää ja joissakin yksiköissä naiset hyväksytään riveihin. (Tuore Salon.com artikkeli aiheesta.)

Swartin kirja ei päädy hyllyyni enkä jaksa lähteä tarjoamaan sitä divariin, joten siinä toivossa, että joku lukijoista on aiheesta kiinnostunut, julistan arvonnan. Osallistumiseen tarvitaan sposti osoitteeseen kaisa.kylakoski tiedät-kyllä-mitä-tähän-väliin-tulee gmail.com otsikolla "Arvonta" 11.8.2011 12:00 (Suomen aikaa) mennessä, jolloin pistän kirjan jollekin tulemaan. Jos siis viestejä tulee ainakin yksi. Sähköposteja ja -osoitteita en tietenkään käytä muuhun kuin tähän edellä kuvattuun tarkoitukseen.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Amerikan siirtolaisuuden sekalaisia lähteitä

Silloin kauan sitten, kun en ollut keskittynyt Kokemäeltä lähteneisiin Amerikan siirtolaisiin ja kuvittelin, että jutun aiheista joskus tulisi olemaan pulaa, olin kerännyt joukon siirtolaisuusaiheisia linkkejä. Koska ne eivät varastoimalla parane vaan tuppaavat kuolemaan, työnnän nyt esille, siltä varalta, että jollekin iloa.

Internet Archivessa:
Susanna Sallisen opinnäyte Finnen in der Neuen Welt 1865 - 1914: Amerika-Briefe als Spiegelbild der ersten Auswanderergeneration

Yhdysvaltojen kongressin kirjaston kokoelmissa: John Soininen performing Finnish songs, November 5, 1939 , C. A. Koljonen performing Finnish songs, September 4, 1939 ja Celia Koljonen, Fina Petersen, and Mary Salonen performing Finnish songs, September 4, 1939

Minnesota Historical Societyn kokoelmissa paljon suomalaissiirtolaisten kuvia, joita saa verkkosivuilta katsoa, mutta ei edelleen jakaa. Hakutermeillä Finnish ja Finland löytyi muun muassa
Minnesotan yliopiston Immigration History Research Center arkistossa on osumia kuten
Edith Koivisto (1888-1981) Papers, ca. 1904-1975.Itse paperit ovat Atlantin takana, mutta arkistokuvauksestakin voi olla iloa. Samoin kuin Smithsonian instituten kokoelmatietokannan osumista. Siinä on mukana muistitietokeräystuloksia. Sellainen löytyi myös University of Californian Calispeheresta: A family's roots in Richmond : recollections of a lifetime resident : oral history transcript /Stanley Robert Nystrom.

Sivustolta Picture History löytyi suomalaisia metsätyöläisiä vuoden 1904 paikkeilla.

Englanninkielisessä Wikipediassa on oma luokkansa suomalaisperäisille amerikkalaisille ja kanadalaisille. Jäkimmäiseen kuuluu Nils von Schoultz, joka syntyi Kuopiossa 6.10.1807.

National Park Servicella opetuspaketti Log Cabins in America: The Finnish Experience

Karjalasta lähteneen siirtolaisen "Anna Marie Tääskynen (also spelled Taskinen) Mård" tarina.

Suomalaissiirtolaisen tyttärestä taiteilija.

John J. Makinen, Sr., (1871 - 1942) rakensi Michiganissa pulloista talon.

FINNISH HERITAGE MUSEUM of Fairport Harbor, Oh. USA

Alaskakin Amerikkaa... Maria Jarlsdotter Enckell: Scandinavian Immigration to Russian Alaska, 1800-1867

Vanhoissa sanomalehdissämme piilee varmasti useita siirtolaisjuttuja. Waasan lehdessä 15.10.1887 jakui numerosta 80 tarina Matka Suomesta Amerikkaan.

Marketta Wallin artikkeli Hanko siirtolaisten lähtökaupunkina.

YLEn Elävässä arkistossa ryhmittely Suomalaissiirtolaisia.

Kansalliskirjastossa voisi lukea siirtolaisten sanomalehtiä mikrofilmiltä.

Sukutarinoilla Espoosta Naantalin kautta Käkisalmeen

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Juhana Gabriel Geitlin. Hänen kuvansa ja muistokirjoituksensa julkaistiin Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan numerossa 31.08.1890. Tekstistä selviää, että Geitlin oli ansioitunut opettaja ja valtiopäivämieskin. Perhesuhteista ei sanota sanaakaan. Mutta ei siellä mitään übermielenkiintoista näytä olevan, isä löytyy Wikipediasta. Erikoisin Google-osuma on Espoon kaupunginmuseon virtuaalinäyttelyn sivu Geitlinien huvilasaaresta. Espoossa on näköjään verkkonäyttelyitä tehtailtu enemmänkin.

Wikipedian syövereistä löytyi Juhanan lapsenlapsen sivu. Elli Kaarlehto on kirjoittanut kaksi kirjaa nimenomaan Juhanasta. Vielä mielenkiintoisemmalta tosin kuullostaa Naantalin kuninkaan valtakunta : sukutarina menneiltä vuosisadoilta. Lainasin kirjan kirjastosta ja etusivulta selvisi sen perustuvan kirjoittajan äidin Lovisa Gabriela Haahden (o.s. Geitlin) muisteluihin vanhoihin kirjeisiin nojautuen. Kaarlehto oli tämän lisäksi "tutkinut vanhoja kirkonkirjoja ja muitakin lähteitä sekä tutustunut kaikkeen aihettaan sivuavaan painettuun aineistoon". Tarina alkaa vuodesta 1787 ja tarjonnee jotain mielenkiintoista muillekin kuin Geitlin ja Aspholm-jälkeläisille, joille kirja on erityisesti suunnattu.

Alaotsikon sana sukutarina vaikutti sopivalta hakusanaksi kirjaston tietokantaan iskettäväksi. Haaviin jäi Inkeri Pihlajan Silkkihansikas ja olkihattu (1945), joka ainakin henkilönimiensä perusteella on silkkaa fiktiota. Sen sijaan myöskin kaunokirjallisuuden joukkoon luokiteltu Harry Brotheruksen Nimineuvos ja hänen vaimonsa. Sukutarina Vanhasta Suomesta (1953) on nykyajan silmin luovaa tietokirjoittamista.

Alkusanoissaan Brotherus kertoo kuvauksensa, jossa "on pyritty antamaan asiakirjojen puhua omaa, ilmeikästä kieltään", perustuvan "etupäässä Käkisalmen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoihin sekä Pietarin, Liivinmaan ja Viron asioita varten perustetun keisarillisen oikeuskollegion asiakirjoihin". Brotterus-suvun tutkijoilla kirja toivottavasti pysynyt muistissa ja se vaikutti selailun perusteella laadukkaalta luettavalta myös yleisemmin 1700-luvusta ja Vanhasta Suomesta kiinnostuneille.

P. S. Geographisk charta öfver södra delen af Kexholms län vuodelta 1791 on digitoitu. Käkisalmen oikeuspöytäkirjoista hieman toisenlaista tekstiä on Hanna-Mari Nupposen gradussa Ruumiin pesijöitä ja kievarin pitäjiä. Naisleskien asema Käkisalmen läänissä 1600-luvun lopun käräjäpöytäkirjojen valossa.