Aikaisemmassa osassa esiintyi jo nimi Linteri. Mahdollisesti heille sukua oli 20-vuotias Verner Linteri, joka saapui St. Louis-laivalla New Yorkiin 9.6.1907, ilmoittaen vastaanottajakseen Oskar Mäen Minnesotan Nashwaukissa.
Seitsemän vuotta myöhemmin 24.8.1915 tuli Michiganin Sault Sainte Marieen Kokemäeltä kotoisin oleva 27-vuotias Wäinö Matti Linteri. Hän oli viettänyt vuodet 1907-1912 Minnesotan Hibbingissä eli on mahdollisesti sama henkilö kuin Verner. Wäinö Matti ilmoittaa myös tulleensa aiemmin maahan 1913 laivalla "Emp of Brit". Samaan satamaan, samalla ilmoituksella, tulee 28.2.1916 "Veino Matti", joka on viimeksi asunut Kanadan Ontariossa. Yhdysvaltojen puolelle hän on nyt tullut vierailulle, mutta kertoo mahdollisesti jäävänsä.
Näin ei kuitenkaan tapahdu vaan 32-vuotias Ontariossa viimeksi asunut Weini Linteri tulee 22.7.1920 Buffaloon tarkoituksenaan mennä Suomeen New Jerseyn kautta.
Lähteet:
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1907; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_916; Line: 20; .)
Ancestry.com. Michigan Passenger and Crew Lists, 1903-1965
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Tarinoita
Pappi ja muu herra joutuivat yöksi posti-paikkaan, jossa heille, tilan vähyyden tähden, laitettiin ahdas lepo-sia yhteen sängyyn; vaan herra, joka tahtoi siinä yksinänsä levätä, kysyi papilda: ongo teissä ollut taikka ongo nyt pahaa tautia? Ei, kiitos Jumalan! vastasi pappi. Mutta minussa on, sanoi herra. Tästä peljästyi pappi ja meni pois koko huoneesta.
Pappi tahtoi peloittaa miestä viinan juomingista ja sanoi sen olevan ihmiselle vihollisen vertaisen. Niin kaiketi, vastasi mies; mutta Raamattu käskee meitä rakastamaan vihollistakin.
Pappi kysyi tuhmalda ukolda: ongo sinulla vahva usko Jumalaan? On, vastasi ukko rohkeasti. Ja hänen ainoaan poikaansa? toisti pappi. Eihän nuoriin voi niin luottaa, oli vastaus.
Pappi tahtoi peloittaa miestä viinan juomingista ja sanoi sen olevan ihmiselle vihollisen vertaisen. Niin kaiketi, vastasi mies; mutta Raamattu käskee meitä rakastamaan vihollistakin.
Pappi kysyi tuhmalda ukolda: ongo sinulla vahva usko Jumalaan? On, vastasi ukko rohkeasti. Ja hänen ainoaan poikaansa? toisti pappi. Eihän nuoriin voi niin luottaa, oli vastaus.
Jak. Juteini: Tarina- ja Kummituskirja (1858)
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Yhdeksän pientä kotia
Niinkuin tänne viime kesänä totesin, Helsingin Työväenasuntomuseo ei tehnyt vaikutusta. Mutta Jere Jäppisen kirja Yhdeksän pientä kotia. Arjen historiaa Työväenasuntomuseossa miellytti. Siinä voisi jopa sanoa olevan uuden paikallishistorian suuntaviivoja.
Lähtökohta on ainakin niiden mukainen eli on rajattu reippaasti: yhdeksään asuntoon ja niissä asuneisiin perheisiin. Museon luonteen vuoksi keskitytään kodin ympäristöön, rajausta sekin. Mutta teksti ei pitäydy irtaimiston luettelussa vaan ottaa mukaan kodissa tapahtuvan toiminnan, faktaruuduin kodin ulkopuolisen elämään (!) liittyviä asioita. Monipuolisuus ja kokemuksellisuus ulottuu jopa reseptien sisällyttämiseen sivuille.
Kodit edustavat eri aikoja, joten liikutaan ajassa eteenpäin ja noteerataan muutokset. Näin tulee 1900-luvun Helsingin historia käsiteltyä, elämänmakuisesti ja monipuolisesti. Tutkimuskysymys ja tieteellisyys jäivät uupumaan, mutta "kaikella on paikkansa" ja tähän populaarihistoriaan ne eivät kuuluneet.
(Ainoa kritiikin kohde on sama kuin museossa. Miksi asiakirjalähteisiin rakentuvat perheet on esitelty vain etunimin?)
Lähtökohta on ainakin niiden mukainen eli on rajattu reippaasti: yhdeksään asuntoon ja niissä asuneisiin perheisiin. Museon luonteen vuoksi keskitytään kodin ympäristöön, rajausta sekin. Mutta teksti ei pitäydy irtaimiston luettelussa vaan ottaa mukaan kodissa tapahtuvan toiminnan, faktaruuduin kodin ulkopuolisen elämään (!) liittyviä asioita. Monipuolisuus ja kokemuksellisuus ulottuu jopa reseptien sisällyttämiseen sivuille.
Kodit edustavat eri aikoja, joten liikutaan ajassa eteenpäin ja noteerataan muutokset. Näin tulee 1900-luvun Helsingin historia käsiteltyä, elämänmakuisesti ja monipuolisesti. Tutkimuskysymys ja tieteellisyys jäivät uupumaan, mutta "kaikella on paikkansa" ja tähän populaarihistoriaan ne eivät kuuluneet.
(Ainoa kritiikin kohde on sama kuin museossa. Miksi asiakirjalähteisiin rakentuvat perheet on esitelty vain etunimin?)
Varakkuudesta pudonneet
Augusta Krookin muistelmakirjaa Mitt Helsingfors ei voi syyttää kaunistelusta. Hän kertoo isänsä masennuksesta ja itsemurhayrityksistä. Ja lyhyesti myös isänsä äidin ja tätiensä elämästä.
Augustan isä Carl August Krook oli kasvanut yltäkylläisyydessä, johon tuli äkillinen loppu juuri kun hän oli aloittamassa yliopisto-opintoja vuonna 1827. Isän kuolema tarkoitti kaiken omaisuuden myymistä, kultakelloa myöden. Opinnot piti lopettaa ja siirtyä veljen tapaan armeijauralle.
Sisaret ja äiti Maria Eleonora af Dittmer muuttivat Sauvoon pieneen keltaiseen puutaloon. He elättivät itsensä kehräämällä ja tukkimyssyjä tekemällä. Pojantyttären korviin ei tullut, että Maria Eleonoora olisi valittanut kohtaloaan. Mutta vaikeaa oli ollut saada tyttäret neljältä aamulla ylös ja rukin ääreen.
Olihan Maria Eleonoran äitikin selvinnyt leskenä. Joakin Ulrik af Dittmerin kuoltua Anna Katarina Vahlberg perusti sisariensa kanssa Turkuun koulun nuorille tytöille. Koulua kutsuttiin nimellä "Mamma Dittmers pension". Näin Krookin muistelmien mukaan, muuta tietoa koulusta en olen löytänyt.
Augustan isä Carl August Krook oli kasvanut yltäkylläisyydessä, johon tuli äkillinen loppu juuri kun hän oli aloittamassa yliopisto-opintoja vuonna 1827. Isän kuolema tarkoitti kaiken omaisuuden myymistä, kultakelloa myöden. Opinnot piti lopettaa ja siirtyä veljen tapaan armeijauralle.
Sisaret ja äiti Maria Eleonora af Dittmer muuttivat Sauvoon pieneen keltaiseen puutaloon. He elättivät itsensä kehräämällä ja tukkimyssyjä tekemällä. Pojantyttären korviin ei tullut, että Maria Eleonoora olisi valittanut kohtaloaan. Mutta vaikeaa oli ollut saada tyttäret neljältä aamulla ylös ja rukin ääreen.
Olihan Maria Eleonoran äitikin selvinnyt leskenä. Joakin Ulrik af Dittmerin kuoltua Anna Katarina Vahlberg perusti sisariensa kanssa Turkuun koulun nuorille tytöille. Koulua kutsuttiin nimellä "Mamma Dittmers pension". Näin Krookin muistelmien mukaan, muuta tietoa koulusta en olen löytänyt.
torstai 1. heinäkuuta 2010
Haudasta noussut testamenttilehmä jne.
Kuten taannoisessa Jyväskylän raportissani totesin, Georg Haggrén kertoi esityksessään hautausmaalta löytyneistä eläimen luista. Kahvitauon aikana kuulin hänen toteavan, että kyse oli lehmän luista. Aivoissani aktivoitui joku synapsi ja huudahdin "Testamenttilehmä!"
(Pitäisi muistaa, että ihan kaikkea mieleenjuolahtavaa ei kannata julkisella paikalla sanoa ääneen.)Kotimatkalle lähtiessäni, junassa istuessani, asia palasi mieleen ja aivoni tuottivat seuraavan hyödyllisen ajatuksen: "enkö mä kirjoittanut jotain testamenttilehmistä blogiin, joskus?" Kännykän selain käyntiin ja blogista löytyi teksti, joka tuntui tarjoavan lisäainesta a.o. arkeologisten löytöjen analysointiin.
(Blogijuttu perustui lukemaani artikkeliin. Josta tuskin olisi jäänyt mitään muistijälkeä, ellen olisi referoinut sitä omin sanoin. Ja jollei teksti olisi ollut blogissa, en olisi sitä mistään löytänyt. Ja jollei siinä olisi ollut lähdetietoja artikkelista, en olisi muistanut mihin esittämäni asiat perustuivat.)Päästyäni tietokoneen ääreen lähetin Haggrénille spostin. Siihen ei tullut mitään vastausta, joten jäi epäselväksi menikö perille. Jäi vähän vaivaamaan, joten kun Haggrén kirjoitti samaisista luista tällä viikolla Tutkimusretkellä-blogiin niin laitoin saman tiedon vielä kertaalleen kommentiksi. Vielä samana päivänä sain spostin, jossa Haggrén oli välittänyt viestini kolmelle muulle. Tiedonvälitys loppuun suoritettu.
(Jollei Haggrén olisi puhunut Jyväskylässä ja/tai kirjoittanut blogitekstiään, en olisi voinut yrittääkään auttamista. Esitykset ovat (käsittääkseni) perinteinen tapa kertoa tutkimuksesta. Vaikuttavat tehottomilta, kun kaikki eivät pääse niitä pitämään ja harva myöskään kuulemaan. Mutta ilmeisesti suurempaa tiedotustarvetta historiantutkijoilla ei ole. Blogeja ei kirjoiteta ja yliopistojen sivuilla tutkimuskohteet on esitelty perin lyhyesti tai jopa jätetty päivittämättä...
Mistä puheenolleen. Minä kirjoitan parhaillaan kroniikkaa Kokemäellä syntyneiden ja eläneiden Gabriel ja Sara Elisabet Gottlebenin esipolvista, jotka vilisevät 1600-luvun pappeja. Mukaan mahtuu myös muutama porilainen porvari ja yksi Siperiassa sotavankeudessa käynyt luutnantti. Kirjan liitteeksi on tulossa teksti Raaseporin vouti Olof Ångermanista, jonka esivanhemmuutta en saa todistettua, sekä jonkinlaista reflektointia 1600-luvun pappien ja porvarien tyttärien elämästä ennen avioliittoa.)
Vanhoista haudoista Eurassa
Satakunnan nuorisoseurojenliiton keräämien kirjoitusten joukossa oli "T. J.: Euran pitäjän emäkirkon alusta helmik. 1897" (Satakunnan Nuorisoseurojen Liitto 3/251, 
Kansanrunousarkisto, SKS). Siinä kuvataan vuonna 1897 tehtyjä havaintoja tuolloin hajoitetun vuoden 1728 kirkon alta löytyneistä haudoista, joista osa oli edellisen kirkon ajalta (piirroksessa vanhempi kirkko merkitty 2:lla ja uudempi 3:lla). Havaintoja oli nimimerkki T.J:n ohella ollut tekemässä rakennusmestari Johannes Raski.
Vanhemman kirkon alta löytyi 8 kivestä, tiilikivestä ja hongasta tehtyä muurihautaa. Niissä oli avaamisen aikaan 49 ehjää ruumisarkkua.
Haudassa 1, kuorin alla, "oli kaksi miehen ruumista ilman arkkua. Ruumiit olivat niin koviksi kuivaneet, että kun 72 kg painoinen työmies Kustaa Sundvall Kirkonkylästä, joka oli haudasta nostelemassa arkkuja, käveli ruumiiden rinnan ja vatsan päällä, eivät ne siitä ensinkään särkyneet tai pilaantuneet." "Ruumiit olivat ihan alasti, paitsi toisen jalassa oli vähän sukkia jälellä."
"Haudassa 2 oli mm. arkku, jonka kanteen oli leikattu viisiloppinen vuosiluku ja puumerkki seuraavalla tavalla: Kun arkku otettiin ylös, saatui paikalla olemaan myöskin lautamies, herrastuomari Juho Krouvila, joka tunsi arkun rarjapuussa olevan puumerkin Krouvilan talon puumerkiksi. Kun arkku avattiin, oli siellä miehen ruumis,
jonka käsissä oli hienot hansikkaat prompsi nappineen. Herrastuomari Krouvila kertoi sitten, että hänen isävainajansa oli hänelle sanonut, että Krouvilan muinoinen isäntä olisi ollut Ruotsissa valtiopäivillä ja siellä ollessaan tilannut ja sitten lahjoittanut Euran kirkkoon tuon muinaiskaluna arvokkaan, taideteoksesta jäljennetyn kopion, kuuluisan Langvart Pachin maalaamasta, viimeistä tuomiota esittävän taulun. Asiaa harkittua tultiin siihen johtopäätökseen, että tuo vainaja oli sama valtiopäivämies ja taulun lahjoittaja." "Tässä haudassa oli myöskin kaksi arkkua, jossa kummassakin oli naisen ruumis. Toisen arkun kannen harjapuussa oli vuosiluku 1767 ja toisessa 1776."
Haudassa 3 oli 1,83 metriä pitkän miehen ruumis. Arkun päähän oli leikattuna "Joh: Gomndi".
Haudan 4 päälimmäisessä arkussa oli "noin 20 vuotiaan naisen ruumis, hienosti vaatetettuna puhkahihoihin, pitsiin, nauhoihin ja silkkityynyihin. Päässä erittäin sievä kruunu, josta päättäen vainaja oli ollut neito."
Haudan 5 arkussa oli kaksi ruumista alustanaan ja peitteenään "n.s. luhtaheiniä".
Haudoissa 6, 7 ja 8 oli "ainoastaan ihmisluita".
Kansanrunousarkisto, SKS). Siinä kuvataan vuonna 1897 tehtyjä havaintoja tuolloin hajoitetun vuoden 1728 kirkon alta löytyneistä haudoista, joista osa oli edellisen kirkon ajalta (piirroksessa vanhempi kirkko merkitty 2:lla ja uudempi 3:lla). Havaintoja oli nimimerkki T.J:n ohella ollut tekemässä rakennusmestari Johannes Raski.Vanhemman kirkon alta löytyi 8 kivestä, tiilikivestä ja hongasta tehtyä muurihautaa. Niissä oli avaamisen aikaan 49 ehjää ruumisarkkua.
Haudassa 1, kuorin alla, "oli kaksi miehen ruumista ilman arkkua. Ruumiit olivat niin koviksi kuivaneet, että kun 72 kg painoinen työmies Kustaa Sundvall Kirkonkylästä, joka oli haudasta nostelemassa arkkuja, käveli ruumiiden rinnan ja vatsan päällä, eivät ne siitä ensinkään särkyneet tai pilaantuneet." "Ruumiit olivat ihan alasti, paitsi toisen jalassa oli vähän sukkia jälellä."
"Haudassa 2 oli mm. arkku, jonka kanteen oli leikattu viisiloppinen vuosiluku ja puumerkki seuraavalla tavalla: Kun arkku otettiin ylös, saatui paikalla olemaan myöskin lautamies, herrastuomari Juho Krouvila, joka tunsi arkun rarjapuussa olevan puumerkin Krouvilan talon puumerkiksi. Kun arkku avattiin, oli siellä miehen ruumis,
jonka käsissä oli hienot hansikkaat prompsi nappineen. Herrastuomari Krouvila kertoi sitten, että hänen isävainajansa oli hänelle sanonut, että Krouvilan muinoinen isäntä olisi ollut Ruotsissa valtiopäivillä ja siellä ollessaan tilannut ja sitten lahjoittanut Euran kirkkoon tuon muinaiskaluna arvokkaan, taideteoksesta jäljennetyn kopion, kuuluisan Langvart Pachin maalaamasta, viimeistä tuomiota esittävän taulun. Asiaa harkittua tultiin siihen johtopäätökseen, että tuo vainaja oli sama valtiopäivämies ja taulun lahjoittaja." "Tässä haudassa oli myöskin kaksi arkkua, jossa kummassakin oli naisen ruumis. Toisen arkun kannen harjapuussa oli vuosiluku 1767 ja toisessa 1776."Haudassa 3 oli 1,83 metriä pitkän miehen ruumis. Arkun päähän oli leikattuna "Joh: Gomndi".
Haudan 4 päälimmäisessä arkussa oli "noin 20 vuotiaan naisen ruumis, hienosti vaatetettuna puhkahihoihin, pitsiin, nauhoihin ja silkkityynyihin. Päässä erittäin sievä kruunu, josta päättäen vainaja oli ollut neito."
Haudan 5 arkussa oli kaksi ruumista alustanaan ja peitteenään "n.s. luhtaheiniä".
Haudoissa 6, 7 ja 8 oli "ainoastaan ihmisluita".
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Balttiasta ja digitoiduista materiaalista
Sekaannuin SukuForumilla Balttiassa vaikuttaneita henkilöitä käsittelevään keskusteluun. Siinä oli jo ehditty viitata verkosta löytyvään kirjaan Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften, joka löytyy Bayerische Staatsbibliothekin ja Tarton yliopistokirjaston aikaansaamasta kokoelmasta Baltische biographische Lexika, jossa näyttää olevan muutakin henkilöhistoriallista.
Itse turvauduin Google Booksiin, josta löytyi kokonaisena Materialien zu einer Geschichte der Landgüter Livlands, Vol. 1-2 (1836), joka vilisi henkilönimiä ja kyse taisi olla maaomistuksista. Briefe und urkunden zur geschichte Livlands in den jahren 1558-1562 voisi kiinnostaa jotain 1500-luvun tutkijaa? Innostuin (tietenkin) keräämään muitakin uudelle Balttia-hyllylleni. Saksankielen puuttuva taito haittasi aktiviteettia hieman.
SukuForumin kysymykseen löytyi sattumalta apua myös sellaisesta kirjasta, josta ei ollut esillä Google Booksissa kuin osa sivuista. Näistä löydöistä kannattaa kaapata kuva muistiin, sillä seuraavalla kerralla näytillä voi olla eri sivut.
Jan Granath oli blogissaan todennut löytäneensä Google Booksista Anrepin Svenska Adelns Ättartavlor -sarjan kokonaisuudessaan. Minulla on siitä Riddarskap ja Adel-hyllyllä toistaiseksi vain yksi osa. Biografisk lexicon -hyllyllä on otsikkonsa mukaisen sarjan lisäksi muutakin vastaavaa kirjallisuutta. Granath toteaa asiallisesti, että osa tästä materiaalista on vanhentunutta tutkimuksen edistyttyä.
Itse turvauduin Google Booksiin, josta löytyi kokonaisena Materialien zu einer Geschichte der Landgüter Livlands, Vol. 1-2 (1836), joka vilisi henkilönimiä ja kyse taisi olla maaomistuksista. Briefe und urkunden zur geschichte Livlands in den jahren 1558-1562 voisi kiinnostaa jotain 1500-luvun tutkijaa? Innostuin (tietenkin) keräämään muitakin uudelle Balttia-hyllylleni. Saksankielen puuttuva taito haittasi aktiviteettia hieman.
SukuForumin kysymykseen löytyi sattumalta apua myös sellaisesta kirjasta, josta ei ollut esillä Google Booksissa kuin osa sivuista. Näistä löydöistä kannattaa kaapata kuva muistiin, sillä seuraavalla kerralla näytillä voi olla eri sivut.
Jan Granath oli blogissaan todennut löytäneensä Google Booksista Anrepin Svenska Adelns Ättartavlor -sarjan kokonaisuudessaan. Minulla on siitä Riddarskap ja Adel-hyllyllä toistaiseksi vain yksi osa. Biografisk lexicon -hyllyllä on otsikkonsa mukaisen sarjan lisäksi muutakin vastaavaa kirjallisuutta. Granath toteaa asiallisesti, että osa tästä materiaalista on vanhentunutta tutkimuksen edistyttyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)