Viime sunnuntaina en kauniista säästä huolimatta meinannut millään päästä pihalle. Tein sitten tikusta (tai oikeammin kahdesta kassista) asiaa ja lähdin Töölöön. Paluumatkalla osuin muutaman askeleen jälkeen Korjaamolle, jossa on Rautiovaunumuseo. En suhtaudu liikennevälineeseen ylen sympaattisesti (ehkä siksi, että jäi oven väliin jo ennen syntymistäni), mutta ilmaiseen museoon on helppo poiketa.
Ilmaiset museot muistettuani kuljin muutaman pysäkin välin modernilla raitiovaunulla ja osuin päivän taide-elämykseen eli itseäni viehättävän työläisäiti-patsaan luo.
Siitä oli lyhyt matka Kirstinkujalle, jossa Työläisasuntomuseo (tms?) avautui rempan jälkeen 12.6. uudelleen. Luulin, että siellä olisi tehty jotain isompaakin muutosta, mutta asunnot olivat samanoloiset kuin ennenkin. Niissä kuljettiin oppaan kanssa, jonka tyyli oli esittelevä eikä esittävä. New Yorkin Tenement museota oli ikävä! Itse asiassa Helsingin museossakin asunnot on rakennettu todellisten perheitten varaan, mutta tämä on vain taustana ja museo esittelee asuntoja ja tavaroita eikä ihmisten elämää. Iso miinus minun silmissäni.
Ilmaiset museot muistettuani kuljin muutaman pysäkin välin modernilla raitiovaunulla ja osuin päivän taide-elämykseen eli itseäni viehättävän työläisäiti-patsaan luo.
Siitä oli lyhyt matka Kirstinkujalle, jossa Työläisasuntomuseo (tms?) avautui rempan jälkeen 12.6. uudelleen. Luulin, että siellä olisi tehty jotain isompaakin muutosta, mutta asunnot olivat samanoloiset kuin ennenkin. Niissä kuljettiin oppaan kanssa, jonka tyyli oli esittelevä eikä esittävä. New Yorkin Tenement museota oli ikävä! Itse asiassa Helsingin museossakin asunnot on rakennettu todellisten perheitten varaan, mutta tämä on vain taustana ja museo esittelee asuntoja ja tavaroita eikä ihmisten elämää. Iso miinus minun silmissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti