Sepän tyttären antama opetus

Maria Hagfors syntyi Lopen Sajaniemessä vuonna 1817 sepän tyttäreksi. Vanhempansa saivat vuonna 1818 papilta varoituksen epäsopuisesta avioliitosta eli kotielämä ei ollut auvoista. Mariankaan nuoruus ei ollut aivan vaiheeton, sillä pappi on rippikirjan huomautuskenttään ahtanut lukukelvottoman paljon tekstiä.

Solmittuaan avioliiton torpparin pojan kanssa 14.7.1850, Maria synnytti 3.5.1851 pojan, joka sai kasteessa nimekseen Augustinus. Perheen muuttaessa Vanajaan tapahtui onnettomuus, joka on ehkä osaltaan kannustanut Mariaa antamaan pojalleen parhaat mahdolliset lähtökohdat. Miten lie itse oppinut lukemaan ja kirjoittamaan? "Itsekseen"?

Augustinuksen kertoman mukaan

Seurakunnassa, jonne muutettiin, alkoi äitini, heti kun olin parantunut, harjoittaa minua lukemisessa. Kun aapinen ja katkismus olivat selvinä, harjoitti äiti muun ohessa myös kirjoitusta. Itsekseen opetellut kuin oli, ei hän luottanut omaan kirjoitustapaansa, vaan hankki minulle vanhoja ruotsinkielisiä oikeuden pöytäkirjoja (protokollia), ettei tarvinnut aivan orjallisesti pysytellä aapisen kannessa olevassa kirjoitusaakkos-taulussa. 

Sitten osti hän 5:llä kopeikalla pienen lasku-oppikirjan. Se oli isäni mielestä jo liikaa. Työmiehen poika ei sellaista tarvitse. Mutta äitini koetti puoliaan pitää, eikä isälläni ollut tapana pitkältä vastustella. 

Äitini selvitteli: "Meillä ei ole pojallemme perinnöksi eikä muuksi osuudeksi antamista maata eikä muutakaan omaisuutta, niin tarvitsee hänen edes saada oppia, muuten hänen täytyy tehdä ikänsä muiden hyväksi työtä, niinkuin isäkin on tehnyt. Jolla ei ole itsellään maata, harjoitelkoon jotain muutakin kuin maanmiljelystä, esim. käsityötä, kauppaa tai teollisuutta. Ja vaikka panisi hakemuksen siltavoudin virkaan, niin tarvitsee siinäkin kirjoitusta ja räkninkiä. Ja kunhan saa kotona oppia, hankkikoon kokemusta muualta." 

Ja kun ei ollut omassa kunnassa koulua eikä lainakirjastoa, lainasin läheisestä kaupungista, 5:n kilometrin päästä, joukon hyviä kirjoja.

Kaupungilla tarkoitetaan Hämeenlinnaa, jossa kirjasto avattiin vuonna 1861.

Lähteet: Työväen lehti 35/1896, Lopen kastetut, Lopen rippikirja 1846-1852 s. 298, Lopen rippikirja 1853-1859 s. 283, Lopen rikosluettelo, Lopen muuttaneiden luettelot, Vanajan muuttaneiden luettelot, Vanajan rippikirja 1852-1858 s. 281, Vanajan rippikirja 1859-1865 s. 311, Häme-wiki

Esiäitini Maija Kauramitta

Viikonlopun tutkimusponnistuksen osana tuijotin vihdoin vuonna 1669 Norrköpingissä kuolleen esiäitini nimeä niin kauan, että uskalsin tehdä siitä tulkinnan.

Maria Habersatz. Norrköpingissä (huomaamani) lisänimet ovat olleet järjestään ammattinimikkeitä, joten ajattelin oitis (varsinaisesti ajattelematta) saavani nimestä lisätietoa esiäidin sosiaalisesta taustasta. Googlaukset tuottivat heikon saaliin ja konekäännös ei auttanut yhtään, joten joukkoistin.

Onko vanhalle saksalle verkkosanakirjaa? Mikä ammatti/toimi on habersatz? Ping @tabularius

— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) April 8, 2018

Linkittämäni tutun sijaan eka vastaus tuli tutun tutulta ja tämän tutulta.

Onko tuttu sana sinulle, @antmetsa?

— Nina (@nighttw) April 8, 2018

Ei sinänsä, mutta kaura on Hafer. Haberin johtaisin ehkä omaisuuteen (Habe, die) ja omistamiseen (haben). Siis esim. omaisuuserä. Mutta tämä on tällainen pikainen amatöörikyökkilingvistin tulkinta, ei lähteitä käsillä nyt.

Tuo olisi hyvin mahdollinen sukunimen merkitys saksassa.

— Antti Metsänkylä (@antmetsa) April 8, 2018

Tiedän sellaisenkin sukunimen kuin Erberecht, perintöoikeus.

Mutta mitä @TraductTurkka sanoo Kaisan kysymykseen?

— Antti Metsänkylä (@antmetsa) April 8, 2018

Habersatzilla löytyy lähinnä vanhaa baijerilaista lainsäädäntöä. En tunne käsitettä enkä löydä määritelmää, mutta jonkinlaiselta korvaukselta tai hyvitykseltä se vaikuttaa.

— Turkka Kulmala (@TraductTurkka) April 8, 2018

Hieman myöhemmin toisaalta

Tuolta löytyy lähes kaikki.https://t.co/uBjAOCv4Ag

Kaiketi kauramitta tms. Google vie Baijerin Landsordungiin 1500-lta 1700-lle. Siinä liittyy kievareiden kaurataksaan.

Aika tyypillinen lisänimi. Ei sentään Hampamôs (Hamppumuusi), joka huvitti 1400-lla aikalaisiakin.

— tabularius (@tabularius) April 8, 2018

Lisänimenä myös Lichtensteinissä n. 1500.
https://t.co/oe2kSwULBu

Mutta nämä tosiaan googlessakin.

Janeke Hampa/Hennepmôs siis Raaseporin linnanpäällikkö n. 1418-23.

— tabularius (@tabularius) April 8, 2018

Ei auta itku markkinoilla, esiäidin lisänimi on kauraerä/kauramitta/kaurasatsi. Onko saanut nimen itselleen vai perinyt isältään? Oliko jompi kumpi erinomaisen hyvä (tai huono) kauran mittaaja? Sai perinnökseen pelkkää kauraa? Putosi kauraan? Viljeli kauraa ja maksoi sillä (kuuluisasti) veronsa? Piti kievaria ja vahti ekstrahuolellisesti kauramaksuja?

Jalmari Finnen sukututkimustoimistossa

Kyltti Mariankadulla Helsingissä

Toverikunnan numeroon 4/1927 kirjoittanut T. V. oli taivaltanut  

Kruunuhakaan kirjailijan asunnolle ja soitin ovikelloa. Vastaani tuli samettiseen aamukauhtanaan puettu teräväkatseinen mies, kirjailija itse. Muita ei talossa olekaan, sillä kirjailija hoitaa yksin koko taloutensa. Menot supistuvat siten sangen vaatimattomiksi ja kalliin kotiapulaisen palkkarahat saavat nekin upota sukututkimustöihin. 

Varmaankin sama T. V. kirjoitti Finnen luona käynnistä hieman eri tyyliin lehteen Vapaita sanoja 1/1928.

Ilmassa on tupakansavua ja arkistopölyä, mikä saa jokaisen historiasta innostuneen tuntemaan olonsa kodikkaaksi. Vanhoja muistoesineitä on siellä täällä kohtalaisen hyvässä järjestyksessä.  

— No jos huvittaa, niin katsellaan näitä kahvin kiehuessa. Tuossa on pieni keskiaikainen lamppu, joka toimii tupakkakuppina, tuossa Otavan antama vanhalla suomenkielellä pergamentille tekstattu kirje. Se rikkiammuttu Monna-Liisan kuva on saanut jäädä muistoksi sotakeväästä. Tämä on puuman nahka ja nuo kaksi — (tjah, en tiedä, muistanko oikein, mutta eläimen nimeksi mainitsi isäntä tshikrik tai ainakin sinnepäin). Tuon taskumikroskoopin olen saanut lahjaksi — etsivältä keskuspoliisilta. Piikkikaktus, jonka näette tuolla, on Itämailta tuotu ja samaa lajia kuin se, mistä Kristuksen orjantappurakruunu katkaistiin. Tuossa on käsikirjoituksiani (kunnioitusta herättävä pinkka!) ja tuolla takahuoneessa korttilaatikoita.

 Toverikuntaan palaten.

Katsokaa nyt, kun selitän, alkaa kirjailija. Näihin korttilaatikoihin olen apulaisteni kanssa, joita minulla nykyisin on viisi, koonnut henkilötietoja 26 hämäläisestä pitäjästä. Olemme käyneet, läpi valtavan määrän tuomiokirjoja, rippikirjoja, kirkonkirjoja j. n. e. Aineisto on tavattoman runsas. Työ täytyy suorittaa systemaattisesti. Sitä varten olen, kehittänyt oman järjestelmäni ja opettanut apulaiseni käyttämään sitä. 

Jalmari Finnen arkisto on Tampereen kaupunginarkistossa.

Sekavat perukirjat

Olen eilen ja tänään vihdoinkin aloittanut Schildtit ja Spolstadin Hohenthalit -käsiksen työstämisen. Perustutkimuksen piti olla tehtynä, että siitä vaan kirjoittamaan. Mutta kirjoittaessa nimenomaan huomaa aukkoja tiedoissa ja päättelyissä ja niin päätyy sitten kuitenkin selaamaan sivukaupalla seurakuntien historiakirjoja.

Seurakunnalla ei sinänsä ole väliä, mutta tällä kertaa se oli laivastotukikohta Karlskrona. Laivaston upseerille vaimoineen syntyi kastettujen listauksen mukaan ainakin lapset

• Brita 1719
• Maria Charlotta 1720
• Margareta Christina 1721
• Johan 1723
• Carl 1725
• Eva Catharina 1727
• Hans Henrik 1729

Ylivedetyt olivat varmasti kuolleet ennen esikoista, jonka perukirja tehtiin 22.9.1792 Karlskronassa, jossa käsittääkseni kaikki sisarukset asuivat. Eli oletettavasti pitivät sen verran yhteyttä, että tiesivät kuka oli elossa ja kuka kuollut? Ja muistivat toistensa nimet?

Perukirjan mukaan Britan koko nimi oli Brita Sophia. Hänet perivät veli Johan ja sisaret MARIA CATHARINA ja EVA CATRINA. Jälkimmäinen löytyy listasta ja edellinen tarkoittanee Maria Charlottaa.

Seuraavaksi (Britan perukirjan tekemisen jälkeen) kuoli Maria Charlotta, jonka perukirja tehtiin Karlskronassa 6.12.1793. Perijöinä veli Johan ja sisaret MARIA CATHARINA ja EVA BEATA. Eli Maria Catharina edellisessä perukirjassa ei tarkoittanut Maria Charlottaa, vaan on sisarus, jonka kaste minulta puuttuu? Miksi Maria Charlottaa ei olisi mainittu Britan perijänä?? Mistä on keksitty Evalle uusi nimi??? Kun hän on omakätisesti allekirjoittanut saman paperin!

Ja oli allekirjoittanut edellisenkin.

Johanin käsiala on sujuvampi, joten hän on ainakin ollut lukutaitoinen. Kun kaikki sisarukset ovat samasta avioliitosta, niin millään en ymmärrä miten yhden kuoltua on perijöitä edelleen sama määrä.

Johanin perukirjaa en valitettavasti ole paikallistanut. Mystinen Maria Catharina on joko kuollut oikeasti tai kadonnut muistista, kun Eva Catharinan perukirja tehtiin vuonna 1802.

Tulkintani on, että Margareta Christinan olisin voinut myös vetää yli, hän on kuollut ennen Britaa. Britan perukirjaa tehdessä kynää pitänyt sekoili ja teki Maria Charlotesta Maria Catharinan. Seuraavalla kerralla oli ehkäpä esillä edellisen perukirjan kopio, jota sitten käytettiin mallina turhan uskollisesti, mutta samalla sekoittaen ainoan jäljellä olleen sisaren nimen?

Vai olisiko perheessä, jossa on MARIA Christina ja Eva CATHARINA voinut olla lisäksi MARIA CATHARINA? 

Täydennysosia

1) Muutama vuosi sitten kirjoitin Herman Fritiof Antellin isoäidistä ja tämän sisarista ja mainitsin Antellin kokoelmat Helsingin nähtävyyksissä vuonna 1897. Antellista itsestään löysin Kodin-ystävästä 11/1893 yllä olevan komean kuvan, joka piti päästä jakamaan.

2) Maaliskuun 10. valitin Hiskistä ja loppukaneettina kuukausia kiinni olleesta SSS:n kirjastosta. Maaliskuun 21. seuran tiedottaja ilmoitti kirjaston olevan kerran viikossa auki. Silkkaa sattumaa?

3) Historioitsijoiden piirroskuvista puuttunut J. R. Danielson-Kalmari tuli vastaan Juho Saarisen (s. 18.6.1846) kirjassa Muistelmia lapsuudenajalta ja kouluvuosilta (1920)

Erittäinkin [12-vuotias] Riku oli niin edistynyt, että hänessä saattoi nyt jo aavistaa tiedemiehen alkua ja muutakin tulevaisuuden miestä. Hän puhui harvakseen ja lausui sanottavansa harkitummin kuin moni vanha mies. Historiallisia teoksia oli hän jo lukenut koko joukon ja sitä tehdessään oli hän muodostanut historiallisista henkilöistä ja tapahtumista omintakeisen mielipiteen, arvostellen eri historioitsijoita, jotka olivat näistä kertoneet. Häveten tunsin hänen rinnallaan kääpiömäisyyteni historiallisissa tiedoissa. (s. 235)

4) Teloitustaulukkoni oli räpellys alunperinkin ja totisesti nyt kun Ylen jutusta selvisi, että Mikko Moilanen on aiemmin uutisoitujen teloituspaikkojen ohella kirjoittanut tapauskertomukset erilaisten pöytäkirjojen ja muun aineiston pohjalta yli 1300 ihmiskohtalosta. Joko en lukenut huolellisesti tai artikkelista ei selviä, missä muodossa Moilanen aineistonsa jakaa vai työstääkö hän siitä edelleen omaa tutkimusta.

5) Vuosia sitten tein sanomalehtikoosteen susista ja lapsista. Väärin tietenkin tein. Marraskuussa Turun yliopiston kulttuurihistorian blogissa Heta Lähdesmäki kirjoitti

Susien tekojen syitä tulisi pohtia – aikalaisetkin tekivät niin. Helsingin Sanomien kirjoituksessa keskityttiin referoimaan 1800-luvun sanomalehtien kuvauksia tapahtumista. Tällöin unohtuu lähdekritiikin käyttö: sanomalehtien, aikalaiskirjallisuuden, tilastojen tai kirkonkirjojen kuolinsyymerkintöjen antamia tietoja ei voi ottaa täysin annettuina.

6) Joulukuisella Lontoon keikalla törmäsin kirjakaupoissa ja museokaupoissa useiden lapsille suunnattujen naisten historiasta kertovien kirjojen asetelmiin ja mietiskelin rantautuuko trendi Suomeen. No, tottakai.

Kuukausi sitten tuli tietooni Mesenaatti-kampanja, jolla rahoitetaan kirjaa Sankaritarinoita tytöille. Innoitus on saatu Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista ja kustantajana Into.

Sitten S&S ilmoitti julkaisevansa elokuussa kaksi lasten ja nuorten tietokirjaa suomalaisista naisista. Ida Salmisen ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, kuullostaa hyvin samantapaiselta kuin edellä mainittu. "Satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustatutkimukseen pohjautuvia tositarinoita." Elina Tuomen Itsenäisiä naisia – 70 suomalaista esikuvaa on jotain muuta?

Tuleekohan Atenalta, Otavalta ja WSOYltä jotain vastaavaa? Nostaako joku esiin naisen, josta en ole koskaan kuullutkaan? Raili Mikkanen työstää kirjaa Minna Canthista ja kirjoittaa: "Arvasin aloittaessani, että Minnan juhlavuosi 2019 tuo tarjolle muutamankin kirjan, mutta en tosiaankaan osannut arvata niitä tulevan niin monta kuin tänä ja ensi vuonna on ilmestymässä. Eli saas nähdä, miten minun käy."

"Luultavasti samaa pohjaa"

V. Tarkiaisen Juhana Kokosta Kyläkirjaston kuvalehteen 9/1904 kirjoittamassa henkilökuvassa Kokon omin sanoin kerrotaan, että

Äitini Maria oli sukujaan Kramsu, luultavasti samaa liminkalaista pohjaa runoilija Kaarle Kramsun kanssa. Äitini äiti taas oli Schulineja, ja sieltä kautta oli hänessä Franzenien sekä Wacklinien verta ja ihastusta kirjailijoihin.

Schulineja Kokko oli selvitellyt asiakirjoistakin ja nimimerkillä Kyösti kirjoittamansa artikkeli Muistoja piispa Franzénista syvissä riveissä julkaistiin Suomen kaunokirjailijaliiton joulualbumissa Liitto III (1904).

Mutta kuinka läheinen tai olematon serkkusuhde oli Kramsuun? Kaarle Kramsun isä Anders "oli liminkalaisen torpparin poika, joka oli muuttanut kaupunkiin rengiksi." Kiitos FamilySearchin tarjoaman rippikirjaindeksoinnin, hänet löytää vaivattomasti Oulun rippikirjasta, johon syntymäpäiväkseen on merkitty 1.10.1807. Limingan kastettujen listan mukaan vanhempansa ovat talollisen poika Elias Pakonen ja talollisen tytär Susanna Andersdotter Ojala.

Takaisin FS:n indeksointiin ja pariskunta löytyy Limingan rippikirjasta. Syntymäpäivän ja Veikko Perttusen puhtaaksikirjoituksen perusteella Elias on kotoisin Tyrnävältä. Susanna on syntynyt Limingassa, mutta ei Kramsun talossa, joten serkkusuhde ei synny sen kautta niin kuin ilmeisesti on pelkän nimen varassa oletettu. (Juhanan äiti on kirkonkirjojen mukaan Kramsun talosta.)  Miksi ja milloin Anders otti nimen Kramsu jääköön seuraavalle selvittäjälle.

Juhana Kokon omakohtainen muisto nälkävuosien ajoilta lienee luotettavampi.

Kotini oli siihen aikaan niin köyhä, ettei minulla ollut kerran muuta kuin kaksi paidan siekaletta. Muistan miten kipeästi minuun koski pieni tapaus koulussa. Istuin kahden pienen tytön keskellä. Tietämättäni oli takin hihasta pistänyt pieni paidan siekale esiin. Toinen tytöistä viittasi ivallisesti sitä, mutta toinen heilautti hänelle loukkaantuneena päätään ja ystävällisesti siirrähti lähemmä minua. Olen aina kiitollisesti muistanut sitä tyttöä.

Helsingin rekisteröidyt koulut

Eilen löysin tieni tilaisuuteen, jonka otsikko lupasi "historiadatoilla näkymiä [Helsingin] menneisyyteen". Yhdessä esityksessä kuulin ensimmäistä kertaa koulurekisteri-palvelusta. Paikan päällä Martti Helminen vakuutti, että mukana on yksityisetkin koulut. Ja antoi ymmärtää kaiken kattavaksi. Vuodesta 1550 vuoteen 2018.

Mitä ryntäsin tietenkin heti kotiin päästyäni tarkistamaan. Ensimmäiseksi otin esiin Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalisen matrikkelin. Muutama pistokoe todisti, että tämän helsinkiläiskoulut olivat Koulurekisteriin päätyneet todennäköisesti täysin kattavasti.

Toiseksi kokeilin Hohenthal-nimellä oliko rekisterissä mukana käytännöllinen talouskoulu. Ei, mutta sen sijaan hakutuloksiin ilmaantui Alempi kansakoulu N:o 3, jonka rehtorina sivuston mukaan on ollut Fanny Maria Hohenthal. Valitettavasti sivusto ei kerro, missä koulu tuohon aikaan sijaitsi, mikä tuntuu erikoiselta puutteelta, kun kyse on kaupungin omasta koulusta.

Sitten vaikeampaan testiin. Muistin joskus blogiin liimanneeni sanomalehdestä löytyneen Helsingin koululistan ja kaivoin sen elokuulta 2013 esille. Vuonna 1864 kaupungissa oli

• Normalskolan (71 oppilasta) - lienee Normalskolan i Helsingfors
• Högre elementarskolan (69) - lienee Helsingfors högre elementarskola
• Lägre elementarskolan (180) - lienee Helsingfors lägre elementarskola
• Fruntimmerskolan (192) - lienee Svenska fruntimmersskolan i Helsingfors
• Vexelundervisningsskolan för gossar (111) - lienee Poikien vuoro-opetuskoulu
• Vexelundervisningsskolan för flickor (176) - lienee Tyttöjen vuoro-opetuskoulu
• Maria-asylen (80) - en löydä
• Semidradskis småbarnsskola (62) - lienee Sedmigradskys småbarnsskola
• Småbarnsskolan (45)- en löydä
• Gardets skola (29) - en löydä
• Ryska skolan (80) - lienee Helsingin ortodoksisen seurakunnan alkeiskoulu
• Lyceum (219)  - lienee Helsingfors Lyceum
• Mamsell Blomqwists skola (53) - lienee Elisabeth Blomqvists privata flickskola
• Fru Häggbergs skola (42) - en löydä
• Fru Weldstedts skola (33) - en löydä
• Finska småbarnsskolan (42) - lienee Yksityinen pientenlastenkoulu
• Mamsell Meurmans skola (70) - en löydä
• Mamsell Kjöllerfeldts skola (58) - en löydä
• Mamsell Lindroos' skola (53) - en löydä
• Mamsell Asplunds skola (30) - en löydä
• Fru Nordströms skola (21) - en löydä 
• Mamsell Skogbergs skola (21) - en löydä
• Mamsell Demarez' (20) - en löydä
• Fru Fröbergs (18) - en löydä
• Hr Granbergs (18) - en löydä vuonna 1864 toimivana
• Hr Lindhs (15) - en löydä 
• Fru Illmans (9) - en löydä 
• Fröken Zansens (9) - en löydä 
• Mamsell Westerholms (9) - en löydä vuonna 1864 toimivana
• I Barnhemmet (7) - en löydä
• Fru Forströms (6) - en löydä
• Mamsell Leanders (6) - en löydä
• Fru Frimans (5) - en löydä vuonna 1864 toimivana
• Fru Lamarques (4) - en löydä
• Hr Berggrens (3) - en löydä
• Thölö sockerbruks (29) - en löydä
• Tekniska skolan (61) - en löydä
• Navigationsskolan (11) - lienee Navigationsskolan i Helsingfors
• Missionsskolan (14) - en löydä
• Junkarskolan (75) - en löydä
• Söndagsskolan (266) - en löydä
• Söndagsskolan för inre missionen (85) - en löydä
• M:lle Hertz söndagsskola (60) - en löydä
• M:lle Blomqwists söndagsskola (27) - en löydä

Jos koulurekisterissä toimisi haku aikavälillä, niin vuoden 1864 listan vertailu rekisteriin kävisi melko helposti. Mutta valitettavasti ei toimi, minkä tuttavani tilaisuudessa huomasi ja antoi jo palautetta. Hakiessani testikappaleita huomasin haussa muitakin odottamattomuuksia (lue: virheitä) sekä totesin ettei sanahaku ja jokerit toimineet.

Ylle merkitsemissäni tuloksissa on siis epävarmuutta, mitä lisää se, etteivät koulujen nimet ja henkilöiden nimet ole vakiintuneita. Vuoden 1864 listalla voi olla tunnistamattomalla nimellä Deutsche privat Töchterschule, Förskolan till Helsingfors lyceum, Hantverkarnas söndagsskola, Natalia Wulismas småbarnskola ja Normalskolan i Helsingfors. Mutta näilläkään lisillä ja joillakin epäonnistuneilla hauilla Helsingin kouluiksi vuonna 1864 mielletyistä laitoksista jää puuttumaan isohko osa Koulurekisteristä. Miksiköhän?

Jos unohdan Helmisen suullisen lausunnon, niin mitä itse sivusto sanoo kattavuudestaan? Tietoa palvelusta -sivu antaa ymmärtää, että mukana on "yleissivistävä kansanopetus". Hakuvalikossa koulutyyppeinä ovat m.m. ammattikoulu ja korkeakoulu. Jälkimmäisen valitsemalla saan esiin Teknillisen korkeakoulun, mutta en Handelshögskolania, Kauppakorkeakoulua tai Helsingin yliopistoa. Mukana ne korkeakoulut, jotka eivät aina ole olleet korkeakouluja?

Puutteiden eli mahdollisten rajauksien ymmärtämistä ei auta lause "Koulurekisterin tiedot on koottu arkistolähteistä ja kirjallisuudesta."

Sivusto on tämän tutustumisen perusteella erinomainen esimerkki epätäydellisestä rekisteristä, metatietojaan myöden. Eilisestä esityksestä ja taustoista voin veikata, että rekisteriin on haettu koulut, joilta on olemassa arkistoja, joiden sijainti tunnetaan. Jos näin, se olisi pitänyt sanoa selvästi kuvailusivulla ja mielellään ujuttaa rajaus myös sivuston nimeen.

Kuva Tuulispää 20-21/1912