Kuninkaalle uskolliset veljekset Vaasassa

Taannoisessa englantilaisten sanomalehtien ilmaisviikonlopussa löysin Kentish Gazettessa 4.2.1845 julkaistun tarinan uskollisuudesta kuolemaan asti. Alkuperäinen teksti alla ja oma tulkintani suomeksi siinä välissä.

Siihen aikaan kun venäläiset Suomen sodassa valloitivat asui Vaasassa kaksi veljestä. Toinen oli tuomari ja toinen kauppias. Kun tuli aika lausua uskollisuudenvala Venäjän keisarille, nämä eivät lausuntaan ryhtyneet, sillä olivat uskollisuutta jo vannoneet Ruotsin kuninkaalle, eivätkä ilman tämän vapautusta voineet vaihtaa herraansa.

Peläten vastarinnan leviämistä venäläiset vangitsivat veljekset ja uhkasivat kuolemalla. Veljekset eivät taipuneet ja lopulta heille määrättiin mestauspäivä. Mielummin kuolemme kuin rikomme valamme, sanoi tuomariveli.

Vielä tuntia ennen hirttotuomion aikaa venäläiset tarjosivat veljeksille armoa, jos suostuisivat vannomaan uskollisuudenvalan. "Ei, hirttäkää meidät! Ei meitä tänne tuotu puheita pitämään vaan hirtettäväksi."

Loppujen lopuksi venäläiset eivät panneet kuolemantuomiota käytäntöön, vaan karkoittivat veljekset Ruotsiin. Tähän asti tarrina pysyy todennäköisyyden rajamailla, mutta olisiko heidät tosiaan korotettu aatelissäätyyn kuten englantilaisessa sanomalehdessä kerrottiin?

Legendaarinen Sophie

Mikaela Strömbergin romaanin Sophie takatekstissä päähenkilöä kutsutaan legendaksi. Tarinassa on aineksia, jotka viittaavat suvun perimätietoon, paikallistarinoihin. Strömbergillä on todennäköisesti ollut käytettävissään myös kirjeitä ja lisäksi runsaasti oikeuspöytäkirjoja. Kirjoittaakseen romaanin, jossa "moni asia on tosi".

Aineksista on syntynyt uskottava kuvaus Sophie Behsen (1828-1886) elämästä, joka vei Pietarista Lapinjärvelle. Mukana on hovielämää ja perunankuokkimista. Kertojaääni ei suuremmin selittele tai avaa päähenkilön sielunelämää, mutta tapahtumien kulku päästää lukijan arvailemaan. Arkisia yksityiskohtia on sopivasti pitämään kertomuksen kiinni realismissa.

Ja kirja oli miun muan mukaisesti lyhyehkö, joten voin sanoa pitäneeni siitä. (Tuli mieleen Marita Salomaan romaani Anna Charlotta ja elämä, joka myös käsitteli Pietarista Suomeen päätynyttä naista.)

Mahdollisesti olisin saanut kirjan luettua alkukielelläkin, mutta lainasin käsikirjoituksesta suomennettuna. Suomentaja on kokenut ja palkittu, joten hieman ihmettelin paikannimien käsittelyä. Alkusivuilla puhutaan Dorpatista ja tarkoitettaneen Tarttoa. Loppupuolella kirjaa tullaan "Pernajassa sijaitsevaan Sarflax gårdiin", jota suomenkielisessä tekstissä olisi mielestäni luontevampaa kutsua Sarvilahden kartanoksi. Vaikka kukaan kirjan henkilöistä ei suomea puhunutkaan.

Pöh, vasta kirjoitusasuja googlatessani tajusin käyneeni kirjan toisellakin tapahtumapaikalla eli Kullan kartanossa. Mutta oliko se (ennen Loviisaan liittymistä) Ruotsinpyhtäällä, Pyhtäällä vai "Pyhtisillä", kuten romaanin sivulla 147?

Joulukalenterien luukut aukesivat

Viikkojen odotus on ohi! Katsoin äsken SVT:n joulukalenterista Julkalendern Tusen år till julafton, jota tosiaan pystyy katsomaan täällä Suomessakin, ensimmäisen osan. Siinä elettiin rikkaan viikinkiperheen päivää oikein  mukavasti. Hitusen kylläkin häiriinnyin kun yhtäaikaa oli niin vahva jää, että päästiin luistelemaan, ja avovesi, jota pitkin isä palasi vuosien poissaolon jälkeen.

Huomenna vuorossa päivä orjaperheenä viikinkiajalla. Saavatkohan ruokaa ollenkaan...

Muita avattavia luukkuja:

• Viime vuoden tapaan Ravattulan Ristimäki -hankkeella on joulukalenteri sivuillaan. "Värillisten helmien takaa löytyy joka päivä uusi arkeologinen esinekuvaus tai pieni tutkimuksia käsittelevä kertomus. Joulukuun kuluessa voit myös tarkastella aiempien päivien sisältöjä."
• Arkistolaitos tarjoaa joulukalenterissaan katsauksen Joulupukille ympäri maailmaa saapuneista kirjeistä. Ottaen huomioon hermoheikkoutensa lakien noudattamisessa kiinnostaisi tietää onko lähetäjiin otettu yhteyttä.
• Suomen sukututkimusseuran blogissa luvataan välittää Korvatunturin Arkistovuorenpeikko Lussin genealogisia löytöjä sukututkijoiden iloksi (ja opiksi) aina aattoon asti
• Lisäys klo 15:06 Forssan museon sähköisestä joulukalenterista löytyy menneiden vuosien toivelahjat.
• Lisäys klo 15:50 Suomi syö ja juo -hanke julkaisee Joulukalenterinaan uuden kuvan joka päivä Flickr-tilillään.
• Lisäys 12.12. Arkivråttans julkalender

Jos tiedät muita historiaa esitteleviä joulukalentereita verkossa, jätäthän tietoa kommenttilaatikkoon!

Liikkuvainen Tobias

Isokyrön Yryselän kylän Hissalassa syntyi 24.3.1768 Clemet Hissarille ja Susanna Johansdotterille poika, joka kastettiin nimellä Tobias. Hän on vanhempiensa kanssa rippikirjassa 1790-1791, vaikka rippikirjan 1792-1801 mukaan hän on lähtenyt joulukuussa 1790 Vöyriin.

Vöyrissä hän oli pestautunut sotilaaksi Pohjanmaan rykmenttiin. Komennukselta Hangonniemelle hän karkasi Venäjälle. Sieltä palattuaan oli ollut Viaporissa Leskikuningattaren henkivartiorykmentin rullissa, kunnes erosi armeijasta 1804 ja lähti takaisin Pohjanmaalle.

Vanhassa kotiseurakunnassa hän oli avioitumisaikeissa, mutta liikkuvan elämänsä vuoksi esteettömyys ei ollut selvä asia. Tämä näkyy rippikirjasta 1802-1810, mutta vielä selvemmin kuulutuksesta sanomalehdessä Inrikes tidningar 6.5.1807, josta elämänvaiheensa poimin.

Kirkkoherra ei saanut tietoja Tobiaksen aiemmista avioliitoista ja hänet vihittiin Isokyrössä 27.9.1807 Caisa Månsdotterin kanssa.  

Piika rippikirjassa ja henkikirjassa Helsingissä 1860-luvulla

Hohenthal-kirjaprojektissani oli tänä aamuna vuorossa Gustava Amalia, jonka kuolinilmoituksesta piti saada venytettyä sivullinen tekstiä. Eli lähteiden pariin.

Onneksi olin vuoden 2008 blogitekstiin laittanut talteen melko tarkat lähdeviitteet, joten Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa ei tarvinnut tarkistaa kuin kolme rippikirjaa "1856-69". Digitaaliarkistossa nämä on vain numeroitu eikä ensimmäisissä kuvissakaan suoraan näkynyt miten jaottelu oli tehty. Varsin pian kuitenkin ymmärsin, että vielä tässä rippikirjassa kaikki kaupunkilaiset olivat samojen kansien välissä ja kirjoissa kaupunginosat numerojärjestyksessä.

Gustava Amalia löytyi (uudelleen) piikana 1. kaupunginosan Pantteri-korttelin tontelta 5-6. Edelliseltä aukeamalta selviää, että tontit kuuluivat kauppaneuvos Henrik Borgströmille. Jos Gustava Amalia oli hänen palveluksessaan, niin tästä syntyisi helposti pari riviä tekstiä. Olenhan Borgströmin sokeritehtaaseen jo aiemmin tutustunut.

Tarkennuksen ja vahvistuksen toivossa hain digitaaliarkistosta esiin myös henkikirjat. (Lisämotivaatiota syntyi siitä, että arvasin Pantteri-korttelin löytyvän niiden alkupuolelta ilman ylenmääräistä selailua.) Gustava Amalia tuli Helsinkiin 1857, joten henkikirja vuodelta 1860 oli hyvä paikka aloittaa. Borgströmin tontti on selvästi erotettavissa ja henkirahaa on maksettu 7 piiasta (KA U52:6). Mutta 17 henkiverotettavan nimen joukossa oikeassa reunassa ei näy Gustava Amaliaa.

Henkikirjassa 1865 (KA U57: 838, 839) tonteilla on paljon enemmän erillisiä talouksia. Oikeustieteen kandidaatti Bergströmillä on "p Amalia, Gustava". Etsimäni? Henkikirjassa 1870 (KA U65: 1010, 1011) piioilla on vihdoin kokonaiset nimet, mutta Gustava Amalia ei ole joukossaan.

Rippikirjaa tuijottamalla siis voi kuvitella Gustava Amalian asuneen samalla tontilla vuosia kun taas henkikirjojen perusteella hän ei asunut siellä ollenkaan. Löytyisikö hän sieltä henkikirjoissa 1858-59? Mahdollisesti, mutta asui missä päin Helsinkiä tahansa on nähnyt Senaatintorin suunnilleen alla olevan kaltaisena. Kuva kirjasta Vyer af Helsingfors och dess omgifningar (1851).

Huomioita kahvilakulttuurista vuonna 1902

Palvelusta valittaminen vaikuttaa kuuluvan suomalaisten kaupunkien kulttuuriperintöön. Nimimerkki Hatsusuu kommentoi Uuden Tasku-Matin numerossa 1/1902 ajan kahvilapalvelua, jota tarjosi yleensä "joku nuori tyttö, joka puoli arastellen ja tykötehdyllä kohteliaisuudella palvelee vieraita." Erityisesti kirjoittajaa häiritsi kiitos-sanan käyttö.

Tätä sanaa käyttää tarjoilija vastaukseksi kaikkiin kysymyksiin. Hän tahtoo muka olla kohtelias ja kiittää kaikesta silloinkin, kun kiitos ei lainkaan tule kysymykseen. Ja saadakseen itselleen kohteliaan leiman, vääntää hän sanan aivan korvia särkevään muotoon. Jos hän lausuisi sen luonnollisesti ja teeskentelemättä ei se kaikuisi niin pahalta, mutta sen saa kuulla kymmenessä eri muodossa.

Tavallisimmin pannaan paino sanan loppuun, joten siitä useimmiten muodostuu kiitoos, sekä hyvin usein kiitooos, khiitooss, y. m. hullunkurisuuksia. 

Jos menemme johonkin tämmöiseen kahvilaan ja tilaamme esim. teetä, syntyy seuraava vuoropuhelu:
— Hyvää päivää...
(Ei vastausta vaan kumarrus).
— Saanko teetä.
— Kiitoss! Leivän kanssa?
— Niin.
— Kitosh!

Kun tee on tuotu eteesi, kysyy tarjoilijatar:
— Saako luvan olla sitruunaa?
— Saa.
— Kitos!
— Ehken myöskin kermaa?
— Ei tarvitse.
— Kitos!

Kun sitten olet nauttinut teelasisi ja kadut ettet kuitenkaan antanut tuoda kermaa, saadaksesi jo aivan mustaksi hautoontuneesta teestä kitkeryyttä pois ja turhaan olet sekoittanut sitä jonkun aikaa, saadaksesi siihen jo monasti käytetystä sitruunaviipaleesta edes jotakin makua, otat poistuaksesi ja maksat, on sinun ehdottomasti mentävä tarjoilupöydän luokse, sillä sinun luoksesi he vastenmielisesti tulevat, ja saat, kun olet antanut rahan, joka on vaihdettava, taasen kuulla tuon ikuisen kiitos-sanan aivan uudessa äänenvivahduksessa. Kun olet antanut rahan saat heti vasten kasvojasi huudon:— Kitoosh!

Kun raha on vaihdettu ja sinulle annettu, huutaa hän taasen:
— Kitoosh!
Kun menet pois ja sanot hyvästi, huudetaan sinun jälkeesi voimakkaasti:
— Hyvästii! Kiitooosh!

Kuva lehdestä Movitz 1/1907

Lukemisia kansalle - osat 88-136

Eteenpäin kolmannessa Lukemisia kansalle -sidoksessa, jonka Google on digitoinut Harvardin yliopistosta.

88. M[annine]n, A.: Pikku suo-wiljelijä. Muutamia yhteisiä neuwoja suo- ja niitty-wiljelyksessä. 1858
89. Wastaus tähän tärkeään kysymykseen: Mitä minun pitää tekemän, autuaaksi tullakseni? [1858]

Ei, prkle - loppuja ei ole mukana eli digitoinnissa on mennyt jotain vikaan. Ja luvassa oli "huwittawaisia" ja "hupaisia" juttuja, nyyh. Alla listattujen osalta pitänee odottaa, että Kansalliskirjasto työntää pienpainatteidensa mikrokortit johonkin automaattiin.

[90]. Uusia suomalaisia wirsiä. Suomentanut [l.] 1858
91. Katsola. [1859]
92. Lähteistä. 1859
93. Hagberg, K[arl] P., suom. Aaprah. Engblom: Lihan halu on kuolema. 1859
94. Hagberg, Karl P., suom. Aaprah Engblom: Saarna. Rakkaudesta Jumalaan. 1859
95. Hywää tarkoittawia waroituksia wiinaa wastaan [etc.] Uusi, lisätty painos. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
96. Kiinalaisista. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
97. Hagberg, Karl P., suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Tuomiosunnuntaina. Suomentanut Aaprah. Engblom. 1859
98. Näkymätöin todistaja. 1859
99. Yksi nainen ja kolme naipaa. 1859
100. Sellergren, P. L., suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Jesuksen ylönkatsottua rakkautta. 1859
101. Franzen, Fredrick Michael, suom. Aaprah. Engblom: Saarna. Moni on köyhä suuressa [etc.]. 1859
102. Koipeliinin linnustus. I. 1859
103. Koipeliinin linnustus. II. 1859
104. Kolmenkymmenen wuotinen sota Saksassa. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
105. Laulun woima. Murhe-tarina itä suomesta. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
106. Suomen suuriruhtinaskunnan Maanopas. Toinen painos. 1864
107. Luonnon oppia I. Toinen painos. 1861
108. Luonnon oppia II. Toinen painos. 1861
109. Luonnon oppia III. Toinen painos. 1861
110. Mannin, A.: Wuoroviljelyksestä. 1859
111. Eräkäs ja mykät tyttärensä. 1859
112. Yrjö Neumark. Suomennettu. 1859 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
113. Mannin[en], A.: Johdatuksia pehtuorille ja työwoudille. [1859]
114. Johdatus tarkkaan määrämän teuraseläinten painoa mittaamisella. Suomennettu. 1860
115. Suomen historia lyhykäisesti kerrottu. 1860
116. Kosta paha hyvällä! 1860 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
117. Kahden kihlatun orpanan surma erään julman lain johdosta. 1860
118. Benjamin Franklinin elämäkerta. 1860 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
119. A[hlqvist], F[r].: No, nauretaanpas nyt. Hupaisia tarinoita nuorisolle kokoellut F. A-st. Toinen painos. 1866
120. Uusia suomalaisia wirsiä. Suomentanut. 2. 1860
121. Ahlqvist, Fr.: Pikku Janne. Suomensi Fr. Ahlqwist. 1860
122. Enon opettawaisia kertomuksia lapsille. Mukaillut Fr. Ahlqwist. 1860
123. Sisarukset. 1860
124. Matkustawa kisälli. 1860
125. Kaksi kummallista ja huwittawaista juttua. 1860
126. Kaksi huwittawaista juttua. 1870
127. Kiwiastiat wettä ylen täynnä [etc.] Suomennos. 1860
128. Ryle, J[ohn C[harles]: Uskon walitsemus. Saarna. Suomennettu. 1860
129. Katariina von Bora, Matti Lutherin puolison lyhy elämä-kerta. 1860 [Lisäys 10.3.2026: löytyi myöhemmin toisaalta.]
130. Muutamia pieniä juttuja lasten sivistykseksi. Ruotsista suomennettu. 1860
131. Suomen maan rahkasiivet. 1860
132. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] I. 1860
133. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] II. 1860
134. Carlsson, Wilhe[elm]: P. Raamatun muinais-tietoja Palestinasta, [etc.] III. 1860
135. Johto-torni merellä. Suomensi Fr. A[hlqvi]st [1860]
136. Pilasäkkinen, Eero: Tummasti tutkiwa, wakaasti wastaawa Ukko. 1860

Tunnelmakuva kirjasta Love Lyrics and Valentine Verses, for young and old. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.