tiistai 2. joulukuuta 2014
Uusimaa keskiajalla, 7. luento
Tämänpäiväisen luennon aiheena oli materiaalinen kulttuuri. Hieman (minut) yllättävästi sen käsittely aloitettiin rakennuksista. Kieltämättä materiaalisia, mutta linnoja ja kirkkoja oli käsitelty jo muissa luennoissa. Muistaakseni.
Puurakentamisesta ei kylläkään ja siitä syntyi mieleeni enemmän kysymyksiä, kuin viitsin suutani aukoa. Haggrén näytti kuvan Hämeenlinnasta 1600-luvulla: onko kaupungin alkuperäistä paikkaa tutkittu arkeologisesti? Haggrén selitti ruotsalaisten lakitekstien ja asiakirjojen mukaista asumusta: mistä alkaen idässä oli kaksikerroksisia asuinrakennuksia? Ja milloin Viroon kehittyi toisenmallinen päärakennus kuin Suomeeen? Haggrén kertoi, että pappiloiden rakennuksista oli määräyksiä ruotsalaisissa lakiteksteissä jo 1200- ja 1300-luvuilla: oliko joka puolella Eurooppaa, kuinka samanlaisia?
Puurakennuksista tuli mieleen turve, jonka käyttö rakennusmateriaalina historiallisella ajalla tuli muinoin täällä blogissa esiin. Tästä esitin kysymyksen, jonka vastaus olisi pitänyt tietää valmiiksi. Turve voisi säilyä vain kosteassa ympäristössä, jota on vain kaupungeissa, joissa rakennuspaikan arvo syntyi muusta kuin kuivuuden mukavuudesta ja käytännöllisyydestä. Tästä johtuu Turun kaivauksien orgaaniset löydöt.
Loppupuolella luentoa päästiin tavaraankin, kuvina ja jäänteinä. Mielenkiintoisinta oli luennoitsijan huomautus siitä, että löytöjä on julkaistu vähän, sillä kuvien julkaisuluvat ovat niin kalliita! Eläköön yhteinen kulttuuriperintömme?!
Keskiajan esineistä tuli mieleen Kotkassa esillä oleva näyttely Kannu ja kirkonkello - hylkytarinoita keskiajalta, jota voisi vaikkapa ensi sunnuntaina lähteä katsomaan. Matkaa on pari tuntia suuntaansa, joten mielelläni kuulisin arvioita näyttelyn nähneiltä esim. kommenttina tuohon alle.
Kuva jälleen Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.
Mitä hyötyä on gradujen laittamisesta verkkoon?
Valmistunut gradu suomalaisten museokokemuksista 100v sitten! #historia
— Kulttuurihistoria (@kulthist) December 2, 2014
@kulthist Voisimmeko saada vähän lisätietoa, kuten kuka ko. gradun on tehnyt ja voiko sen lukea verkossa? #museokokemust #historia
— Eija Mäkinen (@Eija_Makinen) December 2, 2014
@kulthist Linkkiä kehiin!
— Pia Lonardi (@_Pia_G_) December 2, 2014
Kiinnostuneita lukijoita olisi tavoitettu, jos työ olisi ollut oitis jaettavissa. Kulttuurihistorian aine on markkinoinut graduja myös referoimalla niitä blogissaan, mutta verkossa on tarjolla vain luetteloita nimikkeistä. Tutuilta kuultuna Turun yliopiston historian opiskelijoita ei suuremmin kannusteta gradujen julkaisemiseen verkossa. Samaan viittaa julkaisuarkiston säännöllinen selailuni. Lisäys 15.12.2014 9:15 1) Jessica Parland-von Essen analysoi aihetta blogikirjoituksessaan "Min" avhandling pro gradu 2) Mainostettu gradu tuli verkkoonkin
Gradu: "Suomalainen museossa. Museovierailu kokemuksena 1800- ja 1900-lukujen vaihteen suomalaisessa lehdistössä" http://t.co/2jrlb9A8tF
— Sohvi (@skpaa) December 15, 2014
Paluu Pahkavuoreen
Keskiajan kurssin esseeaiheeni on Karjaan Dönsby, josta olin mielestäni kerännyt kaikki perustiedot kokoon jo vuosia sitten. Jostain heräsi kuitenkin ajatus, että Laguksen klassikosta en ollut lukenut kaikkia tarpeellisia sivuja, joten lauantaina askeleet kohti kirjastoa. Löysin uutta tietoa esseeseen sekä lisärippuja edelleen ratkaisemattomaan Pahkavuoren arvoitukseen. Luulin kirjastossa löytäneeni enemmän, sillä olin jo unohtanut aiempien koosteideni sisällöt. Eli kertaus omaksi ilokseni.
Ilmeisesti selvää on, että Pahkavuori oli aluksi Jöns Spåren. 1500-luvun lopussa tila oli hänen tyttärentyttärellään Annalla, samoin kun Uskelassa sijaitseva Kaukelma. Anna eli vielä vuonna 1601.
Hän sai aviomiehensä Eskil Krämerin kanssa ainakin kaksi lasta. Näistä Hans Eskilsson mainitaan Pahkavuoren haltijana vuonna 1600. Sisarensa Kerstin oli ensin naimisissa Sven Bertilssonin ja sitten ratsumestari Jacob Hanssonin kanssa.
Laguksen kirjassa julkaistun vuoden 1618 rälssiluettelon mukaan Jacob Hanssonilla oli hallussaan äitinsä isänisän Henrich Dynssonin ja tämän veljen Jönsin rälssikirje vuodelta 1456. Lisäksi selviää, että Jacobin isälle oli Juhana III luvannut rälssiarvon ja vaakunan, mutta lupauksen toteutus oli estynyt.
"Jacob Hansson til Pachawori" on jotain kautta saanut verovapauden useammalle tilalle, mutta ei Pahkavuorelle: Saari Perniössä, Kaukelma Uskelassa, Juva Marttilassa sekä Melkoila, Ahala ja Saari Viipurin (! p.o. Halikko?) pitäjässä. (Kaukelma, joka oli siis aiemmin Jacobin vaimon äidin hallussa, esiintyy myös Arvid Hornin perillisten tilalistassa samassa vuoden 1618 listauksessa.)
Lagus ei 1800-luvulla onnistunut selvittämään Jacobin taustoja, mutta Jully Ramsayn mukaan hän kuului Silfverpatron sukuun. Ramsayn koosteessa mainitaan Juva Halikossa, Kaukelma ja Pahkvuori Uskelassa sekä 7.9.1609 saatu verovapaus (veronkanto-oikeus?) kuuteen tilaan Marttilassa. Jacob sai 24.7.1611 Halikon Vaskisten verokunnan tulot ja osti 3.3.1630 Melkolan Halikossa äidinpuoleisilta sukulaisiltaan. Eli vielä 1633, mainitaan kuolleena 1639. Juva oli aiemmin hänen veljellään.
Melkola ja Juva vierekkäin...
Lähteitä:
Ilmeisesti selvää on, että Pahkavuori oli aluksi Jöns Spåren. 1500-luvun lopussa tila oli hänen tyttärentyttärellään Annalla, samoin kun Uskelassa sijaitseva Kaukelma. Anna eli vielä vuonna 1601.
Hän sai aviomiehensä Eskil Krämerin kanssa ainakin kaksi lasta. Näistä Hans Eskilsson mainitaan Pahkavuoren haltijana vuonna 1600. Sisarensa Kerstin oli ensin naimisissa Sven Bertilssonin ja sitten ratsumestari Jacob Hanssonin kanssa.
Laguksen kirjassa julkaistun vuoden 1618 rälssiluettelon mukaan Jacob Hanssonilla oli hallussaan äitinsä isänisän Henrich Dynssonin ja tämän veljen Jönsin rälssikirje vuodelta 1456. Lisäksi selviää, että Jacobin isälle oli Juhana III luvannut rälssiarvon ja vaakunan, mutta lupauksen toteutus oli estynyt.
"Jacob Hansson til Pachawori" on jotain kautta saanut verovapauden useammalle tilalle, mutta ei Pahkavuorelle: Saari Perniössä, Kaukelma Uskelassa, Juva Marttilassa sekä Melkoila, Ahala ja Saari Viipurin (! p.o. Halikko?) pitäjässä. (Kaukelma, joka oli siis aiemmin Jacobin vaimon äidin hallussa, esiintyy myös Arvid Hornin perillisten tilalistassa samassa vuoden 1618 listauksessa.)
Lagus ei 1800-luvulla onnistunut selvittämään Jacobin taustoja, mutta Jully Ramsayn mukaan hän kuului Silfverpatron sukuun. Ramsayn koosteessa mainitaan Juva Halikossa, Kaukelma ja Pahkvuori Uskelassa sekä 7.9.1609 saatu verovapaus (veronkanto-oikeus?) kuuteen tilaan Marttilassa. Jacob sai 24.7.1611 Halikon Vaskisten verokunnan tulot ja osti 3.3.1630 Melkolan Halikossa äidinpuoleisilta sukulaisiltaan. Eli vielä 1633, mainitaan kuolleena 1639. Juva oli aiemmin hänen veljellään.
Melkola ja Juva vierekkäin...
Lähteitä:
- Kaarlo Blomstedt: Henrik Klaunpoika Horn - ajankuvaus. I Kustaa Vaasan ja Juhana herttuan palveluksessa. s. 17
- Henrik Impola: Frälset och dess rusttjänst i Finland på 1500-talet. (SSS:n julkaisuja 59) s. 44, 122, 389
- Wilhelm Gabriel Lagus: Undersökningar om Finska Adelns Gods och Ätter, eller Jesper Mattsson Krus' Förteckning öfwer Nye och Gamble Frelsis Landhbönder uthi Finlandh a 1618 med biografiska, genealogiska, heraldiska, topografiska och kameraliska anteckningar. 1860 s. 21, 43, 214-215
- Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. 1909 s. 169, 218, 219, 390, 415
- SAY Uskela, Pertteli 1634 - 1653 s. 104, 1654 - 1673 s. 96
Aiemmat postaukset aiheesta:
- Pahkvuoren arvoitus (9.3.2010)
- Olof ja Pahkavuori kovien kansien välissä (27.6.2011)
Esteettömyyttään kuuluttavia (1/2)
Aiemmin Ruotsin puolella asunut leski Greta Lisa Halling aikoi avioliittoon Helsingissä. Papin todistus ei ollut kunnossa, joten sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 24.4.1788 asiasta kuulutus.
Piika Stina Henriksdotter oli tullut Vihdistä Viaporiin 1789 aikeissa mennä avioliittoon Kuninkaallisen amiratliteetin vapaaehtoisen Lars Gröndahlin kanssa. Avioliitto toteutuikin, mutta mies lähti 1790 Karlskronaan eikä hänestä sen jälkeen kuulunut mitään. Ellei hän ilmoittaisi kuuden kuukauden sisällä itsestään nähtyään esimerkiksi sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.12.1793 julkaistun ilmoituksen, Stina olisi vapaa uuteen avioliittoon.
Helsinkiläinen merimies Anders Forsberg oli avioliittoaikeissa Göteborgissa vuoden 1794 alkaessa. Esteettömyytensä naimisiinmenoon ei ollut täysin selvää, joten sanomalehdessä Posttidningar julkaistiin 24.5.1794 kuulutus.
Merimies Jöran Johansson Someron Harjun kylästä lähti ulkomaille vuoden 1783 paikkeilla eikä antanut sen jälken kuulla itsestään. Vaimonsa Maria Jacobsdotter oli 12 vuoden odotuksen jälkeen aikeissa mennä naimisiin Uskelan Hähkänän kylästä kotoisin olevan Matts Michelssonin kanssa. Tarvittiin kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.5.1795.
Pyhäjoen Haapajärvelle päätyi syksyllä 1791 mies, joka sanoi olevansa Saloisissa vuonna 1768 syntynyt Nils Nilsson Brunman. Hän oli lähtenyt kotoaan jo nuorena ja kulkenut pitkin maata eli naimisiinmenon esteellisyys epäselvää. Niinpä kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 26.4.1796.
Merimies Ananias Andersson Hatunen oli 1780-luvun lopulla juhannuksen aikaan lähtenyt laivalla Raahesta kohti Cadiria. Laiva myytiin eikä Ananias siis palannut sen kyydissä Raaheen. Eikä hänestä ollut kuulunut mitään kahdeksaan vuoteen, joten vaimonsa Catarina Michaelsotter Peckala suunnitteli uutta avioliittoa ja kuulutti määräysten mukaisesti sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.6.1796 asiaansa.
Raahen kastetuissa on merimies Anders Hatuselle ja vaimolleen Stina Johansdotterille 11.2.1763 syntynyt Ananias, joka vaikuttaa todennäköiseltä katoajalta, vaikkakin nuorelta sellaiselta. Verkkosukupuun Kaarina Hatunen eli Pekkala (s. 13.6.1760) on mennyt naimisiin Anders Johan Bogmanin kanssa eli ilmoituksesta lienee ollut hyötyä.
Piika Stina Henriksdotter oli tullut Vihdistä Viaporiin 1789 aikeissa mennä avioliittoon Kuninkaallisen amiratliteetin vapaaehtoisen Lars Gröndahlin kanssa. Avioliitto toteutuikin, mutta mies lähti 1790 Karlskronaan eikä hänestä sen jälkeen kuulunut mitään. Ellei hän ilmoittaisi kuuden kuukauden sisällä itsestään nähtyään esimerkiksi sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.12.1793 julkaistun ilmoituksen, Stina olisi vapaa uuteen avioliittoon.
Helsinkiläinen merimies Anders Forsberg oli avioliittoaikeissa Göteborgissa vuoden 1794 alkaessa. Esteettömyytensä naimisiinmenoon ei ollut täysin selvää, joten sanomalehdessä Posttidningar julkaistiin 24.5.1794 kuulutus.
Merimies Jöran Johansson Someron Harjun kylästä lähti ulkomaille vuoden 1783 paikkeilla eikä antanut sen jälken kuulla itsestään. Vaimonsa Maria Jacobsdotter oli 12 vuoden odotuksen jälkeen aikeissa mennä naimisiin Uskelan Hähkänän kylästä kotoisin olevan Matts Michelssonin kanssa. Tarvittiin kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.5.1795.
Pyhäjoen Haapajärvelle päätyi syksyllä 1791 mies, joka sanoi olevansa Saloisissa vuonna 1768 syntynyt Nils Nilsson Brunman. Hän oli lähtenyt kotoaan jo nuorena ja kulkenut pitkin maata eli naimisiinmenon esteellisyys epäselvää. Niinpä kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 26.4.1796.
Merimies Ananias Andersson Hatunen oli 1780-luvun lopulla juhannuksen aikaan lähtenyt laivalla Raahesta kohti Cadiria. Laiva myytiin eikä Ananias siis palannut sen kyydissä Raaheen. Eikä hänestä ollut kuulunut mitään kahdeksaan vuoteen, joten vaimonsa Catarina Michaelsotter Peckala suunnitteli uutta avioliittoa ja kuulutti määräysten mukaisesti sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.6.1796 asiaansa.
Raahen kastetuissa on merimies Anders Hatuselle ja vaimolleen Stina Johansdotterille 11.2.1763 syntynyt Ananias, joka vaikuttaa todennäköiseltä katoajalta, vaikkakin nuorelta sellaiselta. Verkkosukupuun Kaarina Hatunen eli Pekkala (s. 13.6.1760) on mennyt naimisiin Anders Johan Bogmanin kanssa eli ilmoituksesta lienee ollut hyötyä.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Lukijakysely 1.-7.12.2014
Lukijakunnan kartoittamiseksi avaan täksi viikoksi lukijakyselyn, johon luonnollisestikin toivon mahdollisimman monelta vastausta. Kysymyksiä on vain kolme: kuinka usein luet blogia, mitä toivot lisää ja mitä vähemmän. Vaikka toiveita ei olisi, niin ensimmäisenkin kysymyksen vastaukset kiinnostavat minua.
Lomake avautuu tästä. Paina alareunassa vihreää painiketta, kun vastauksesi on valmis. Mitään tunnistetietoja ei lomakkeessa kysytä eikä niitä tallennu näkyviini, vaikka olisit Google-tililläsi sisäänkirjautuneena.
Muutos 7.12.2014: linkki poistettu ja kysely suljettu. Kiitos vastanneille!
Lomake avautuu tästä. Paina alareunassa vihreää painiketta, kun vastauksesi on valmis. Mitään tunnistetietoja ei lomakkeessa kysytä eikä niitä tallennu näkyviini, vaikka olisit Google-tililläsi sisäänkirjautuneena.
Muutos 7.12.2014: linkki poistettu ja kysely suljettu. Kiitos vastanneille!
Lontoon maailmannäyttelyssä 1862
Kuva: Wikimedia
Lontoossa pidettiin kansainvälinen näyttely 1.5.-1.11.1862. Mukana oli 28,000 näytteilleasettajaa 36 maasta. Zacharias Topelius kertoo omasta vierailustaan näyttelyssä kirjassa Matkahavaintoja puoli vuosisataa sitten.
Erotamme heti ensikertalaisen, joka ei ole ennen näyttelyssä käynyt, sinne jo kotiutuneesta kävijästä. Ensikertalainen pysähtyy hämmästyneenä ensimäisen esineen ääreen — tavallisesti se on Victoriasta tuotu suuri kultapyramiidi itäisen käytävän päässä — ja menee sitten hitaasti ja epäröiden toisen luota toisen luo, käsittämättä todellisuudessa muuta kuin että tässä on tavaton sekasotku ja korvia huumaavaa ihmisjoukon melu.
Kuva: Wikimedia
Gustav Dorén näkemys (Project Gutenbergin digitoimasta kirjasta) näyttelyn luettelosta ja tunnelmista vierailupäivän jälkeen.Erillisessä luvussa Topelius käsittelee Suomen näkyvyyttä, vaikka "Jo toiset kirjeenvaihtajat ennen minua ovat valittaneet Suomen miltei täydellistä poissaoloa Lontoon näyttelystä."
Olin kuitenkin kuullut sanottavan että muutamilla suomalaisilla tehtailijoilla oli ollut uskallusta ryömiä nyyttiin ja ryhdyin eräänä päivänä, luettelo kädessäni, jonkunlaiseen sudenajoon, etsiäkseni näkymätöntä isänmaatani. [...]
Huomasin silloin että Suomen osallisuus näyttelyssä käsitti yhteensä kahdeksan numeroa, joista puolet metsän ja maan tuotteita Mustialasta, kolme kynttilä- ja puuvillatavaroita Viipurista, Tampereelta ja Forssasta sekä lopuksi yksi opetusalalta. Niin kerrassaan vähäpätöinen kuin se onkin tämä osuus — ehkä kymmentuhannesosa koko numeroluvusta — niin olisivat nämät muutamat harvatkin tuotteet johonkin pieneen nurkkaan itsekseen asetettuina antaneet ainakin aavistuksen siitä, että meilläkin on tehtaita ja maanviljelystä.Kaupungilla Topelius törmäsi menestyneeseen vientituotteeseen
Sittenkuin menestyksettä olin koetellut muutamia huonoja englantilaisia tulitikkuja eräässä Lontoon tuhansista tupakkamyymälöistä, ojennettiin minulle pieni tutunnäköinen laatikko ja vakuutettiin että ne ainakaan eivät pettäisi. Ne olivat Porin tulitikkuja ja kuulin sittemmin että niitä on levinnyt suureen osaan Lontoota.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Digitoituja kaupunkikarttoja
Arkistolaitoksen digitoinneissa on viime aikoina tullut lisää kokoelmaan Kaupunkikartat. Poikkeuksena muusta digitaaliarkistosta, tästä on helppo tarkistaa onko omasta kiinnostuksen kohteesta jotain käyttökelpoista. (Mutta kannattaa myös muistaa, että saman kaupungin karttoja voi olla toisaallakin digitaaliarkiston syövereissä.)Noin kirjoitin kuukausi sitten SukuForumille ja sittemmin Arkistolaitos on digitoinut lisää kaupunkikarttoja. Hakiessani Forum-postaukseni osuin toiseenkin ketjuun, joka sisälsi linkin aiemmin tuntemattomaan sivustoon: Timo Meriluodon vanhat kartat .
Toinen helpohko kokoelma kaupunkikarttoja on Kansalliskirjastolla. Kaikki kaupungit ovat yhdessä listassa. Päällimmäiset nyt Helsinkiä, mutta joukossa on kyllä toisiakin. Jollei halua selata, voi käyttää yläreunan hakua (sekä ruotsiksi että suomeksi).
Hakiessani tähän postaukseen kuvitusta löysin varastostani esimerkin Arkistolaitoksen digitoimista kaupunkikartoista, jotka eivät kuulu kokoelmaan Kaupunkikartat: Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - Karta öfver Nådendals stad uti Storfurstendömet Finland. (MH MH 24/- -). Lisäksi on hyvä hakea ja tutkia karttoja, joissa kaupungit ovat ympäristössään. Yllä Helsinki kartassa Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - Nylands och Borgo Lähns Skiäri Gårds. (MH MH 81/- -), johon merkitty sekä maa- että meritiet.
Varastossa oli myös Porin kaupungin historiasta digitoituja Porin karttoja: tämä, tämä, tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä. Muistissa oli myös, että Oulun Arkkiin digitoitu Oulun kaupungin historia: 1. vihko sisältää 1600-luvun karttoja. Ranskassa on digitoitu ainakin kolme Helsingin karttaa: tämä, tämä ja tämä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



