Kohdattua

Ilona Kemppainen kirjoitti historiasta ja muistitiedosta. Charlotte Vainiovastasi kysymykseen Varför historia?

Jyväskylän yliopiston opiskelijalähettiläs Emilia on historian opiskelija.

Helena Ruotsala kirjoitti paikannimien ja Lompolan kylän historiasta.

Jussi Jalonen kommentoi patsashankkeita. Anna-Kaisa oli mukana kimpiastioiden korjauksessa.

Clarissa kertoi 8 olennaista, itseensä liittyvää asiaa. Sattuivat olemaan sukututkimukseen liittyviä.

Julle Jalava kirjoitti ullakolta löytyneiden mekkojen muistoista. Artefacta listasi museoiden elokuun esineet.

Kaisa osallistui Östermyra-päiville Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolla. Juuso Hyvärinen osallistui VR:n juhlaviikonloppuun Hyvinkäällä. Satu Kantojärvi osallistui onnistuneeseen sukutapaamiseen.

Maria Lähteenmäki raportoi Historiallisen maantieteen XV konferenssista.

Anu Lahtinen kertoi twiittiprojektistaan ja kritisoi wikipedian 1500-luvun historiasta kertovia sivuja.

Elppi totesi:

Kesäloma loppuu huomenna ja maanantaina alkaa koulu. En tiedä pitäisikö minun alkaa käyttäytyä kuin kunnon abiturientti, en ala enivei. Kirjoituksiin pitäisi lukea ja muuta, alkaa vähitellen tietää varmemmin mitä haluaa olla kun on iso. Isoa minusta ei varmasti tule, mutta ehkä edes historianopettaja.

Timo Vihavainen ehdotti museota Uudenkaupungin rauhalle. Ripsu H testasi Tukholman alkoholimuseon.

Ilarios esitteli AboaVetuksen kaivaustuloksia ja lähti matkalle pohjoiseen.

Kirjakko pohdiskeli kirjen yhteisörahoitusta.

Akseli Salmi aikoo käsitellä blogissaan "ainakin historiantutkimusta ja e-oppimista"

Salla Brunou kuunteli Kalevalan äänikirjana ja kehui kokemusta. Jaana luki Henrk Tikkasen Mariankatu 26:n. Kirjavinkeissä Irja esitteli Jukka Pakkasen 50-luvun sanakirjan ja Hannu luki Riikka Tervosen ja Mikko T. Virtasen sanakirjan Suomi-murre-suomi. Kirjakko kehui Jyrki Heinon historiallista dekkaria Kellari.

Kuva: National media museum, Flickr

Procopaeus, Flachsenius

Huolimatta olemattomasta tai oikeastaan negatiivisesta markkinointistrategiastani keväällä ilmestynyt kirjani Olof Ångermanin aika ja elämä on myynyt 8 kappaletta. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan ostajien henkilöllisyydestä, mutta olen varma, että he ovat älykkäitä, hyvännäköisiä ja menestyviä. Ihan niinkuin kaikki blogini lukijat, mutta jonkin verran enemmän.

Kirjan ostajiin tuskin kuuluu vielä kaikki sukututkimuksesta kiinnostuneet Procopaeus-suvun jälkeläiset. Oma vikani, sillä olen tainnut unohtaa selkeästi sanoa, että jos uskoo Victor Procopén Helsingfors släktforskaren julkaisussa esittämää, Olof Ångerman on Procopaeus-suvun kantaäidin Margareta Larsdotterin isänisä. Kas näin:

Olofista nyt siis tarjolla elämänkerta. Lähimmässä verkkokaupassa tai fyysisen kirjakaupan tiskiltä tilattuna.

Ångermanin elämän menekki on kylläkin ollut huomattavan paljon suurempaa tai ainakin vauhdikkaampaa kuin vuonna 2009 ilmestyneen Flachsenius-kirjani. Myytyjä kappaleita tähän mennessä 7. Muistutettakoon, että kysessä on (tietääkseni) toistaiseksi ainoa Flachsenius-suvun kokonaisesitys, joka on oleellisesti täydellisempi kuin aiemmin kiertäneet koosteet. Myös tämä kirja edelleen myynnissä.

Vouti, nikkari vai molempia?

Kirjureilla tuntuu olleen erityisiä ongelmia Kokemäellä 1600-luvulla eläneen Matsin sukunimen kanssa: Bloodigh, Blådich, Blådwijk ja monta muuta yhdistelmää esiintyy. Mahdollisesti sarjaan kuuluu myös Låduvijkson, joka esiintyi Kokemäen käräjillä vuonna 1646 Vitikkalan kartanovoutina eli Gothard Baranoffin palveluksessa.

Samoihin aikoihin Mats Blådick nimittäin toimi "liivinmaalaiseen tapaan" eli väkivallalla pakotti rengin Äimälästä sotapalvelukseen. Oikeus ei hyväksynyt tekoa vaan tuomitsi 28.5.1647 voudin apulaisineen menettämään oikean kätensä niiden mustelmien ja verenvuodon takia, jonka olivat rengille aiheuttaneet.

Ilmeisesti tästä ei aiheutunut Matsille käytännön haittaa ja vuoteen 1653 mennessä Mats oli kunnostautunut niin, että Baranoff lahjoitti hänelle tilan Vallilasta. Mikäs sen mukavampaa kuin saada vuonna 1652 mainitulle vaimolle Sofia Eriksdotter oma tupa. (Tosin jo vuonna 1665 verokirjanpidossa vaimona näkyy Lisbeth.)

Tämän jälkeen Matsia ei mainita Baranoffien voutina, mutta kerran käräjillä 1657 Patrick Ogelvien eli Vuolteen omistajan palveluksessa. Kaksi vuotta myöhemmin häneen viitataan sekä Kokemäen että Ulvilan käräjillä nikkarina eli joko kättä ei katkaistu tai sitten kyse on toisesta miehestä.

Vuodet 1661-1664 Matts Blådick isännöi Hiedan yksinäistilaa Karkussa seuraten appeaan Pietari Juhonpoikaa. Vaimonsa on tässä yhteydessä Lisa Persdotter, joka lienee sama kuin Kokemäen Vallilan Lisbeth. Hieman erikoinen yhteys on se, että Hiedan tila siirtyi Kokemäen "eliittiryhmään" kuuluvalle luutnantti Håkan Månssonille ja oli väliin jäävinä tämän isällä verokirjuri Måns Månssonilla.

Puuseppä Matts Blådick laskutti vuonna 1667 Kokemäen seurakunnalta kolme taalaria häpeäpenkistä. Tyrväälle hän rakensi kirkonpenkkejä ennen vuotta 1665.

Matts Blådick on viimeistä kertaa verokirjanpidossa vuonna 1682 Agneta-vaimon kanssa. Puuseppänä Matts mainitaan vielä vuonna 1689, jolloin asui vielä (neljännen?) vaimonsa  Kaisa Johansdotterin kanssa Vallilassa. Sama kuin Karin Blodich, joka on verokirjanpidossa Vallillassa yksinään vuodet 1683-86? Statuksenaan inh. joten Baranoffien lahjoituksen reduktio taisi iskeä myös eteenpäin lahjoitettuihin tiloihin?

Tuntuu houkuttelevalta ajatella väkivaltaisesta voudista tulleen rauhallisen puusepän. Perheen lapsista tunnen vain pojan Johan Mattsson, jonka toinen Vallilan isäntä oli ottanut rakentamaan lohipatoa ja tässä toimessa poika hukkui vuoden 1674 paikkeilla. Verkkosukupuussa roikkuu Elsa Mattsdotter Blodick s. n 1674, k. 8.6.1732, joka avioitui 28.12.1727 Johan Fabritiuksen kanssa. Ylioppilasmatrikkelissa hän on Elsa Mattsdotter, Sääksmäen vihittyjen listassa (HisKi) Jfru Elsa Mattsd:r Blodick Huittulasta. Miten mahtaa olla?

Lähteet:
SAY Kokemäki 1654-1673 s.99, Kokemäki 1674-1693 s. 109, Karkku 1655-1674 s. 60
Lasse Iso Iivari: Karkku
Mikko Huhtamies: Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. 2000
Mauno Jokipii: Satakunnan historia IV Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan. 1974
Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan historia 1:1. 2007
Tukku Tuokko-kortteja

Elokuu jatkuu

9.8.

• Yle keräsi kansanperinnettä: Nämä ovat suomalaisten inhokit lapsuudesta
• Innostuin klipsimään 1800-luvun Helsinki-kuvia FB-kansioon ja toiseenkin 
• Taas identiteettiväitös! National Symbols, Their Meanings, and How They Relate to National Identification, ...

10.8.

• Tiedekulmassa odottamassa 1500-l tietoiskua ruokavaliosta. 

11.8.

• Enligt Horrible Histories vikingar använde bastu. Bevis? Kävivätkö viikingit saunassa vai pitääkö epäillä HH:ta tietolähteenä?

12.8.

• Kaksi blogikirjoitusta tehty, Hesaria ei kuulu.  
• Hesari tuli. Esi-ISÄNI Vilppu Keisari on sivulla C1 toisen naisen esiÄITI. Miettimistä loppupäiväksi. 
• Uudet tietokirjat. Keskisarja siirtynyt talvisotaan, menetys vanhemmalle ajalle.
• Tulossa Torstin Suomalaiset ja historia, jee! Ainoa Ruotsin aikaa käsittelevä poiminnoissa Lappalaisen.  
• Fry's Planet Word katsottu. OK kielikatsaus, mutta en saanut mitään uutta irti.

13.8.

• OpenHouseHelsinki ohjelma verkossa. Keskittynyt nyt viikonloppuun. Tove Jansson ateljee jälleen arvonnassa. Ja paljon muuta...  
• Lpr-hissablogi Willimiehen jäljillä sai sanomalehtimaininnasta 1300+kävijää. Olen rehellisesti kateena. 

14.8.

• Onkohan "inlägg" sama kuin kommentti? Perusteluna suhteiden lämmittäminen Suomeen ja toiveena 1600- ja 1700-luku, tack
• En printtihesarissa huomannut juttua vuoden 1962 nuorisofestarista tehtävästä leffasta.
• Leffajutussa ei mainittu ollenkaan Joni Krekolaa. Häntä eli faktaa 1962 festareista taiteiden yönä Sörnäisissä
• Koulussa m.m. "Pitsinnypläys - perinnekäsityö elää nykyajassa" ja "Sukan kantapään tekeminen" Pännii, kun en ehdi...
• Ruotsissa tutkitaan viikinkiaikana Suomesta Mälar-järvelle päätyneitä esineitä. Tuloksia odotellessa...
• Tekisi mieli ostaa IL, mutta kun kerran Mannerheim-lehdistötilaisuus on vasta to, niin tuskin siinä mitään nyt on? 
• "mielellämme ilmoitamme sinulle, että kirjasi „Tavarantasaajat Österholm ja Sutki“ soveltuu erinomaisesti kansainväliseen myyntiin. " WTF?!?  
• Eeva Luotosen kirjahistoria löytyi kun ekojen jaksojen lähetysaika on jo mennyt. Kähkösen sain talteen.
• "Supisuomalaista kansaa ei ole, vaikka sillä pörhistellään jätkämäisesti. "

 15.8.

• Pyydettiin esitelmää pitämään. Sastamalassa keskiviikkoiltana. Montakohan minuuttia harkintaa vastaus vaatii?  
• JY väitös: Jatkuvuus ja muutosten hallinta. Hamina ja Lappeenranta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa 1720−1760-luvuilla
• On ihan epistä, ettei kirjastossa saa olla kuin 30 varausta. En pääse uutuuskirjojen jonoon kun en ehdi hakemaan jo saapuneita. 
• History as remix - hyvä fraasi meikäläisen tuotoksille mutta voiko remix olla tiedettä?
• Tarkistin wikipediasta 16-vuotiaana kannattamani puolueen nimen. Lopetusvuosi varustettu ?-merkillä. 

16.8.

• Aamun aluksi kuunneltu jo kolme kertaa Kekkonen-rock. En pääse yli siitä, että Pikku kakkonen ja 1980.
• Upeita kuvia vuoden 1812 taistelun elävöityksestä
• Lyytinen: "tulette varmasti hämmästelemään taiteellista tasoa" Hyvänä vai huonona? 
• "Mitä voi kertoa pysytellen todistettavassa?" Tervetuloa historian esittämiseen
• Suomen marsalkka streemataan samaan aikaan kuin ensi-ilta. Ei levityssopimusta.
• Valmistaudun stressitestaamaan Ilmonettiä. Jos tänä vuonna onnistuisi kinnasneulakurssille pääsy.  
• Ilmonet meni aika jähmeeksi klo 11. Yhden kurssin ilmoittautuminen vaatii ~viiden ruudun latautumisen. Kinnasneula Ok, nyt vielä 2. kurssi. 
• Ruotsalaisessa meriarkeologiablogissa taas vieraileva kirjoittaja, jolla suomalaisen oloinen nimi.

Toimelan Elias oli mainio mies

Oulun Wiikko-Sanomissa 1.9.1855 esiteltiin nuori sankari:

Toimelan torppa oli Laajalan kylässä ja Kuulusan lautamiehen maalla. Elias oli torpan nuorin poika ja hyvin liikkuva. Kaikissa kylän poikain leikissä oli Elias paraana; hän oli sukkelin katoille ja puihin kiipeämään ja rohkein sieltä alas hyppäämään.

Eliaksen toimesta sai eräs herra sakot luvattomasta viinan myynnistä, joten ymmärrämme heti pojan esimerkillisyyden. Elämäntarinansa jatkui vauhdikkaasti numerossa 15.9.1855 ja päätyi merelle. Siellä oltiin myös numerossa 29.9.1855, jossa loppuun oli upotettu faktapala kangastelemisesta. Lisää merielämän ihmeitä seurasi numeroissa 20.10., 10.11. ja 1.12.1855. Eliaksen toimintasankaruuden tultua perusteellisesti pohjustettua palattiin 8.12.1855 Laajalan kylään, jossa oli monenlaisia ongelmia. Kukahan niitä sopisi ratkomaan? Numerossa 9.2.1856 esitellään pelastaja

Muutamana kauniina kesäissä päivänä ajoi Laajalan kylään eräs mies. Laajalaiset katsoivat pitkään tämän ventovieraan päälle. Hän oli hyvin parroittunut, koko muoto oli hyvin ahvettunut, mutta katsanto ja liikunto oli hänellä aivan virkiä.

Ja hänhän oli Elias! Elias osti luvattoman viinan myyjän tilan. Ensi töikseen hän poisti pelloiltaan turhat aidat. Tästä perusteluineen kerrottiin numerossa 16.2.1856. Yleisempää muutoksen tarvetta Elias saarnasi kyläläisille numerossa 1.3.1856. Maan hedelmättömyyden syistä keskusteli hän numeroissa 3.5.1856 ja 10.5.1856.

Ettei menisi aivan liian tylsäksi kertoi Elias kyläläisille myös matkoillaan näkemästä, alkaen "englantilais Indiasta" numeroissa 14.6., 21.6., 12.7. ja 2.8.1856 ja sitten ottaen kantaan kysymykseen "Mitä kuumain maitten luonto vaikuttaa ihmisen sielun lahjoissa" numerossa 20.9.1856. Näiden väliin mahtui lisää maatalousvalistusta: "Miksikä heinän-kasvu vähenee niityissä?" (5.7.1856), "Peltomaan parannuksesta" (16.8., 23.8.,30.8. ja 15.11.1856).

Alkaa syntyä kuva, että kirjallisella hahmolla yritetään välittää tietoa. Toimitus ei tarkoituksellisesti johtanut lukijoitaan harhaan vaan 22.8.1857 paljasti, että

kunnioitettava lukia, sinä olet itse Laajalainen, jota Elias opettaa; anna Eliaksen asua missä hän tahtoo, seuraa sinä ja kuuntele tarkasti hänen kiitettäviä nuvojansa, niin silloin olet sinä oikia Eliaksen opetuslapsi.

Opetusaiheita vuonna 1857 olivat olleet arvo (28.2. ja 21.2.), tiikeri-pappi (7.3.), työpalkat (14.3.), sukeltajat (28.3. ja 4.4.), rikkaus ja köyhyys (18.4., 25.4. ja 2.5.), veroista ja ulosteoista (30.5.), kuvailemia Amerikasta (9.5., 16.5., 23.5., 6.6., 13.6., 27.6., 4.7., 11.7., 8.8.ja 29.8.), suolan hyödystä eläimille (10.10. ja 17.10.), Itä-Indiasta (24.10. ja 14.11.), eläinten ruokkimisesta (31.10.,  7.11., 28.11. ja 19.12.).

Eliaksella riitti asiaa. Vuonna 1858 jatkui kuvaelmia Amerikasta (9.1., 16.1., 30.1., 6.2., 13.2., 20.2.,  8.5., 15.5., 22.5., 26.6., 24.7., 14.8., 18.9., 23.10. ja 31.12.) sekä kerrottiin tulipalloista (13.3., 3.4. ja 24.4.) ja miten Jumalan luultiin muinoisaikoina tuomitsevan (29.5., 5.6. ja 12.6.). Maatalousvalistus unohtui täysin.

Tarinat jatkuivat samalla innolla vielä ainakin vuosina 1859 ja 1860 ja vielä vuonna 1870 Elias kertoili suomalaisten elämästä Amerikassa. Jos lukutaidon oli omaksunut ja OWS:n sai käteensä ei jäänyt ulkomaailma vieraaksi. Varmasti oli mukavampaa omaksua tietoa Eliaksen seikkailujen lomassa kuin kuivana asiatekstinä. Eivät olleet suomalaiset toimittajat 1800-luvun puolivälissä kansanvalistuksen amatöörejä.

Ruotsissa naimisiin menoa yrittäviä

Renki Jacob Malm oli oman väittämänsä mukaan syntynyt Inkoossa vuonna 1779. Oltuaan merillä kolme vuotta hän asettui vuonna 1809 asumaan Tierpiin ja syksyllä 1810 Hagan Österbyn tilalle. Sitten halusi naimisiin ja esteettömyystodistuksen puuttuessa julkaistiin m.m. alla oleva kuulutus sanomalehdessä Posttidningar 19.7.1811.

Johan Blomfeldt ei ollut aivan varma syntymävuodestaan, joko 1771 tai 1772. Paikka Pernaja. Hän oli liittynyt vuonna 1797 Uudenmaan jalkaväkirykmenttiin, tuli vuonna 1810 Piteån pitäjään ja muutti sittemin Skellefteån pitäjään, jossa aikoi naimisiin. Alla oleva kuulutus sanomalehdestä Posttidningar 29.9.1814.

Seuraava tapaus on entinen Jägerhornin rykmentin sotilas Johan Kask, joka oli syntynyt Pernajassa. Suomen sodan aikaan, jolloin nimensä Blomfeldt, palveli Uudenmaan jalkaväkirykmentissä. Halusi mennä naimisiin Skellefteåssa ja allaoleva kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 16.2.1819. Onkohan tässä kyse samasta miehestä kuin edellisessäkin?

Tenholassa syntynyt Carl Gustaf Eklund päätyi tuntemattomia reittejä rengiksi Wämdön pitäjään Tukholman läänissä. Esteettömyyttään avioliittoon kuulutettiin sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar 8.11.1823.

Vielä kauan Suomen sodankin jälkeen päätyivät miehet Ruotsiin. Merimies Matts Mattsson Westersund oli syntynyt Pedersöressä 8.12.1813 (synnyinkoti Ytter Essen Östi ja vanhemmat Matts Danielsson ja 39-vuotias Clara Hansdr.) ja aikoi naimisiin Göteborgissa, joten kolmas kuulutus sanomalehdessä Post- och inrikes tidningar 25.2.1842.

Lehtileikkeet jatkavat pinoutumistaan

Hesarissa 3.8.2012 Ritva Liisa Snellman oli herännyt huomaamaan, että sunnuntaiajelu on uhanalainen matkailumuoto. En väitä vastaan ja totean, että tästä tavasta ei "tulevaisuuden historioitsijoille" ole jäänyt paljoakaan jälkiä tulkittavaksi.

Juttu Hylätty talo, autio piha Hesarissa 5.8. kertoi pohjoiskarjalaisesta tilasta, joka oli jäänyt rapistumaan. Myyminen olisi hankalaa, kun osakkaita on 29 ja näistäkin osa kuolinpesiä. "Hiljalleen painuva talo on enää muistona menneestä ajasta, jolloin erämaassa kaikuivat karjankellot ja lapsien äänet.". (Verkkoversio jutusta)

"Arjen historiaa pitäisi säilyttää" toteaa Säde Kultanen Hesarissa 8.8. Hän on huomannut Helsingissä julkiset vesipostit, joita viereisen jutun mukaan on pääkaupunkiseudulla toistasataa. Nykyiset vesipostit ovat "tiettävästi 1940- ja 50-lukujen taitteesta". Jos postia käytetään vähän, HSY katkaisee vedet ja odottaa valituksia. Jollei niitä kuulu, posti puretaan.

Helsingin kaupunginmuseon tuoreessa Sofia-lehdessä kiinnosti juttu Tutkijan työpöydältä. Näyttelyä Made in Helsinki 1700-2012 valmistellessaan Pirkko Madetoja oli Oy Wilh. Salinin kassakirjoista huomannut epäsäännöllisen säännöllisen merkinnän "tiggare" eli kerjäläinen. Epävirallisesta avustuksesta oli jäänyt pieni jälki, mutta enempää ei.

Brittilehti The Telegraph oli puristanut Suomen historian kuuteen sanaan ja Hesari käänsi ne suomeksi 11.8. viidellä: "Taistelu ylivoimaa vastaan; kysykää venäläisiltä"

Juuri kun museot ovat siirtymässä niukempiin talviaikatauluihin Hesari 11.8. listasi 20 museoautokokoelmaa, jotka ovat yleisölle avoimia. Ilmeisesti niitä siis olisi enemmänkin. Enkä ole nähnyt ainuttakaan. (Tai kolme vuotta sitten olin kyllä Helsingin automuseossa, jota ei enää ole.)