Anolan vouti Anders Larsson ja Spihlbom-nimen käyttäjiä

Monien satakuntalaisten sukututkijoiden tauluissa - mukaanlukien omani - on Kiukaisten Jaakkolan emännän isänä Anolan vouti Anders Larsson Spilbohm. Minulla ei ole tiedossa mihin tämä perustuu eikä tietoa eräällä postituslistalla vuonna 2007 kuulutellut tutkija mielestäni ole saanut julkista vastausta.

Mitä Andersista sitten tiedetään? "Nakkilan Anolan kartanon vouti Antti Laurinpoika (Spilbom-sukua) ja Elsa Juhontytär" kirjoittaa Hugo Lagström Genos-artikkelissa Porilaisia Sticku-sukuja Alex Paltschikin aineistoon viitaten.

Sukututkijat ovat tehneet hänestä myös nimismiehen, eli esiintyykö jo Loimaan käräjillä 1634? Tai lampuotivoutina Kokemäen käräjillä 1651 ja Huittisten käräjillä 1652 (sama)? Kokemäen käräjillä 1652 on rälssivouti Anders Larsson. Ulvilan käräjillä on samana vuonna lampuotivouti Anders Larsson, joka on selvästi Anolasta. Samoin Ulvilan käräjillä 1654. Rälssivoudiksi Anders Larssonia kutsutaan Kokemäen käräjillä 1655.

Tähän mennessä Andersille oli jo kertynyt perhettä, sillä Ulvilan käräjillä 1657 mainitaan hänen hankkineen lapsilleen kotiopettajan. Tämä oli ylioppilas Johannes Jacobi, mikä ei riitä yksiselitteiseen yhdistämiseen Kotivuoren matrikkelin ylioppilaisiin. Ja kyseessä on voinut olla Uppsalankin ylioppilas, sillä pöytäkirjassa on myös maininta Andersin matkasta Ruotsiin. (Kuva ylioppilaasta kirjasta 'Kuvallinen Suomen historia vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka'. Digitointi British Library, jakelu Flickr Commons)

Yhteys Anolaan on selvä Huittisten käräjillä 1657, jolloin Andersin tittelinä lampuotivouti. Läsnä Ulvilan käräjillä 1659 käräjävaltutettuna ja Anolan voutina (sama).

Anders Larssonin leski Elsa Johansdotter mainitaan Ulvilan käräjillä 1674, Kokemäen käräjillä 1675 (sama, sama) ja Ulvilan käräjillä 1678. Ulvilan käräjillä 1682 (sama, sama) Anders Larsson muistetaan nimismiehenä ja mainitaan leski Elsa Johansdotter sekä poika Lars Andersson. Poika yksinään Ulvilan käräjillä 1683. Leski mainitaan nimeltä vielä Ulvilan käräjillä 1684, Ulvilan käräjillä 1688 (sama) ja Ulvilan käräjillä 1690.

Missään Tuokon kortissa Andersilla ei ole sukunimeä, mutta Spihlbom ilmaantuu lähteisiin pian hänen kuolemansa jälkeen. Patronyymitön Lars vuonna 1700 voisi olla jo mainittu poika? Ilmoniemen luettelossa Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880 hän on numero 466:

Spihlbom (Spillbom), Lauri (Henrikinpoika?). Main. 1699. eli 1710. Sedäksi mainitaan porv. Simo Pärttylinpoika Rotkerus. Sisaren kotipaikaksi ilmoitetaan 1679 Tukholma.
P:o Kaarina Henrikintytär, eli 1710.
Ei Henrikinpoika, vaan Antinpoika. Vhmt Anolan kartanon vouti Antti Laurinpoika ja Elsa Juhanantytär. "Sedäksi" mainittu Simo Rotkus olikin ilmeisesti vaimon setä.

Tosin SukuForumin keskustelussa on löydetty pääkatselmusluettelosta 1716-1720 Kokemäen Haistilan sotilas, Upsalassa vuosien 1651-1655 välillä syntynyt Lars Andersson Spijhlbom.

Toinen Tuokon Spihlbom on Johan, jolle mainitaan vuonna 1682 patronyymi Andersson ja selvästi sotauralla.

korpraali Ulvilan Vanhakylässä 1682 (jutussa mainitaan äiti, mutta ei tämän nimeä), korpraali 1686, 1686, korpraali 1693, qvartermästare 1695, 1696, 1698 , korpraali 1689, 1690, 1692

Kylän perusteella löytyy Ulvilan SAY:n 1674-1693 sivulta 21 Anders Larssonin leski Elsa Johansdotter, jolla on tytär Margareta, joka mainitaan naimattomana 1681-1684. Leski Elsa on kirjattu viimeisen kerran 1688.

Edellisestä SAY:stä 1654-73 (s. 47) näkyy, että Anders Larssonin perhe oli asettunut tilalle vuonna 1665 ja että perheeseen kuuluivat poika Johan (maininnat 1668-1670), tytär Karin (1668-1671) ja tytär Elsa (1670 ja 1673). Näistä Johan on käytänöllisesti katsoen varmasti edellä jo mainittu.

Yllä mainitussa SukuForumin keskustelussa on esitetty Kotivuoren ylioppilasmatrikkelista tuomiokirjaotteet

KA mf. ES 1925 (mm 12) Ulvilan käräjät 25.–26.6.1680 f. 46v (Länsman Erich Herpman); KA mf. ES 1927 (mm 16) Ulvilan käräjät 18.–20.9.1688 s. 352 (För detta Lensmannens härsammastädes Sahl: Anders Larssons änckia hustru Ellssa Johansdotter i Gammelby leet igenom sin Måg Ombodzmannen på Sonnääs gård Erich Harpman anmähla); [...]
KA mf. ES 1143 (a 5) Porin RO 4.4.1698 s. 24 (Befalningzman på Sonnäs Wälb:de Erich Harpman)

Sunniemen vouti on siis naimisissa Andersin ja Elsan jonkun tyttären kanssa vuonna 1688. Ericin sukunimellä on vaihtoehtoisena kirjoitusasuna Hartman (1674, 1679 (nimismies), 1681, 1682, 1682, 1684, 1688, 1689, 1689, 1689, 1690, 1690, 1692, 1692, 1693, 1694, 1694, 1695, 1699). Se esiintyy edelle linkitetyssä SAY:ssä Elsan kanssa samassa taloudessa 1677-80, kuten Forum-keskustelussa huomautettiin. Hyvin todennäköisesti yksi Elsan tytär oli siis SAY:ssä näkyvä Ericin vaimo Lisa.

Vouti, nikkari vai molempia?

Kirjureilla tuntuu olleen erityisiä ongelmia Kokemäellä 1600-luvulla eläneen Matsin sukunimen kanssa: Bloodigh, Blådich, Blådwijk ja monta muuta yhdistelmää esiintyy. Mahdollisesti sarjaan kuuluu myös Låduvijkson, joka esiintyi Kokemäen käräjillä vuonna 1646 Vitikkalan kartanovoutina eli Gothard Baranoffin palveluksessa.

Samoihin aikoihin Mats Blådick nimittäin toimi "liivinmaalaiseen tapaan" eli väkivallalla pakotti rengin Äimälästä sotapalvelukseen. Oikeus ei hyväksynyt tekoa vaan tuomitsi 28.5.1647 voudin apulaisineen menettämään oikean kätensä niiden mustelmien ja verenvuodon takia, jonka olivat rengille aiheuttaneet.

Ilmeisesti tästä ei aiheutunut Matsille käytännön haittaa ja vuoteen 1653 mennessä Mats oli kunnostautunut niin, että Baranoff lahjoitti hänelle tilan Vallilasta. Mikäs sen mukavampaa kuin saada vuonna 1652 mainitulle vaimolle Sofia Eriksdotter oma tupa. (Tosin jo vuonna 1665 verokirjanpidossa vaimona näkyy Lisbeth.)

Tämän jälkeen Matsia ei mainita Baranoffien voutina, mutta kerran käräjillä 1657 Patrick Ogelvien eli Vuolteen omistajan palveluksessa. Kaksi vuotta myöhemmin häneen viitataan sekä Kokemäen että Ulvilan käräjillä nikkarina eli joko kättä ei katkaistu tai sitten kyse on toisesta miehestä.

Vuodet 1661-1664 Matts Blådick isännöi Hiedan yksinäistilaa Karkussa seuraten appeaan Pietari Juhonpoikaa. Vaimonsa on tässä yhteydessä Lisa Persdotter, joka lienee sama kuin Kokemäen Vallilan Lisbeth. Hieman erikoinen yhteys on se, että Hiedan tila siirtyi Kokemäen "eliittiryhmään" kuuluvalle luutnantti Håkan Månssonille ja oli väliin jäävinä tämän isällä verokirjuri Måns Månssonilla.

Puuseppä Matts Blådick laskutti vuonna 1667 Kokemäen seurakunnalta kolme taalaria häpeäpenkistä. Tyrväälle hän rakensi kirkonpenkkejä ennen vuotta 1665.

Matts Blådick on viimeistä kertaa verokirjanpidossa vuonna 1682 Agneta-vaimon kanssa. Puuseppänä Matts mainitaan vielä vuonna 1689, jolloin asui vielä (neljännen?) vaimonsa  Kaisa Johansdotterin kanssa Vallilassa. Sama kuin Karin Blodich, joka on verokirjanpidossa Vallillassa yksinään vuodet 1683-86? Statuksenaan inh. joten Baranoffien lahjoituksen reduktio taisi iskeä myös eteenpäin lahjoitettuihin tiloihin?

Tuntuu houkuttelevalta ajatella väkivaltaisesta voudista tulleen rauhallisen puusepän. Perheen lapsista tunnen vain pojan Johan Mattsson, jonka toinen Vallilan isäntä oli ottanut rakentamaan lohipatoa ja tässä toimessa poika hukkui vuoden 1674 paikkeilla. Verkkosukupuussa roikkuu Elsa Mattsdotter Blodick s. n 1674, k. 8.6.1732, joka avioitui 28.12.1727 Johan Fabritiuksen kanssa. Ylioppilasmatrikkelissa hän on Elsa Mattsdotter, Sääksmäen vihittyjen listassa (HisKi) Jfru Elsa Mattsd:r Blodick Huittulasta. Miten mahtaa olla?

Lähteet:
SAY Kokemäki 1654-1673 s.99, Kokemäki 1674-1693 s. 109, Karkku 1655-1674 s. 60
Lasse Iso Iivari: Karkku
Mikko Huhtamies: Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. 2000
Mauno Jokipii: Satakunnan historia IV Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan. 1974
Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Kokemäen ja Harjavallan historia 1:1. 2007
Tukku Tuokko-kortteja

Seuraa kaveria

Kirjoitin jokin aika Erik Jaakonpoika Pentselstiernasta. Hänen elämäänsä jäi keskivaiheille isohko aukko, josta en paljoa välittänyt.

Jos olisin, niin näköjään oikea strategia täyttämiseen olisi ollut "seuraa kaveria". Selatessani nimittäin Turun tuomiokapitulin pöytäkirjoja (Consistorii ecclesiastici Aboënsis 1658-61) osui sivulla 383 silmiin peräkkäin nimet Sass ja Penselstierna. Sass löytyy myös blogipalasestani, hän omisti Kokemäellä tilan, jossa Penselstierna oli voutina.

Pöytäkirjan perusteella Penselstierna vaikutti Perniössä ainakin Pyhän Tuomaan päivänä 1659.

Perniön kiistoista voi lukea Seppo Kärpäsen gradusta Perniön kirkkoherrat Perniön pitäjäyhteisössä 1645-1700. Näihin liittyen Penselstiernaa ehtotettiin kirkonisännäksi, mutta vastustajien mielestä hän asui liian kaukana kirkosta ja oli liian usein matkoilla sopiakseen toimeen (CeA s. 504-505).

Perniön SAY:stä en löytänyt Penselstiernaa. Näkyi monta ihmisetöntä säteriä eli ilmeisesti verovapauden tms. takia ei nimiä ei kirjattu niiden kohdalle.

M. A. Knaapinen ja Helmer Salonen-Salo ovat kirjoittaneet kirjan Perniön pitäjä, jossa esitellään vuonna 1661 sovittu kirkon penkkijärjestys (s. 255-260). Erik Pentzelstierna on saanut miesten puolella paikan 4. penkiltä ja rouvansa ja tyttärensä naisten puolelta 8. riviltä.

Penselstierna

Jos SukuForumilla joku olisi kysynyt Erkki Jaakonpojan perään, olisin unohtanut asian jokseenkin välittömästi. Mutta nimi Penselstierna jäi muistiin ja näin kerääntyi pienen pieni henkilökuva.

Erik Jacobsson esiintyy Vuolteen lampuotivoutina Kokemäen kesäkäräjillä 1655. Vuolteen allodiaalisäteriä hallitsivat 1600-luvulla Patrick Ogilwie ja Henrik Sass (nuorempi sekä vanhempi?). Näillä oli monia muitakin tiloja, joten vaikutus Kokemäellä jäi vähäiseksi. Ogilwie kylläkin kustansi kirkkoon ikkunat ja alttaritaulun sekä pitäjälle rakennustarpeet vaivaistaloon. (Heinon mukaan hallintavuodet: Ogilwie 1637-74, Henrik Sass 1674-84, Henrik Sass 1685-1713. Patrick Ogilwie kuoli vuonna 1674. Hänen kolmas vaimonsa oli Henrik Sassin tytär ja toisesta avioliitostaan syntynyt tytär meni naimisiin äitipuolensa pojan, Henrik Sass nuoremman kanssa.)

Erik Penselstierna oli Vuolteen kartanon tilanhoitaja myös vuotta myöhemmin, jolloin hän oli jälleen käräjillä. Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.

Seuraava havainto Erikistä on verokirjanpidosta, jossa hän on Kokemäen Kakkulaisten Nikon isäntänä 1682-83. Seuraavassa vuosikymmenen vaihteessa hänet valitaan pitäjänkirjuriksi, joten ainakaan kirjoituskättä ei oikeusjutun jälkeen katkaistu. Erik kuoli viimeistään vuonna 1695 Paistilassa Jacob Mårtenssonin luona.

SukuForumin keskustelun aloittaneen mukaan Erikin tytär Katarina avioitui 25.9.1681 Huittisten pappilasta käsin kenttävääpeli Simon Raijan kanssa ja sitten vuonna 29.10.1699 Sven Fonteliuksen kanssa. Nämä molemmat olivat Tyrvään Pohjalan ratsutilan isäntiä. (Huittisten kirkkoherrana oli vuonna 1681 Johan Keckonius, jolla oli sukuyhteyksiä Kokemäelle.)

Katarinan sisko Elisabet meni ensin naimisiin räätäli Wolter Aleksandersson Moliisin (Ulvilan Moliis-suku) ja sitten Jöran Pihlrothin kanssa. Liisa peräsi isän perintönsä perään Kokemäen käräjillä vuonna 1704. Todistajien mukaan Erikin jäämistössä ei ollut tarpeeksi rahaa edes ruumiin pesuun, puhumattakaan hautauksesta. Tai jakamisesta.

Erikin alkuperään nämä tiedot eivät anna valaisua. Pohjanlahden länsipuolella Benzelius-pappissuvun jäsenet alkoivat käyttämään nimeä Benzelstierna, mutta tämä on vähän myöhäistä suhteessa Erikiin.

Lähteet:
SukuForum
SAY Kokemäki
Yo-matrikkeli (Jöran Pihlroth Georgius Sigfridi, Vesilaxensis 3459).
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca historica 121. 2009 s. 150
Ulla Heino: Käsityö ja sen tekijät 1600-luvun Satakunnassa. Hist. Tutk 127. 1984 s. 340
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. 2007 s. 280, 288, 476, 552, 534
Elgenstierna: Sass ja Ogilwie
Svenskt biografiskt handlexikon