Aamuisessa tekstissäni melko vauhdikkaasti annoin ymmärtää pitäväni lottatietokantaa käytännön mahdottomuutena. Eihän se sitä kirjaimellisesti ole, mutta vaatisi huomattavia resursseja kerätä lotat aineistosta, joka on paljon monimuotoisempaa ja hajasijoitetumpaa kuin armeijassa palvelleilla. Lisäksi tulee vielä Hyvösen mainitsema lainsäädännön ongelma, että kuolemasta pitää olla varma (tai lupa erikseen pyytää).
(Hyvösen myös mainitsema ja käyttämä 50 vuoden suoja-aika ei onneksi ole käytössä sotapolku.fi palvelussa, jonne vaarini taannoin tallensin. Kun kuolemastaan on 50 vuotta taidamme me kolme lapsenlasta olla jo haudan partaalla eikä seuraava sukupolvea ole ilmaantunut. Eli ei olisi ketään kiinnostunutta jäljellä.)
Mutta lottapuolellakin on aktiviteettia. Lottamuseo julkaisi (käsittääkseni tänä vuonna) Lottagallerian, johon saa edelleen lähettää minielämäkertoja. Niiden sisällöstä ja muodosta ei ennen gallerian julkaisua annettu mitään ohjetta, nyt joitakin avainkysymyksiä on esitetty. Mitään rakenteisuutta ei ole, ei kenttiä syntymä ja kuolinvuosille yms. eli jos galleria kasvaisi sen kokoiseksi, että sitä haluttaisiin yhdistää Sotasampoon tms. niin haasteita olisi runsaasti.
Ja päätellen tuosta nykyisestä "Kerro oman lottasi tarina" -sivusta, mitään tutkimuksellista jatkokäyttöä ei ole ajateltukaan, sillä siitä ei puhuta mitään. Voi verrata Sotapolun rekisteriselosteen kohtiin Säännönmukaiset tietolähteet ja Tietojen säännönmukaiset luovutukset. (Tarviiko julkaistujen tekstien tutkimuskäyttö luvan? Ainakin eettisesti voi tulla miettimistä.)
Oman lottani tarinan kirjoitus on ollut työlistalla siitä lähtien kun kirjoituskutsun Lottamuseon etusivulta joskus loppukesästä huomasin. Mutta mummoni kielsi harjoitustyönä kirjoitamani elämäkertansa julkaisemisen yksiselitteisesti. Voisinko kuitenkin tulkita yksiselitteisyyden koskevan vain arimpia osia ja muotoilla lottavaiheista uuden version?
P. S. Selasin pitkästä aikaa paperi-Hesareita viime perjantaina. Joko torstaina tai perjantaina oli julkaistu mielipidekirjoitus sodassa palvelleiden sairaanhoitajien muistamisesta. Hyvä muistutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti