Kylän maista

Eilisen postauksen kuvasta näkyi, että Kokemäen ja Harjavallan vanhat kylät sijaitsevat Kokemäenjoen rannoilla. Järkeenkäypää siis on, että kun vanhan peltomaan ulkopuolisia alueita on lähdetty jakamaan kylien ja talojen kesken, näistä on muodostunut kapeahkoja viipaleita joesta pois päin. Tarkkoja karttoja katsoessa nauhamaiset maat tuntuvat aika hassuilta, mutta en tiedä ovatko sitten maastossa järkeenkäyvimpiä.

Sukututkijalle/paikallishistorioitsijalle kylän maiden muoto on oleellinen esimerkiksi torppia haettavissa. Niille ei (todellakaan) erotettu peltoja kylävainiosta, vaan torpat saattoivat olla kilometrien päässä. Pari viikkoa sitten Kansallisarkistossa karttoja katsoessa otin esiin 1900-luvun alusta (ennen torppien itsenäistymistä) Kakkulaisten, Kaarenojan jne. kylien maista piirretyn kartan. Sain vihdoinkin paikallistettua mummoni äidin lapsuudenkodin paikan.

Kokonaiskuvan saaminen oli vaikeampaa, kuten allaolevasta kuvasta ilmenee. Tilojen, mukaanlukien Ala-Potila, maat ulottuivat yli kymmenen kilometrin etäisyydelle. Onneksi kouluaikainen ystäväni oli jokin vuosi sitten todennut, että hänen lapsuudenkotinsa Sääksjärven takana oli alunperin Kakkulaisten Hyytin torppa. Löysin sen kartalta ja ympäröivä maasto (jossa Ala-Potilan torpan paikka) oli vielä muistissa pääsiäisen kotiseuturetkeltä.