Kaarenojasta Potiloiksi

Sukututkija kyseli minulta eilen puhelimitse Kokemäen Kaarenojan tilahistoriaa, joka ei ollut tuoreimmassa muistissani. Puhelun jälkeen kaivelin blogia ja totesin yli vuosikymmen sitten selvitelleeni 1600-luvun alkua SAY:stä ja loppua muistakin lähteistä. Lopetin virkkeeseen "Isonvihan aukon jälkeen Kaarenojaa hallitsi nimismies Henrik Boge (s. 1694)."

Wallan virkamiesmatrikkelissa miehen syntymävuosi on 1697. Lisäksi selviää, että Boge oli nimismiehenä pitkään, vuodet 1722-1759 eli kuolemaansa asti. Suhteensa Boge/Båge-sukuun näkyvät ikivanhasta Täysin vastuuttomasta Båge-katsauksestani. Kuolinvuonnaan rustholli oli kartoittajalle nimeltään Kaarenoja, mutta viereinen koski Potila.

RA. Finska handritade kartor. "Geometrisk Carta öfver Potila Fors..."

Henkikirjassa 1770 (KA 7660:497) Kaarenoja on jakautunut kahteen osaan, joista ensiksimainitussa on edelleen isäntänä nimimies Henrik Båga. Kyse ei ole vanhentuneesta tiedosta vaan edellisen Henrikin pojasta, joka oli käynyt kääntymässä Turun akatemiassa ja oli nimismiehenä 1759–1788. Toista puolikasta isännöi komissaari Jacob Lackman, josta Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa viimeinen elonmerkki on asuminen Kokemäellä vuonna 1768. Genin perusteella miesten välillä ei ollut läheistä sukulaisuussuhdetta, eli ilmeisesti poikamieheksi jäänyt Henrik on myynyt puolet tilasta Lackmanille. 

Virallisesti tila oli edelleen yhtenäinen eli kun naapurikylässä Kakkulaisissa tehtiin vuonna 1773 isojakoa, jossa Potilana kirjattu Kaarenoja ei vaatinut toimenpiteitä. 

A41:15/3 Kakkulainen; Kakkulaisen jakokunnan tilusselitys, koskien taloja N:o 1-9 Kakkulaisen kylässä, N:o 1-3 Huivon ja N:o 1 Kaarenojan (Potilan) kylässä 1773-1773

Henkikirjassa 1787 (KA 7746:467) Kaarenojan rusthollin puolikkaita isännöi kaksi Johan Potilaa. Näistä toisen, Lasse Iso-Iivarin isäntäluettelon perusteella Yli-Potilan, tilalla asui arvatenkin syytingillä Henrik Båge. Kyseinen Johan-isäntä oli syntynyt 26.12.1733 Honkilahdella ja Lisa-vaimonsa Köyliössä 27.9.1730. Ali-Potilan isännän syntymäpaikka ja syntyperä on Iso-Iivarille tuntematon. Vaimo löytyi Kokemäeltä.

Tämän kummallisempaa tietoa ei pelkillä henki- ja rippikirjoilla selviä ja tilan puolittuminen ei näytä liittyvän sukulaisuussuhteisiin tai perintöihin. Lainhuudatuskortistossa päivämäärät olivat liian myöhäisiä, mutta harjoituksen nimissä kaivoin esiin kummankin puolikkaan varhaisimmat kaupat. 

Talvikäräjillä 6.2.1852 rusthollarin poika Jakob Wilhelm Johansson Potila esitti kauppakirjan, jolla hän oli vaimonsa Wilhelmina Andersotterin kanssa ostanut Kaarenojan puolikkaan ja osan Ruka(?)järvestä vanhemmiltaan eli Johan Johansson Potilalta ja Maria Jöransdotterilta. Lisäksi hänellä oli Keisarillisen senaatin talousosaston 17.2.1848 päiväämä vero-oikeus eli tätä aikaisempia asioita pitäisi kaivella immissioista. 

Vastaavasti talvikäräjillä 22.2.1856 Erland Andersson Ylikaarenoja esitti kauppakirjan toisesta puolikkaasta ja Kynsijärven osasta. Myyjinä olivat vanhempansa Anders Johansson YliKarenoja ja Anna Andersdotter, joiden syytinkiehdot oli kopioitu oikeuden pöytäkirjaan. Tila oli ostettu verolle 7.5.1846.

Mutta minne Lackman ja vaimonsa Johanna Tollet hävisivät? Kiitos Familysearchin jälkimmäiseen kysymykseen löytyy vastaus. Johanna Tollet muutti Kokemäeltä Loimaalle, jossa hän oli vapaa uuteen avioliittoon eli todennäköisimmin (muttei varmasti) aviomiehensä oli kuollut (Loimaa RK 1770-1775, 2). Kokemäeltä saatu esteettömyystodistus mainitaan myös rippikirjassa 1792-1797.

SAY-hutkimusta pitkästä aikaa

Sähköpostitse sain viikonloppuna vinkin, että ylioppilasmatrikkelin syövereihin on piilotettu Kokemäen Äimän sukuun "uusi" lanko Punkalaitumelta . Viitteenä ylioppilas 307 ja valtakunnanregistratuura 4.4.1651.

Äimän suku kiinnostaa niin monia ettei kiinnosta minua, mutta piti käydä katsomassa kumminkin. Varsinaisen asian löytämisen sijaan silmäni osuivat tekstiin päiväyksellä 11.6.1642: "Öpet breeff för Cammar Fiscalen Anders Jacobsson att niuta Tree hemman vnder 3 hästars Rosstiänst odrefwen till sin och sin hustrus lifztijdh ... Tree hemman, Nähili, Fimele och Carnoija i Kumo Sochn". Eli Äimä oli saanut lahjoituksena Näyhälän ja Äimälän lisäksi Kaarenojan, jota en hänen yhteydessään muista mainitun.

Eli miltäs Kaarenoja näyttikään SAY:ssä 1600-luvulla? Välillä 1600-1619 on SAY:n kokoajan silmin ollut kahtena tilana. Vuoden 1605 autioitumismerkinnöissä puhutaan kolmesta osasta. Isommassa 4-äyrin osassa näkyy vuosina 1608-15 nimi Clemet Lucasson, joka soittaa jonkinlaista kelloa päässäni, mutta ääni ei kuulu aivan tarpeeksi selvästi. Vuonna 1614 tästä osasta Kaarenojaa tulee Baranoffin rälssiä.

Seuraavassa osassa 1620-1639 pienempi osa Kaarenojaa on Baranoffin rälssiä. (Jompikumpi eikä molempi, on arvaukseni.) Clemet Lucasson kummittelee isommassa puolikkaassa 1620-26 ja sillä puolella ei puhuta Baranoffista enää mitään.

Vuosivälillä 1634-1653 on jäljellä enää yksi tila. Vuonna 1634 Kaarenojaan kirjattu Karin Mortensdotter ja miehensä komissaari Jacob Henriksson, joka on niin hieno herra, että hänellä on palvelijoita eikä renkejä. Ajanjakso menee päällekkäin edellisen kanssa, jossa Jacob Henriksson oli Kaarenojassa jo 1627 ja pian tämän jälkeen tilan osat yhdistetty/yhdistyneet.

Anders Jacobssonin (oletettavasti Äimä) nimi ilmaantuu vuonna 1639. Hänen kautensa päättyy, kun vuonna 1648 ilmaantuu kirkkoherra Simonin nimi. Hänestä ja Kaarenojan myöhemmistä vaiheista kirjoitin tänne jo jokin aika sitten.

Ulkomuistista henkikirjan mustevärillä on vuosina 1643&1644 Kaarenojaan kirjattu vouti Sigfrid Johansson ja vaimonsa Brita. Muistini voi olla pettävä, mutta kyllä minä tämän pariskunnan muistan. Blogitekstini auttaa vahvistamalla, että olivat Äimälän sukua, eli Kaarenojassa sopi käväistä.

Satakuntalaisia naisia 1600-luvun lopulla

Elisabet Grelsdotter menetti miehensä, Kokemäen kirkkoherran Simon Bartholdi Giösin, kuolemalle 24.5.1674. Simon oli hallinnut viimeistään vuodesta 1648 Kaarenojan yksinäistaloa, jota myös Potilaksi kutsutaan. Elisabetin ja Simonin yhteisen testamentin mukaan Kaarenoja siirtyi heidän Elias-pojalleen. Tämä oli kustannettu Turun akatemiaan opiskelemaan ja hän oli hoitanut vanhempiensa puolesta äidin perintöasioita Mynämäellä. Elias oli mennyt ennen isänsä kuolemaa, vuonna 1673, naimisiin Kristina Reinholdsdotter Böningin kanssa. Samana vuonna Elias oli vielä Kokemäenkartanon läänitysvouti, mutta jo vuonna 1675 Rauman pormestari.

Tarkoituksena oli, että Kaarenojaa vastaan Elisabetilla olisi turvattu ja mukava vanhuus. Rahasta ja miniän käytöksestä tuli kuitenkin riitaa ja kun helmikuun lopussa 1680 oli vihdoin saatu aikaiseksi inventaari seuraavan Kokemäen kirkkoherran kanssa niin Elisabet tarttui kynään Eurajoella 24.5.1680 ja ilmoitti, että Kaarenojan hallinta pitäisi siirtää hänen vanhimmalle tyttärelleen Katarinalle.

(Kristiina tuskin oli tästä kovin mielissään. Hänellä oli vastuullaan Eliaksen jättämiä velkoja, joita Porin pormestarin Kustaa Heikinpojan leski Elisabet Johansdotter karhusi maaliskuussa 1681 Ulvilan käräjillä. Kristiina asui tuolloin isänsä luona Pomarkussa ja vakuutti miehensä omaisuuden tulleen jaetuksi velkojille ennen Raumalta lähtöä. Todistajien mukaan Raumalta oli kuitenkin tuotu kaksi tai kolme kärryllistä tavaraa epäilyttävästi keskellä yötä. Kristiinan mukaan niissä oli miehen vanhoja vaatteita ja hänen vuodevaatteitaan.)

Katarinan aviomies Huittisten kirkkoherra Andreas Keckonius oli kuollut kesällä 1675. Hänelle oli järjestetty komeat hautajaiset, joihin kutsuttiin Turusta piispa sekä yliopiston professoreita. Poika Johan sai isänsä viran ja riitaantui sitten vouti Påwal Callian kanssa. Tämä oli ollut hyvissä väleissä Andreas Keckoniuksen kanssa ja anoi rahaa hautajaisiinkin lesken puolesta, mutta nyt mieli muuttui. Kirkkoherra ja leskeksi jäänyt äiti olivat anoneet verohelpotuksia, joihin voudin mielestä ei ollut aihetta, sillä vaikeista ajoista huolimatta he saivat runsaat verotulot. Veronalennukset olisivat ”synti oikeamielistä omaatuntoa vastaan”. Olihan Keckoniuksen tytär oli pyntätty ”kuin vapaaherran lapsi”, perhe kävi vuosittain Tukholmassa ostamassa kalliita vaatteita ja koirallakin oli koristeltu ja kallis kaulapanta.

Jolla on sille annetaan. Johan Keckonius vei isoäitinsä kirjeen Kaarenojan hallinnasta käräjille ja tila siirtyi Johanin äidille Katarinalle. Ja tämä saatiin näin Huittisten pappilasta muuttamaan Kokemäelle?

Henkikirjatietojen mukaan Johanin äidinäiti Elisabet oli kirjettä laatiessaan jo 80-vuotias. Hän näkyy vielä vuonna 1682 henkiverotuksessa Kaarenojalla Katarinan ja (tämän tyttärien?) Elisabetin sekä Marian kanssa.

Katarina seurasi vanhempiensa esimerkkiä. Hänen tekemänsä testamentti Elisabet ja Maria tyttärten hyväksi käsiteltiin Kokemäen käräjillä vuonna 1688. Kaarenojan ratsupalvelustilan hallintaoikeuden ja irtaimen vastineeksi tyttäriltä vaadittiin syytinki Katarinan loppuelämäksi sekä hautajaiset. Katarina haudattiin Kokemäellä 18.10.1708, (tytär?) Maria 12.1.1718. Kaarenojalla henkiverotettiin 1692-1713 Elisabet Keckoniaa, ilmeisesti tämä oli Katarinan tytär, jonka mainittiin asuvan äitinsä kanssa 1699.

Isonvihan aukon jälkeen Kaarenojaa hallitsi nimismies Henrik Boge (s. 1694).

Lähteet:
SAY Kokemäki
Tuokko ”syytinki vanhemmille”&”testamentti” (Koke 1688 mm 16: 81-82)
Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo: Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle. s. 116-119
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca Historica 121. 2009 s. 214
Yo-matrikkeli:

• 2603 Boge, Simon, Kokemäen pitäjänapulainen (yo 1677/78, † 1732)
• 1581 Keckonius, Johan, Huittisten kirkkoherra (yo 1662/63, † 1719)
• U62 Keckonius, Anders, Huittisten kirkkoherra († 1675)
• 1394 Gjös, Elias, Rauman pormestari (yo 1659/60, † 1680)

Löytö olohuoneesta

Kassi- ja laatikkopohjaisen, esteettisesti miellyttävän, arkistointijärjestelmäni ikävä poikkeus on olohuoneen rahille kasvanut pino paperia, joka on odottanut "oikean" paikkansa löytämistä. Muistiinpanoja, joita ei kannata heittää pois, mutta jotka eivät kuulu mihinkään kategoriaan. Muistiinpanoja, jotka voisivat olla hyödyllisiä monessa eri projektissa.

Näitä katselin läpi viime viikonloppuna. Marginaalista edistystä.

Muistiinpanojen haaste on tietenkin (ainakin itselläni) se, että niitä muistaa tehneensä, mutta sitten ei löydä mistään. "Kirkkaasti" on ollut muistikuvanani, että kun pari vuotta sitten kävin Satakunta-lehteä läpi mikrofilmiltä (ei ollut silloin vielä digitoituna) löysin jonkun pikku-uutisen, jossa mummoni isoisä lausui runoa. Mutta vaikka kuinka olen selannut paperipinoja, niin mitään ei vaan ole löytynyt. No, nyt kun en sitten varsinaisesti etsinyt tätä, niin huomasin rivin... "1897 27.4. Kappalaisen herätys (Ala-P)". Ei mitään isoa huutomerkkiä vieressä, olisi kyllä saanut olla.

Siinä se aarre sitten oli. Uutisessa todetaan "Tilaisuudessa tulkitsi rustitilallinen Ala-Potila runonmuotoon laaditussa puheessaan seurakuntalaisten kiitollisuutta..." Valitettavasti tässä, samoin kuin Pellervon päivän uutisessa jätetään sanomatta kuka runot kirjoitti. Mutta ei sitä ihan kaikki satakuntalaiset isäntämiehet suostu edes pitämään puhetta julkisesti.

Viikon(lopun) opetukset

1) vanhoja muistiinpanoja kannattaa säilyttää ja läpi käydä säännöllisesti. Kasasta löysin toisenkin paperin Ala-Potila + Kauvatsa -projektiin, jonka sain nyt siirrettyä uuteen osoitteeseen. (Tietenkin olisi hienoa, jos onnistuisi luomaan arkistosysteemin, jossa jokaisella paperilla olisi asiasanaluokitus ja sitten voisi vain heilauttaa hihaansa ja saada kulloinkin oikeat asiat eteensä. Hah!)

2) Historiallisen sanomalehtikirjaston haku ei ole läheskään täydellinen. Ala-Potila oli edellämainitusta lehdestä koneluettu "A a-^otila" eli ei ole suuri ihme, ettei se ole tullut poimituksi hakuihini.

Projektit eivät hirvittävästi viime viikolla edistyneet, olen lähinnä stressannut työasioita. Mutta yhtenä iltana pulasin Ala-Potilan kartan kanssa ja tein kartan kohdennusmetodistani kolmiminuuttisen äänivoittoisen videon. Ihan oikeasti (jos muistan oikein) kartat pitäisi kohdentaa vähintään neljällä kiintopisteellä.

Sanomalehdistä koottu isänäidin äidin isä

Kauvatsan Vähtäristä kotoisin olleesta Vilho Ala-Potilasta ei ole säilynyt muistitietoa vaikka hän kuoli vasta 1900-luvun alussa. Eli täytyy yrittää saada "hänet" kokoon sieltä mistä tietoa löytyy. Esim. sanomalehdistä.

Joista löytyy myynti-ilmoitus "Kaarenojan elikä Potilan puolikas rusthollille, jonka alla kuuluu seitsemän torppaa ilman aukumentti-taloita; kylvö on 11 tynnyriä rukiita, kolmeen osaan pelto jaettuna, metsä ja niittu on paremman puolisia; tieto saadaan paikalla sekä ennen että myyntö-ajalla." (Sanomia Turusta 13.7.1860) Ennen Vilhon aikaa tosin... hän muutti Ala-Potilaan vuonna 1876.

• Satakunta 10.9.1884: Vilho oli hakenut Satakunnan maanviljelysseuran kilpapalkintoa hyvin toimitetusta suoviljelyksestä.
• Satakunta 6.6.1893: Vilho oli syynimies Kokemäen y.m. pitäjien paloapuyhtiössä 12. piirin vakuutettujen paikkojen muurisyynissä.
• Satakunta 24.5.1894: Vilho oli valittu Kokemäen paloapuyhtiön kokouksessa ruotumestariksi 12 ruotiin.
• Satakunta 13.7.1895: Heinäkuun 9. ja 10. päivänä pidetyssä Satakunnan maanviljelysseuran maanviljelyskokouksessa Vilho sai lehmien arvioinnissa II palkinnon (30 markkaa) suomensukuisesta lehmästä. (Naapurinemäntä Sandra Ylipotila sai III palkinnon (10 markkaa) naisten teosten kilpailussa hamekankaasta.)
• Satakunta 25.2.1897: Vilho piti yhden puheista Kokemäen raittius- ja sivistysseuran 21.2. pidetyssä 12:ssa vuosijuhlassa. "Hilpeä ja innostunut mieli oli koko ajan vallalla juhlassa osoittautuen siinäkin että seuraan yhtyi toistakymmentä uutta jäsentä." (Seuraavan vuoden vuosikokouksen selostuksessa mainitaan Vilhon tytär Varma Härkälä lausumassa runoa. Mutta nuoremman tyttären tuleva aviomies, Jalmari Forspyy, taas oli eronnut seurasta! Satakunta 22.1.1898)
• Satakunta 26.2.1898, Kansalainen 25.2.1898: Kokemäen raittius- ja sivistysseuran vuosijuhlassa Vilho piti esitelmän "terottaen ehdottoman raittiuden suurta hyötyä, juoppouden suurta turmelevaisuutta." Tytär Varma Alahärkälä lausui runon.
• Kansalainen 20.12.1898: Vilho valittiin kuntakokouksessa kunnallisten tilien tarkastajaksi.
• Satakunta 8.4.1899: Vilho tarkastajana hyvän eläimen hoidon palkitsemisessa.
• Satakunta 27.4.1899: Vilho lausui tervehdyksen ja antoi seurakuntalaisten läksiäislahjan kappalainen Alaselle.
• Satakunta 19.9.1899: Vilho piti esitelmän Kokemäen väkijuomalakkoliiton kokouksessa.
• Satakunta 1.3.1900: Vilho valittiin Osuusmeijerin sääntöehdotusta valmistelemaan. Myös tarkastajaksi ja palkintotuomariksi karjan- ja kananhoidossa.
• Päivälehti 1.2.1900, Satakunta 1.2.1900, Aamulehti 2.2.1900, Sanomia Turusta 3.2.1900, Uudenkaupungin Sanomat 3.2.1900, Mikkelin Sanomat 6.2.1900, Turun Lehti 6.2.1900, Karjalatar 6.2.1900, Mikkeli 7.2.1900: Pellervon päivillä tammikuussa 1900, Vilho kiitti päivien toimeenpanosta länsi-suomalaisten puolesta runomitalla:

Jos Pellervo kantaa kortensa yhteen,
Tekee se maailman mahtavan lyhteen.
Josta se korjaa suuret sadot,
Täyttää vilja-aitat ja ladot.
Jos sitä aallot peittää koittaa,
Kyllä se vastukset kaikki voittaa;
Ei sitä tapa mikään valta,
Se nousee, vaikka merten alta.
Sillä on pää kuin timanttikivi,
Rinta kuin ritariurhojen rivi.

Kylän maista

Eilisen postauksen kuvasta näkyi, että Kokemäen ja Harjavallan vanhat kylät sijaitsevat Kokemäenjoen rannoilla. Järkeenkäypää siis on, että kun vanhan peltomaan ulkopuolisia alueita on lähdetty jakamaan kylien ja talojen kesken, näistä on muodostunut kapeahkoja viipaleita joesta pois päin. Tarkkoja karttoja katsoessa nauhamaiset maat tuntuvat aika hassuilta, mutta en tiedä ovatko sitten maastossa järkeenkäyvimpiä.

Sukututkijalle/paikallishistorioitsijalle kylän maiden muoto on oleellinen esimerkiksi torppia haettavissa. Niille ei (todellakaan) erotettu peltoja kylävainiosta, vaan torpat saattoivat olla kilometrien päässä. Pari viikkoa sitten Kansallisarkistossa karttoja katsoessa otin esiin 1900-luvun alusta (ennen torppien itsenäistymistä) Kakkulaisten, Kaarenojan jne. kylien maista piirretyn kartan. Sain vihdoinkin paikallistettua mummoni äidin lapsuudenkodin paikan.

Kokonaiskuvan saaminen oli vaikeampaa, kuten allaolevasta kuvasta ilmenee. Tilojen, mukaanlukien Ala-Potila, maat ulottuivat yli kymmenen kilometrin etäisyydelle. Onneksi kouluaikainen ystäväni oli jokin vuosi sitten todennut, että hänen lapsuudenkotinsa Sääksjärven takana oli alunperin Kakkulaisten Hyytin torppa. Löysin sen kartalta ja ympäröivä maasto (jossa Ala-Potilan torpan paikka) oli vielä muistissa pääsiäisen kotiseuturetkeltä.

Valaistusta?

Läänintilit näyttivät eilen aluksi houkuttelevamman puolensa. Jo kelatessani ensimmäistä filmiä silmiini osui vuoden 1739 karjaluettelo Porista. Matkan varrella näin myös Seiliin lähetettyjä (Turusta Margareta Limnelia 1739) sekä pitäjän käsityöläisluetteloja. Muuta asiaa arkistovierailun lopuksi tarkistaessa mukana oli Historiallisessa Arkistossa julkaistu ylioppilasluettelo vuodelta 1752, joka sekin oli ”verifikationikirjasta”.

Mutta ylellisyysverojen etsintä ei ollut kovin suuri menestys. Se, että vuoden 1750 tileissä oli yksityiskohtainen sisällysluettelo, oli puhdasta sattumaa. Niinpä kirjojen, jotka jakautuivat useille filmeille, läpikäynti vaatisi asennetta.

Kolmelta perättäiseltä vuodelta löysin kuitenkin Kokemäen säätyläisten ja rahvaitten ikkunaverot ja Salmista mukaillen tulokset voitaneen havainnollisesti esittää palkkigraafina:

Rahvas myi ruutunsa säätyläisille? Vai oppi vähitellen veronkiertoa? (Filmejä pyöritellessä muotoiltu vitsinpuolikas: Talonpoika lapselleen: ”Jos oli pakko ikkuna rikkoa, niin olisit ennen verokirjausta tehnyt!”)

Minua kiinnostavissa taloissa tilanne pysyi noina vuosina kyllä varsin tasaisena:
Forsby (lampuoti Simon): 4 – 6 – 6
Kokemäenkartano (Pehtoori Stengrund, säätyläinen): 7 – 7 – 7
Hannula, Kiettare (Thomas): 8 – 8 – 6
Härkälä, Haistila+Pisku (Thomas): 9 – 9 – 9
Herttola (Johan): 5 – 5 – 5
Kaarenoja (nimismies Båge, säätyläinen): 10 – 10 – 10

Näissä ja muissa vilaistuissa luetteloissa sääty tuli selkeämmin esille kuin missään muussa muistamassani alkuperäisaineistoissa.

Ylioppilasmatrikkelista ja Bågeistakin

Sain s-postin Yrjö Kotivuorelta, ylioppilasmatrikkelin tekijältä. Kotivuori kertoi, että ehdottamani korjaus Johan Fritz vanhempaan ja nuorempaan oli tehty. En edes muista koska olin kommenttini lähettänyt, puhumattakaan, että muistaisin sen sisällön. Osa asiaa oli ainakin se, että vanhemman Fritzin Sund-sukuun kuuluva vaimo kuoli perunkirjansa mukaan naimattomana eli ei voinut olla nuoremman Fritzin äiti.

No, Kotivuori lupasi, että tulevaisuudessa korjausehdotukset käsitellään nopeammin. Niitä varten on sivustolla lomake. Båge-selailun yhteydessä huomasin yhden patronyymierheen, joten kokeillaan taas.

Tapio Salmisen Kokemäki-historian pappismatrikkelissa oli tietenkin Båge-tietoja, joten vertailin eilen niitä ylioppilasmatrikkelin näkemyksiin. Salmisella oli joitakin historia- ja henkikirjoista poimittuja sisaruksia, joita ei tietenkään näy ylioppilasmatrikkelissa. Merkittävin ero oli nimismies Henrik Bågen ja pappissuvun välisessä suhteessa. Yhdessä kohdassa (en, vaihteen vuoksi, merkinnyt viitteitäni kunnolla muistiin) Salminen sanoo Henrik vanhemman olleen Gustafin veljenpoika (vrt. yo-matrikkeli, jonka mukaan pojanpoika) ja toisessa kohdassa taas käyttää jotain epämääräisempää sukulaisuus mainintaa.

Vanhempi Henrik Båge oli Salmisen mukaan nimismiehenä 1721-59 ja asui Kaarenojan Potilassa. Hiskistä löytynyt Justina-tytär (s. 13.2.1751) kuuluu siis hänelle ja vaimolle "Cathar. Ekkorn". Iso-Iivari on tunnistanut Henrikille vaimot Maria (haud. 25.5.1733 Kokemäellä) ja "Anna Caisa Johansd Eckhorn" (s. 1718).

Hiskistä löytyy 23.9.1759 syntynyt avioton lapsi, jonka "Fadr som sades lensm.Boge", voi kuulua joko vanhemmalle tai nuoremmalle Henrik Bågelle, todennäköisemmin nuoremmalle.

Nuorempi Henrik Båge (s. 17.9.1725, haud. 31.3.1801 Kokemäki) oli Salmisen mukaan nimismiehenä 1759-1776, 1778-88 ja asui Kaarenojan Yli-Potilassa. Hiskistä löytyy 13.1.1771 syntynyt avioton lapsi, jonka isä "som sades hr länsm Henr Boge ".

Nuoremman Henrikin veli Gustaf (s. 24.10.1729, haud. 23.1.1799 Kokemäellä) näkyy Kaarenojassa rippikirjan sivulla. Hän on turhan nuori ollakseen se Gustaf Boge, joka Hiskin mukaan saa Villiössä vaimon Anna Enckelin kanssa pojat Henrich (s. 19.2.1742) ja Jacob (s. 21.7.1746) .

Pitäisiköhän taas siisrtyä oikeiden ongelmien pariin sen sijaan, että lähtee niitä etsimään?