Elisabet Grelsdotter menetti miehensä, Kokemäen kirkkoherran Simon Bartholdi Giösin, kuolemalle 24.5.1674. Simon oli hallinnut viimeistään vuodesta 1648 Kaarenojan yksinäistaloa, jota myös Potilaksi kutsutaan. Elisabetin ja Simonin yhteisen testamentin mukaan Kaarenoja siirtyi heidän Elias-pojalleen. Tämä oli kustannettu Turun akatemiaan opiskelemaan ja hän oli hoitanut vanhempiensa puolesta äidin perintöasioita Mynämäellä. Elias oli mennyt ennen isänsä kuolemaa, vuonna 1673, naimisiin Kristina Reinholdsdotter Böningin kanssa. Samana vuonna Elias oli vielä Kokemäenkartanon läänitysvouti, mutta jo vuonna 1675 Rauman pormestari.
Tarkoituksena oli, että Kaarenojaa vastaan Elisabetilla olisi turvattu ja mukava vanhuus. Rahasta ja miniän käytöksestä tuli kuitenkin riitaa ja kun helmikuun lopussa 1680 oli vihdoin saatu aikaiseksi inventaari seuraavan Kokemäen kirkkoherran kanssa niin Elisabet tarttui kynään Eurajoella 24.5.1680 ja ilmoitti, että Kaarenojan hallinta pitäisi siirtää hänen vanhimmalle tyttärelleen Katarinalle.
(Kristiina tuskin oli tästä kovin mielissään. Hänellä oli vastuullaan Eliaksen jättämiä velkoja, joita Porin pormestarin Kustaa Heikinpojan leski Elisabet Johansdotter karhusi maaliskuussa 1681 Ulvilan käräjillä. Kristiina asui tuolloin isänsä luona Pomarkussa ja vakuutti miehensä omaisuuden tulleen jaetuksi velkojille ennen Raumalta lähtöä. Todistajien mukaan Raumalta oli kuitenkin tuotu kaksi tai kolme kärryllistä tavaraa epäilyttävästi keskellä yötä. Kristiinan mukaan niissä oli miehen vanhoja vaatteita ja hänen vuodevaatteitaan.)
Katarinan aviomies Huittisten kirkkoherra Andreas Keckonius oli kuollut kesällä 1675. Hänelle oli järjestetty komeat hautajaiset, joihin kutsuttiin Turusta piispa sekä yliopiston professoreita. Poika Johan sai isänsä viran ja riitaantui sitten vouti Påwal Callian kanssa. Tämä oli ollut hyvissä väleissä Andreas Keckoniuksen kanssa ja anoi rahaa hautajaisiinkin lesken puolesta, mutta nyt mieli muuttui. Kirkkoherra ja leskeksi jäänyt äiti olivat anoneet verohelpotuksia, joihin voudin mielestä ei ollut aihetta, sillä vaikeista ajoista huolimatta he saivat runsaat verotulot. Veronalennukset olisivat ”synti oikeamielistä omaatuntoa vastaan”. Olihan Keckoniuksen tytär oli pyntätty ”kuin vapaaherran lapsi”, perhe kävi vuosittain Tukholmassa ostamassa kalliita vaatteita ja koirallakin oli koristeltu ja kallis kaulapanta.
Jolla on sille annetaan. Johan Keckonius vei isoäitinsä kirjeen Kaarenojan hallinnasta käräjille ja tila siirtyi Johanin äidille Katarinalle. Ja tämä saatiin näin Huittisten pappilasta muuttamaan Kokemäelle?
Henkikirjatietojen mukaan Johanin äidinäiti Elisabet oli kirjettä laatiessaan jo 80-vuotias. Hän näkyy vielä vuonna 1682 henkiverotuksessa Kaarenojalla Katarinan ja (tämän tyttärien?) Elisabetin sekä Marian kanssa.
Katarina seurasi vanhempiensa esimerkkiä. Hänen tekemänsä testamentti Elisabet ja Maria tyttärten hyväksi käsiteltiin Kokemäen käräjillä vuonna 1688. Kaarenojan ratsupalvelustilan hallintaoikeuden ja irtaimen vastineeksi tyttäriltä vaadittiin syytinki Katarinan loppuelämäksi sekä hautajaiset. Katarina haudattiin Kokemäellä 18.10.1708, (tytär?) Maria 12.1.1718. Kaarenojalla henkiverotettiin 1692-1713 Elisabet Keckoniaa, ilmeisesti tämä oli Katarinan tytär, jonka mainittiin asuvan äitinsä kanssa 1699.
Isonvihan aukon jälkeen Kaarenojaa hallitsi nimismies Henrik Boge (s. 1694).
Lähteet:
SAY Kokemäki
Tuokko ”syytinki vanhemmille”&”testamentti” (Koke 1688 mm 16: 81-82)
Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo: Noitavaimo ja neitsytäiti. Naisten arki keskiajalta uudelle ajalle. s. 116-119
Tapio Salminen: Kokemäen ja Harjavallan papisto ennen vuotta 1870. 2007
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca Historica 121. 2009 s. 214
Yo-matrikkeli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti