Paul Isak Sallmén (11.11.1819 Ruovesi - 13.3.1901) eli suhteellisen pitkän elämän, mutta sai vain lyhyen muistokirjoituksen Rauman lehteen 14.3.1901.
"Vainaja oli syntynyt marrask. 11 p:nä 1819 Ruovedellä, missä hänen isänsä oli kappalaisena." Tomas Henrik Sallmenius oli vampulalaisen talollisen poika eli hänellä ei ollut suhteita papin uralla etenemiseen. Päästyään Ruoveden pitäjänapulaiseksi hän meni naimisiin kirkkoherran tyttären Anna Charlotta Forseliuksen kanssa, mutta ei päässyt appensa seuraajaksi, kun tämä kuoli 1823. Myös nimeä Sallmén käyttänyt Tomas kuoli itse 3.2.1829.
Isän kuollessa perheeseen kuuluivat alaikäiset lapset Charlotta Henrika Sophia s. 24.11.1815, Carolina Fredrika Maria s. 1.1.1817, Johan Henric s. 15.6.1818, Paul Isaac s. 11.11.1819 ja Thomas Gustaf s. 14.11.1822. Kolme poikaa pääsivät johonkin kouluun ennen Ruovedeltä lähtöä 1830-luvun alussa. (Ruovesi RK 1817-1823, 330; 1824-1830, 281; 1831-1835 TPL, 104)
"Isänsä kuoltua siirtyi hän nuorena poikana Turkuun, missä antautui merimiesuralle sekä suoritti sikäläisessä merikoulussa perämiestutkinnon." Paul Isak ei muuttanut yksinään, vaan Turkuun lähti (ainakin virallisesti) syksyllä 1833 koko jäljellä ollut perheensä. Mikään ei paljasta, millä perhe eli ensimmäiset vuodet, mutta vuosittaiset muutot kertovat jonkinlaisesta epävarmuudesta (Turku ruots RK 1834-1840, 179 (6:8:4), 221 (6:11:4), 421 (f.d.S:187), 776 (7:30:2); 1841-1848, 295 (7:12:1))
Suomen sukututkimusseuran merimieshausta selviää, että Paul Isak oli viimeistään vuonna 1834 kirjoilla Turun merimieshuoneessa. Pikkuveli Thomas Gustaf seurasi jälkiään vuoteen 1840 mennessä. Äitinsä kuoli Turussa 24.9.1841. Hän oli ehtinyt todistaa poikien merillelähdön lisäksi Charlotta-tyttären häät laivuri Gustaf Anderssonin kanssa 13.7.1841. Miesten matkoista saisi lisätietoa merimieshuoneen arkistosta.
Muistokirjoituksen kirjoittaja on ohittanut muutamat vuodet 1840-luvun alussa, jolloin Paul Isak oli kirjoilla Porin merimieshuoneella, josta hän erosi 15.9.1843 ja muutti takaisin Turkuun. (Pori RK 1836-1842, 335; 1843-1849, 282; Turku ruots. RK 1841-1848 6:16:2 eli s. 159)
"Vuonna 1846 muutti hän Raumalle, jossa harjoitti laivanvarustajaliikettä, sekä suola- ja puutavarakauppaa. Vainaja rakennutti Raumalla useita laivoja." Paul Isak oli kirjoilla Rauman merimieshuoneessa ainakin vuodet 1846-1852. Näinä vuosina isosisko Charlotta kuoli Turussa alkuvuodesta 1847, Carolina-sisko muutti Helsingistä Raumalle vuonna 1850 ja pikkuveli Thomas kuoli vuonna 1851 (merimieshaku).
Paul Isak oli perämies matkustaessaan raumalaisen kauppiaan Paqvalinin kanssa Turkuun kesällä 1847 (ÅU 31.7.1847). Vuoden 1849 alkuun mennessä Paul Isak oli päässyt tai päätynyt kauppias Carl Adolf Paqvalinin 176 lästiä vetävän parkkilaivan Carl kapteeniksi. Helmikuussa 1849 hän oli Marseillen satamassa matkalla Odessaan, heinäkuussa Falmouthissa matkalla Antwerpeniin, maalis-huhtikuussa 1850 Odessan satamassa, elokuussa 1851 tullut Riiasta Gravesendiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin laivan puolikas oli ostettavissa huutokaupasta, sillä Paqvalin oli kuollut 9.3.1851 (ÅU 23.3.1849; ÅU 15.3.1850; ÅU 17.8.1849; ÅU 1.11.1850; Ilmarinen 12.11.1851).
Alkuvuodesta 1852 Paul Isak solmi avioliiton kauppias Carl Adolf Paqvalinin lesken Agatha Ilwanin kanssa ja hänestäkin tuli kauppias. Avioliiton myötä huollettavaksi tuli liuta vaimon edellisen avioliiton lapsia ja Paul Isakin esikoinen syntyi 22.5.1853. Perhe asui ensin Paqvalinin omistamassa Heikklässä (57-58) ja muutti vuonna 1859 Marelaan, jossa Agatha kuoli 6.3.1865. (Rauma RK 1847-1853, 61, 284; Rauma RK 1854-1860, 15, 62; 1861-1867, 13)
Marelahan on nykyään museona, mutta siitä on verkossa epätarkat omistustiedot, joiden osana on " Paqvalinin suvun aika". Paqvalinien suhde Paul Isakiin on selvempi ja se jatkui myös vaimon kuoleman jälkeen. Toisen avioliittonsa Paul Isak solmi 25.1.1866 Agathan sisaren Amalian kanssa. Tämän edellinen aviomies kuului Pacqvalin-sukuun ja oli Carl Adolf Paqvalinin serkku. Avioliiton myötä Paul Isak sai ainakin kolme uutta lapsipuolta. (Rauma RK 1861-1867, 115)
Paul Isak, vaimonsa ja nuorimmat lapset muuttivat Marelasta vuonna 1871 taloon n:o 70 eli Pinnalaan. (Rauma RK 1868-77, 16, 82; 1878-1887, 85; 1888-1897, 84). Vaimonsa kuoltua 9.8.1888 Paul Isak myi talon 24000 markasta leskirouva Wahlroosille. (Turun lehti 14.2.1889)
 |
| Rauman lehti 3.4.1886 |
Uusi laiva. Rauman laivaveistämöltä työnnettiin vesille lokak. 13 p:nä eräs, kauppias P. J. Sallmén'in rakentama, 300 registeritonnin vaiheella vetävä kuunariparkki nimeltä "Kosacken" (=Kasakka), Tämä oli, kuten tunnemme, toinen herra Sallmén'in rakentama alus, joka samasta laivaveistämöstä tänä vuonna lähti vesille. (Satakunta 23.10.1880)
Raumalaisten laivojen valmistumisesta yritti joku kerätä 1900-luvun alussa tietoja, mutta ainakin Kosackenin osalta vuosiluku näyttää olevan väärin.
1860 parkki Harmonie (yhdessä Gabriel Granlundin kanssa1865 parkki Dygden1867 kuunarilaiva Suomi1875 parkki Finland1878 parkki Vega ja kuunarilaiva Kosack (Rauman lehti 16.11.1918)
Parkkilaivan Vega, jonka kantavuus on 399 rekisteritonnia, Paul Isak myi kauppias J. W. Söderlundille 32,500 markasta. (Sanomia Turusta 12.6.1888). Kuunari Kosack tunnettiin myöhemmin nimellä Elna (Pohjantähti 10.3.1917).
Kaupankäyntiä helpommin digitoiduista lehdistä löytyy tietoja Paul Isakin lähetystyöhön antamista lahjoituksista. Vuonna 1867 kuollut kaksinkertainen appiukkonsa puolestaan jäi raumalaiseen kansanperinteeseen Polttilan pappana, joka antoi nälkävuosina viimeiset taikinansakin.
 |
| Vaaniin päärakennus Museovirasto CC-BY 4.0 |
Paul Isakin viimeisinä vuosina kanssaan asuivat leskeksi jääneet tyttärensä Olga Alexandra (s. 11.8.1856) ja Anna Charlotta (s. 22.5.1853). (Eura RK 1888-1897, 658; 1898-1907, 696-697)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti