Kesämatkani jatkui Lahdesta Heinolaan, jossa olin viimeksi autoturneellani. Muistan pettyneeni kaupunginmuseoon, mutta en syytä. Tälläkään kertaa en poistunut tyytyväisenä, vaikka näyttely oli uusittu.
Alku oli kronologisuudessaan positiivinen. Arvostin myös kivikautisen reenjalaksen kopiota. Aikajana toi Lahden historiallista museota selvemmin esiin kyläasutuksen synnyn ja toinen varhaisista kylistä sattui olemaan esivanhempieni asuinpaikka, joten sain sidoksen aiempaan tietoon.
Seuraavassa huoneessa hypättiin Heinolan perustamiseen, jonka ymmärtämistä ei auttanut tekstitaulujen sijoitus köyden taakse. Tässä tai seuraavassa huoneessa huomasin seinältä pienen tarran, joka ohjasi kuuntelemaan Tarinasoittimesta lisätietoa. Koska olin lähes ainoa vierailija palasin ensimmäiseen huoneeseen, jossa oli istuin, kuuntelemaan yhden pätkän kuulokkeettomasta kännykästäni. Tarinallinen versio kohensi kronologiaa, mutta koin kuuntelun muissa huoneissa hankalaksi, joten se jäi tekemättä.
Kotiinpäästyä kuuntelin Tarinasoittimen annin läpi ja erityisesti kolmas huone ja sen vitriiniseinän alimman ruudun kahleet avautuivat aivan uudella tavalla.Vaikeaselkoisin huone esitteli komean kalustekokonaisuuden ja paikallisen vaikuttajan, mutta en ymmärtänyt viestiä edes kuunneltuani Tarinasoittimen annin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti