Vaskiseppä Svedberg Maalahden pitäjästä

Maalahti on niin pieni paikka, että se vie vain murto-osan kartasta Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - Geographisch afrijtningh öfwer Laiala, Malax, Närpis och Lapfierdz Socnar. (MH MH 120/- -). Kartalle paikkakunnan (kuvainnollisesti) valoi Matthias Svedberg 1800-luvun puolivälissä.

Borgå Tidning kertoi 11.12.1841 että eteläisessä Suomessa oli edeltävien vuosien aikana tulleet tunnetuiksi kupariset kynttiläkruunut Pohjanmaalta. Osa näistä oli hopeoituja ja osa maalattuja. Kaikki Matthias Svedbergin tuotantoa.

Mistä oli saanut mallin? Aikanaan oli Vaasassa ollut vaskiseppä, joka oli muodostanut hieman liian tiiviin suhteen alkoholin kanssa. Kännisessä unessaan hän oli nähnyt helvetin valaistuna erikoisilla kynttiläkruunuilla, joiden mallin seppä muisti vielä herätessään ja teki mallikappalaeen. Svedberg näki tämän ja synnytti kopioillaan helvetillisen muodin. 

Lisää tekstimainontaa Swedberg sai Helsingfors Tidningarin numerossa 14.12.1844. Nyt kerrottiin hänen taustastaan. Noin 25 vuotta sitten oli Matthias saapunut Maalahteen laukku selässään ja varattomana. Kyläläiset ottivat hänet huoltaakseen. Kasvettuaan Matthias kiinnostui ensin suutarin ammatista, sitten ihastui punamaalin levitykseen. Liikkuessaan maalarin apuna Matthias tapasi sukulaisensa, joka oli Vaasassa kultasepänkisällinä. Kultaesineille ei ollut kaupungissa suurta tilausta joten hän sai työstää myös hopeaa ja messinkiä. Näihin Matthias ihastui nyt punamaaliakin enemmän.

Ensitöikseen Matthias teki puupiippuihin peslaakeja. Liitupiippujen kautta hän eteni merivahapiippujen hopeisiin koristeisiin ja osasi tehdä paljon muutakin. Hän kulki pitkin Suomea, haki oppia Tukholmastakin. Sanomalehtijutun aikaan hän oli myynyt kynttiläkruunujaan 70 kappaletta ja ehti silti myös viljelemään vuokraamaansa maakappaletta Maalahdessa.

Muutama kuukausi myöhemmin, 8.3.1845, Helsingfors Tidningar ilmoitti talonpoika Svedbergin messinkisen kynttiläkruunun olevan esillä samassa tilaisuudessa kuin kaksi ulkomaista auraa.

Åbo Underrättelser kertoi 15.5.1847, että talonpoika Svedberg oli valanut kirkonkellon, joka oli kaunis sekä muodoltaan että soinniltaan. Kirkonkellojen tuotanto ei jäänyt tähän vaan Wasa Tidning pääsi kertomaan 19.10.1847 että Svedberg oli valanut Vanajan seurakunnalle kellon, jonka ääni kuului Hämeenlinnaan asti. Onnistuneista kirkonkelloista kerrottiin myös Helsingfors tidningarin numerossa 13.10.1847 ja suomeksi sanomalehdessä Suomi 17.6.1848. Kangasala sai Svedbergin valaman kirkonkellon ja tämä kerrottiin Åbo Tidningarin numerossa 3.4.1849.

Pirttikylässä ruukinpatruuna O. Sjöberg lahjoitti kirkolle Svedbergin tekemän kynttiläkruunun ja tämä kerrottiin Helsingfors Tidningarissa 1.3.1851. Kotiseurakuntansa kirkossa on vielä nykyäänkin vuonna 1835 Svedbergin valama kynttiläkruunu sekä hänen tekemänsä ja lahjoittamansa saarnastuolin kynttilänjalat.

Kertomuksessa Maalahden pitäjästä todetaan

Mattlar'in talossa oli muutamia vuosia takaperin elok. 4 p. 1847 oikeutettu valantotehdas, jossa valettiin kirkonki kelloja, mutta se herkesi perustajan Waskiseppä Svedberg'in kuoltua.

Milloin Svedberg kuoli ja oliko hän oikeasti kulkuri, joka sattui ilmaantumaan Maalahteen? Keskustelupalstan tietojen mukaan Matthiaksen elinvuodet olivat 1812-1855 ja hänen isänsä oli Elias Andersson Masus. Ilman paikallistuntemusta, Hiskiä tai SSHY:n hakemistoja on helpoiten paikannettava asiakirjatodiste vuoden 1850 henkikirja, jossa Matthias on Matlarin mailla Ulla-vaimon ja Ulla-tyttären kanssa. Seuraavien rivien kisällitkin taitavat kuulua samaan talouteen.

Henkikirjasta selviää kyläksi Yttermalax ja tämä riittää kaventamaan rippikirjaselailun järkevään sivumäärään. Matts löytyy kirjasta 1847-1856 ja sen perusteella on syntynyt 6.9.1812 ja kuollut 20.3.1855. Patronyymi Eliasson näkyy edellisessä kirjassa 1837-46, jossa äitinsä Lisa Mattsdotter (s. 1772) on tullut sivulta 129, jossa miehensä Elias Anderssonin (s. 1771) kuolema merkittynä. Keskustelupalstan tiedot vaikuttavat siis oikeilta.