"On Sundmanin ja Marie Bergerin häät. - Hienot huoneet ovat täynnä hienoa väkeä. Mutta eteisessä tungeksii sekalaista seurakuntaa - ja rahvaan joukossa myöskin kunniallisia ihmisiä vaipat kasvoille vedettyinä - jotkut laittautuneina tuntemattomaksi peruukkiin y.m. - Ja morsian näyttäytyy eläköön-huutojen kaikuessa - vaaleanpunaisessa silkkipuvussa - iloisena, onnellisena, kevytmielisenä, entistä kauniimpana. Toisella puolella loistaa Emelie Lidqvist, toisella puolella Evelina Kåhlman, molemmilla käsissään uhkeat kynttilänjalat, molemmat valkeita, hoikkia, sieviä."Jatkon perusteella ylioppilas Topelius oli 26.9.1839 eteisessä eikä "hienoissa huoneissa".
Matkallaan Uudestakaarlepyystä Helsinkiin Topelius on 4.7.1840 todennut
Simonsin M-talossa näimme vielä suurien häiden jälkiä - 180 kutsuvierasta ja tanssia Keskiviikosta Lauantaihin - vielä surisi polska sittenkun kaikki ihanuus tunti sitten oli otettu pois seiniltä. Sulhanen - "kyllä hänellä jo on vuosia" - oli 20-vuotias - morsian 18 - kaunis ja rakastettava nuorikko, melkein pelkkä lapsi. Kukapa ihmetteli, että hän oli kalpea ja senvuoksi vieläkin kiintoisampi), kun tiesi hänen kantaneen morsiusasua 39 tuntia ja tanssineen niin päättömästi kuin on tavallista, sekä akkojen että tyttöjen kanssa - jollei otetakaan huomioon 3 yön valvomista - ja 20-vuotiaan sulhasen suudelmia - mitkä kaikki seikat kalventavat, ja viimeksimainittu kaikkein enimmin. Se oli kiinnostavaa kaikki se.Annettuihin tietoihin sopii Oravaisissa 1.7.1840 vihityt "Nämnd.m.s. Johan Joh.s. Roukus" ja "Gästg.dr. Anna Gretha Jakobsdr. Simons". Tämä morsian oli syntynyt 26.7.1822 eli 18-vuotias häissään. (Kuva hääparista Pohjanmaalla kirjasta Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists via British Library ja Flickr Commons.)
Tampereen ohitettuaan Topelius seurueineen oli 9.7.1840
kuokkavieraina talonpoikaishäissä - missä meidät otettiin vastaan vieraanvaraisesti - meidät opastettiin vierashuoneeseen, me töllistelimme morsianta ja sulhasta - kahta kilttiä pyntättyä olentoa, tout comme chez nous - meitä kestittiin siltavoudin ja ent. kaartilaisen soitolla, ja talon isäntä tarjosi meille viinaa, jota kiitollisesti maisteltiin, minkä jälkeen me toivotimme "Jumalan onni ja kaikiä hyviä"Näitä häitä vietettiin jossain Onkkalan jälkeisen Ilmolan ja Hämeenlinnan välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti