Lindmanin almanakat vuosilta 1840, 1842, 1843, 1849, 1851, 1861, 1868, 1869, 1870, 1871, 1874 on digitoitu, mutta ei (ilmeisesti) päiväkirjaansa, joka myös kuuluu Turun kirjaston kokoelmiin. A. M. Tallgren on artikkelissaan Naantali puolivuosisataa sitten (Otava 5/1912) jakanut siitä suomennoksena seuraavan, tammikuun loppuun ajoittuvan pätkän.
Naantalilaisten pääasiallisena huvina on kukkupeli (= eräs laji korttipeliä) ja nimipäivien vietto. Etenkin vietetään omituisella tavalla Kaarlen päivää. Minä sain ilokseni nähdä tämän hullunkurisen näytelmän. Se oli seuraavanlainen.
Kun minä Kaarlen päivän aamulla herättyäni menin pihalle, tuntui minusta kuin olisi kaupungissa aivan toinen ilmakehä kuin ennen, enkä pettynytkään. Syynä oli paloviinan tuoksu, jota kaikkialla poltettiin, missä joku Kaarle niminen asui. Noin tunnin kuluttua astui sisään meille (täälläkin oli eräs Kaarle) joukko lystikkäästä puettuja miehiä, koristetut kulkusilla ja pitkillä vahanenillä, etunenässä kaupungin kippari, joka näytti muille tietä päreen päähän pistämällään lipulla. Luultavasti oli hän valittu oppaaksi hienomman hajuaistinsa takia, vainutakseen kaikki ne paikat, missä viinaa oli lämmitetty.
Kun tuo iloinen seura yhdessä paikassa oli juonut viinan, liittyi vieraanvarainen isäntä joukkoon, ja kulkua jatkettiin toiseen paikkaan. Näin kulkivat he päivän umpeensa, kunnes he illalla pysähtyivät raatimies V:n luo, hän kun myös oli Kaarle. Hänen kunniakseen soittivat he viulujaan, joissa koko päivän hankaamisen jälkeen oli 2, 1 tai ei yhtään kieltä, ja jotka siis toimivat äänettöminä tamburiineina. Niin vietettiin koko yö hänen luonaan seuraavaan aamuun, jolloin jokainen luovi kotiansa pää riipuksissa, eikä kipparikaan voinut purjehtia suoraa kurssia.Tallgrenin haastattelema vanha naantalilainen neiti Bredenberg ei ollut tällaisesta menosta koskaan kuullutkaan. Vuonna 1841 nimipäivän viettoa kuvattiin kyllä yleisestikin samantapaiseksi, miesten nimipäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti