Kaarle Gusta Bergholmista.
Pohjanmaan yhteisessä kansassa on ollut monta taipumuksestaan käsityöllisiin ja kaupallisiin edesottamoihin merkillistä miestä. Sitä myöden kuin nämät taipumukset ovat olleet vahvat niitä esteitä voittamaan, jotka talonpoikaisessa säädyssä lavennusta tavallisesti kohtaavat, sitä myöden on monikin taitojärki ilmestynyt ja toisinaan on kohtalo heitä auttanut kummeksittavaan taidollisuuteen. Niin tapaat tässä maakunnassa usiasti kelloseppiä, muita sekä hienompain että karkeampain metallien takojia, sorvaria ja puuleikkaajia, joiden työt ovat niin täydellisiä kuin saatat vaatia.
Muuan nyt jo vainaaja tilanmies Lappajärven Pitäjäässä, Kaarle Gusta Bergholmi, syntynyt vuonna 1782, näytti jo neli-, viistoista vuotisena varman taipumuksen kaikenlaiseen käsityöhön. Totuttuansa lakkarikelloja korjailemaan, läksi hän muutamessa Närpis aluksessa Tukhulmiin, käveli siellä ollessaan kelloseppien työpaikoissa ja sai jonkun vähän opetuksenkin.
Palattuansa oli hänellä paremmat työkalut kuin entiset omat tekemänsä, ja teetettiinkin työtä enemmän kuin ennen. Mielensä palo vaan taitoansa laventaa, ja sitte kävi hän usiammin Ruotsin pääkaupungissa, kohta oli hänellä kokonainen kellopaja täydessä voimassa, jossa itse teki ei ainoastaan uusia kelloja, vaan myöskin työkalunsa ja kellonkannet. Viimein sattui näkemään konstikkaan saksalaisen seinäkellon, ja alko sen mukaan tehdä senkin kaltasia. Hänen tekemistään on vielä yksi, joka visulla käynnillä osottaa ei ainoastaan tuntia ja hetkiä (minuuttia), vaan myöskin ajan kulun, kuun vaihokset ja viikkokauden päivät. Lyödessään soittaa kello 6 soittoa klaverin äänellä. Bergholmi teki myös hienompiakin teräskaluja, kuin joka niitä erittäin vaati.
Vähänen tilansa on nimeltä kehno (dålig), ja sen hallinto, palkaväeltä hoidettuna, muuttuikin isännän peräänkatsomatta, kehnoksi, olletikin ukon viimeisinä vuosina, kuin alko yli varojensa viina maistella. Hän kuoli köyhyydessä 10 p. Kesäkuuta 1840, ja jätti tilansa kahdelle tyttärelleen, jotka kumpikin ovat naimisessa, ja joilla se vielä on. Bergholmi oli kahdesti naimisessa, ensin talonpojan tyttären Ristiina Nikanderin ja sitte Vänrikki Risto Tillmannin tyttären Ulriika Dorotean kanssa Ruotsista. Tällä jälkimmäisellä on joku eläke lapsipuoliltansa ja asuu Ristiinan kaupungissa, jossa eillämainittu soittava seinäkello hänellä on kaupan 200 Ruplan hintaan. Hänellä on ilman sitä 2 miehensä tekemää taskukelloa ja pöytäkello, johon miehensä myöskin on tehnyt kullatun puujalan siihen leikellyillä paremmin ja kehnommin onnistuneilla kuvilla. "
Tämä ilmiselvästi ruotsista suomeksi käännetty teksti on julkaistu Maamiehen Ystävässä 17.05.1845. Hiskin avulla löytyy Lapväärttin haudatuista oikeana päivänä kuollut "F.d.husbd. Gust. Johanss. Bergholm." Kotitilan nimi tässä Dåhli, ei siis Dålig eikä suomeksi Kehno. Hiskistä löytyy myös ilmeisen tyttären "Bde dr Anna Sofia Carl Gustafsdr Bergholm eller Dohli" avioliitto 5.1.1833, sulhanen "Trp:s Johan Gustaf Josefsson Forstén". Siskonsa "Bde dr Caisa Greta Carlsdr Dohli eller Bergholm" avioitui 5.12.1828, sulhanen "Trp:s Johan Isaks:s Knus".
Henkikirjassa 1840 (jossa tila kirjoitettu Dåli) on yhdessä taloudessa torppari Johan Isaacsson, jolla on vaimo Caisa ja Svåger Gustaf, jolla vaimo Anna, sekä "isä" Gustaf ja äiti Ulla. Kesäkuussa kuollut kultaseppä on ehditty siis merkitä vielä henkikirjaan kakkosvaimonsa tyttäriensä ja näiden miesten kanssa.
Henkikirjassa 1840 (jossa tila kirjoitettu Dåli) on yhdessä taloudessa torppari Johan Isaacsson, jolla on vaimo Caisa ja Svåger Gustaf, jolla vaimo Anna, sekä "isä" Gustaf ja äiti Ulla. Kesäkuussa kuollut kultaseppä on ehditty siis merkitä vielä henkikirjaan kakkosvaimonsa tyttäriensä ja näiden miesten kanssa.
Kellomestarihistoriaa löytyy Yleisradion sivulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti