Topeliuksen korttipelit sekä jälkikirjoitus lautapeleistä

Selaillessani Topeliuksen päiväkirjamerkintöjä 1837-40 (suomeksi julkaistu koottujen teoksien osassa XIII (1932), kääntäjää ei mainittu) en voinut olla huomaamatta kuinka usein nuori Topelius pelasi "Bostonia". Mainintojen yhteydessä esiintyy rahasummia, joten tuttavien kesken harrastettiin uhkapeliä.

Ruotsinkielisen Wikipedian mukaan Boston on neljän pelaajan vistityyppinen peli. Sen sanotaan olevan Yhdysvaltain vapaussodan aikainen eli sopisi pelattavaksi Suomessa 80 vuotta myöhemmin. Helsingissä sitä pelasivat myös naiset keskenään (23.3.1839). Jopa niin keskittyneesti, etteivät 18.10.1839 nousseet katsomaan Töölön kasarmien tulipalon loimua: "Oi, kuinka mielenkiintoista katsella näitä korttilappuja tuollaisen ilotulituksen sijasta."

Magasin för konst, nyheter och moder 1839. Nordiska museet, Wikimedia Commons

Topelius pelasi myös "viittälehteä" (13.1.1839) ja vistiä (5.2.1838, 19.1.1840). Tytöt pelasivat "snipp, snappia, uteliasta ym. Lopulta myöskin kuningaspeliä. "Hänen majesteettinsa, hänen Ylhäisyytensä, Ei Mestari Hannu, talonpoika muoreineen, mustalainen akkoineen ovat hyvät ja tarttuvat kortteihinsa."" (20.1.1839).

"Marjaasia" viitannee myös korttipeliin (23.11.1839, 1.12.1839). Ja muschka (10.5.1838)? "Calco" sekä "cucu" (1.-10.1.1838)? Illanvietossa 15.1.1838 "Bostonpöytä, vistipöytä, Cucupöytä, Gropoispöytä, Vingtunpöytä". Viimeksi mainittu vingt-et-un eli suomalaisittain ventti on ainakin korttipeli. Gropois mainitaan Ruotsissa pelatuksi vuonna 1854 julkaistussa kirjassa Scandinavian adventures, during a residence of upwards of twenty years; representing sporting incidents, and subjects of natural history, and devices for entrapping wild animals. With some account of the northern fauna

But cards were the prevailing attraction of the evening — with the elder portion of the company at least, few of whom could resist the pleasure of taking a part. Whist, Boston, L'Hombre, Vira — the last peculiar to Sweden, and said to be the most intricate of all games — were those most in vogue. But Kille, or Camphio, Gropois — the latter resembling the French game, La Bouillote — and Faro, were not unfrequently played.

Itselleni tuttuun tapaan Topelius pelaa 30.9.1839 pasianssin selvittääkseen ihastuksensa ajatukset.

Korttien ohella Topelius mainitsee pari kertaa shakin, Mylly-Matin ja tammipelin (10.1.1838, 15.11.1839, 16.11.1839, 1.12.1839, 4.12.1839, 23.12.1839). Näihinkin saattoi liittyä uhkapeli: "Myllymattia Cedermanin kanssa suklaasta, joka voitettiin" (18.3.1838).

P. S. Aiemmin olen kirjoittanut lautapeleistä. Niitä on viime aikoina ihailtu ja ihmetelty Kansalliskirjaston digitoinneissa. Ja itse tein Finna-sukelluksen. Gallicaan on digitoitu lautapelejä myös ja FB-sivuilleen nostettu näyttäviä sellaisia.