Rekimatka Hämeenlinnasta Kuopioon 1840 (Roos 2/7)

Jätimme viikko sitten Westerlundin teatteriseurueen ja kirjassaan Gömdt är icke glömdt! Några och tretioåriga teater-anteckningar (1871)  muistelevan Johan Petter Roosin lähtötunnelmiin Turussa vuoden 1839 lopussa. He siirtyivät ensin Hämeenlinnaan ja heti vuoden vaihduttua olivat lähdössä Kuopioon rekikyydillä.

Pitkälle matkalle ei lähdetty Kaarlo Karin piirroksen (Tuulispää 21.8.1903) näköisessä reessä vaan kuurireellä. Matkaa tehtiin yölläkin. Ensimmäisessä pysäyspaikassa Roosille ei rittänyt kyytimiestä vaan hänen piti ajaa hevosta itse kuutamon valossa. Hän eksyi pian matkaseurastaan, törmäsi hämäläisiin, jotka eivät ymmärtäneet ruotsia, mutta osoittivat sentään suuntaa jonnekin päin.

Hän päätyi takaisin samaan kestikievariin, jossa ei haluttu antaa matkaan opastajaa eikä hevosen jatkaa matkaa. Vierashuoneessa oli onneksi pappi, joka osasi ruotsia, ja pystyi auttamaan Roosin takaisin kohti Kuopiota. Sanattomasti nyt saatu kyytimies onnistui kertomaan, että kun edellinen hevonen oli lähtenyt tieltä oli se lähtenyt kohti kotiaan. Kun Roos pääsi seuraavaan hollipaikkaan oli muu seurue jo matkustanut eteenpäin. Vasta seuraavassa pysähdyspaikassa hän tavoitti heidät.

Täällä oli tarkoitus syödä, mutta kestikievarissa ei ollut antaa ruokaa rahaa vastaan. Roosin matkaan varaama ruokavarasto oli pudonnut reen pohjassa olleesta reiästä jonnekin matkalle. Yhden näyttelijän tytär oli Suomessa syntynyt ja osasi suomeksi kysyä, jos edes vähän maitoa saisi ostaa. Kestikievarin emännän vastaus kuului "mene talliin ja lypsä hevonen".

Roosin onnettomuudet eivät olleet lopussa. Myöhemmin matkalla, keskellä järven jäätä, reki lakkasi kulkemasta ja syyksi huomattiin jalaksen taipuminen. Sanaakaan sanomatta kyytimies irroitti hevosen, hyppäsi sen selkään ja ratsasti pois. Roos jäi öiseen kylmyyteen ympärillään todellisia tai ainakin kuviteltuja suden jälkiä.

Noin tunnin kuluttua kyytimies palasi avun kanssa. Roos toteaa jälkiviisaana, että suomalaiset ovat matkalaisia kohtaan hyvin avuliaita. Erityisen avuliaita, jos matkalaisella on hevosen silaan kiinnitettynä "kuriirikello", jonka käyttäjän ajateltiin olevan tärkeällä asialla.

Järven selältä seuraavaan hollipaikkaan päästyä auttajat tekivät elein ja sormilaskuin selväksi, että odottivat Roosin maksavan avustaan. Roosin ainoa suomenkielen sanat olivat "ymmere" ja "rypi viine". Jälkimmäisellä saatiin rauha aikaan kun Roos maksoi viinapullon, lämmitti sen tulella, lisäsi joukkoon sokeria ja tarjoili tämän glögin miehille. Roos ei jaksanut jatkaa matkaa vaan ulkovaatteissaan laskeutui lattian oljille nukkumaan.

"Utan något anmärkningsvärdt kom jag ändtligen fram andra dagen sent på aftonen." Siis matka kesti vain pari päivää? Neljäsataa kilometriä jaettuna 48 tunnilla tarkoittaisi 8,3 km/h nopeutta, joka ei kuullosta täysin mahdottomalta.