sunnuntai 9. heinäkuuta 2023

1839: myrsky Savossa

Näkymä Mäntsälän Alikartanoon 8.11.1839
Léon Jean-Baptiste Sabatier (Kansallisgalleria)

Vuosina 1838 ja 1839 ei julkaistu suomeksi sanomalehtiä. Kirjoitus myrskystä julkaistiin ehkä siksi jälkijunassa. Jostain syystä kirjoittaja on kuitenkin ajatellut lukijoiden tunteneen myrskyn ajankohdan ennestään eli on merkinnyt huolellisesti kellonajat, mutta ei päivämäärää. Joka oli 10.9.1839, alla listatun lähteen mukaan.

Sanan saattaja Viipurista 6.6.1840:

Mainittavista luonnon vaikutuksista on menneen syksynen myrsky Suomessa aivan merkillinen, eikä miespolvissa sellaista muisteta olleeksi. Jos muuvallaki se lienee tuntunut, Savossa toki hirmusin oli. Pohjaisemmassa Savossa se sanottiin nuon kello 5:den eli kuuden aikana aamulla rajuna tuulena ilmoittainneen, van voimistui sikäli kun etelästyiki, niin että keski Savossa nuon kello 7 ja 8 aikana se jo oli hirmunen myrsky, ja kaatoi hongat kankahilta, männyt jäntterät lehoista, katot huoneista hajotti, tuulimyllyt tuiskahutteli. Rantasalmen, Sulkavan, Kerimäen ja Säämingin Pitäjien saloilla ei monta puuta seisoilleen jäänyt. 

Kauhia se oli katsella: Satavuotiset hongat, kuuset harmat hapsehiset, koivun konkelot mäillä, jotka pilkaten ajan ja kadotuksen raatelevaisia hampaita, satavuotisella varrellansa vieläik ylemmäksi viheriäistä päätänsä vuosi vuodelta nostivat ja oksiansa toinen toisensa perästä putoilevia levittelivät, nyt kemahtelivat kellellensä kankahille mullaksi katoamaan; Pienet ja suuret, nuoret ja vanhat sielä he nyt sekaisin viruuvat rutkallansa, jotka muutamia hetkiä ennen sotien tuulessa pimeässä varjossaan säilyttelivät lukemattomia eläimiä. Niin ruttoki ihmisyydessä raatelee. Kaatuneien välistä äsken syntyneet taimet jo pistäävät heikkoa van ylpiäta päätänsä taivasta korkeeta kohti ylönkatsoen ja unhottaien juurillensa kaatuneet, joien turvassa itsekki seisoovat. Niin ihmisetki unhottaavat menneien ansion, itse vaan rientäen kohti korkeutta. 

Nuon 8 penikulman laajuudelta kulki mainittu nujakka luoteeta itään. Parikkalassa, Ruokolahella ja Kurkijoellaki se vielä oli kello 10 ja 11 aikana aika myry ja kaatoi sielläki puita van vähemmin. Hiitolassa se jo vienoni ja etempänä vaipui napiksi tuuleksi myllyten aaltoja laajan Laatokan, johon mahtoi surmansa saada. Arvaamaton on se vahinko kuin se teki Savon metsissä, ja monta miespolvea sitä muistellaan. H. . . n.

Muuta vuodelta 1839:

Kirjoittanut klo
Aiheita: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)