Turkulainen kahviloitsijatar

Selatessani Turun ulkomaalaisten kortistoa huomasin kaksi korttia, joissa mainittiin "Amalia Eks kaffehus". Ruotsalainen Johanna Barbara Hjort oli kahvilassa töissä vuonna 1847 ja ruotsalainen mamselli Carolina Namnon asui vuonna 1852 kahviloitsijatar Ekin luona satulantekijä Lindströmin tontilla (Arsenii gatan). Kahvila oli siis olemassa ainakin näinä vuosina.

Kuva 1800-luvun alkupuolen kahvipannusta Johansson, Ridde / Nordiska museet (CC BY-NC-ND 2.5 SE).

Hjortin kortin mukaan Ek on myös ruotsalainen eli hänelläkin on korttinsa. Tai tarkemmin sanottuna kaksi: I ja II. Niiden mukaan Amalia Concordia Ek oli tullut Turkuun Tukholmasta 26.5.1841. Kuukautta myöhemmin hän oli töissä Moriabergissä (eli Kupittaalla) ja vuoden 1842 puolella kestikievarinpitäjätär Öhmanin palveluksessa. Omasta yritystoiminnasta ei näissä korteissa ole jälkeä.

Sen sijaan korteista ja Turun kirkonkirjoista selviää, että Amalia synnytti naimattomana ainakin 4 lasta: Johanna s. 1.6.1843, Berndt Albert s. 19.4.1845, Theodor Leopold s. 15.11.1849 ja Bertha s. 24.7.1860.

Nuorimman lapsen kasteen yhteydessä mainitun asuinpaikan (kaupunginosa.kortteli.tontti) avulla perhe löytyy Turun rippikirjan 1854-1860 sivulta 125. Merkinnän mukaan Amalia oli syntynyt Örebrossa 14.12.1817. Kaksi vanhinta lasta on muuttanut vuonna 1860 Uuteenkaupunkiin ja muut perheenjäset jääneet tuolloin Turkuun. Rippikirjassa 1860-67 he muuttavat vuonna 1861 Turun sisällä ja ovat yhdessä vielä 1867. 

Kurkkasin Yrjö Soinin kirjaa Vieraanvaraisuus ammattina. Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen majoitus- ja ravitsemiselinkeinon kehitykseen (1963), mutta Turun palon jälkeiset kahvilat eivät saaneet siinä isoa osaa eikä Amalia Ekiä mainittu.