Muurarin tyttärenpojan sukuesityksestä

Martti Olavi
Rapola (1891-1972)
 Kuva: HYn opettaja-
matrikkeli

Martti Rapolan kirja Koivunporras, ainakin uudistettuna painoksena vuodelta 1969, on erinomainen esimerkki siitä, ettei sukuhistoriaa tarvitse kirjoittaa tylsästi ja kuivasti. Suosittelen tutustumista ja yritän pitää itsekin mielessä Rapolan otteen.

Kirjan keskiössä on Rapolan isä, mutta tapani mukaan takerruin marginaaliin eli äidin isään Erik Sebulon Jaeckell, jonka Rapola esittelee helsinkiläisenä muurarina, joka "oli nuorena tyhjäkätenä muuttanut syntymäpitäjästään Mäntsälästä pääkaupunkiin rengiksi ja tällöin jostakin syystä omaksunut itselleen oudolta kaikuvan sukunimen". "Hän oli karkeista aineksista, Mäntsälän Hirvihaaran mökkikulmalta, eikä hänen kohdallaan kirkonkirjoissa puhuttu isästä mitään". Vaimonsa Serafia Matintytär oli "asikkalaisen pieneläjän tytär". (s. 136-137, 167)

Heidän tyttärensä eli Rapolan äiti Maria Josefina (Maiju) kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun kurssin ja päätyi vuonna 1882 Sääksmäen Voipaalaan kotiopettajaksi. Palattuaan Helsinkiin hän meni "B. F. Godenhjelmin kouluun, Suomalaiseen jatko-opistoon, josta hän pääsi kaksi vuotta myöhemmin valmiina suomen, saksan ja ranskan opettajattarena erittäin kiitettävin mainesanoin" ja sai "suomen ja saksan kielten opettajattaren viran Hämeenlinnan tyttökoulussa" (s. 137, 139-140). Emmi-sisarensa kävi Helsingin kauppakoulun, josta valmistui keväällä 1885 ja teki sitten uran Hankkijassa (Suomen nainen 7/1916). Pikkusisko Jenni teki pitkän uran Otavan kassanhoitajana (Otavainen 2/1917). 

Avioiduttuaan vuonna 1887 Maiju muutti Frans-aviomiehensä kanssa vanhempiensa yläkertaan "Helsingissä Bulevardin 19:nnessä pihan perällä olevassa kivirakennuksessa" (s. 166). Maijun perhettä Rapola kuvaa toistuvasti köyhäksi. Erik Sebulon Jaeckell "oli ilon ja fantasian mies, mielikuvitusta oli omiaan kiihottamaan hänen heikko näkönsä, voisipa sanoa puolittainen sokeutensa. Frans saattoi viettää pitkät tuokiot lukien vanhukselle (tosin tämäkin ukko v. 1887 oli vasta 56-vuotias) kirjallisuuden klassillia seikkailukertomuksia tai historiallisia romaaneja. Helsinkiläinen muurari osasi myös sen verran ruotsia, että lukemista voitiin valita varsin vapaasti." (s. 171)

Pienikin kuvaus on rikkaampi kuin Jaeckellin Geni-profiili, jossa on lisätietona ainoastaan linkki perukirjaan, joka on yhden painetun sivun lomake varattomia pesiä varten. Rapolan käsitys köyhyydestä oli siis varmaankin oikea. Ja on ihan kunnioitettavaa, ettei Rapola lähtenyt arvuuttelemaan puuttuvan isän mahdollista yhteyttä aatelin liepeillä olevaan Jaeckell-sukuun. Olennaisimpana sukuhistoriassa voikin pitää tyttärien kouluttamista, jonka olisin toivonut näkyvän Geni-profiileissaankin.