Helsingin kunnallisverotuksesta vuoden 1883 jälkeen

Elokuussa 1883 muutettiin vuoden 1873 asetusta kunnallishallituksesta kaupungissa hieman (SWL 5.9.1883). Nyt määrättiin, että yhtä veroäyriä piti vastata tietty summa, jonka piti olla välillä 200-400 markkaa. Tätä voi siis käyttää osviittana äyrien tulkintaan ja ahkerimmat voivat myös hakea maistraatin pöytäkirjoista päätetyn arvon, joka sanomalehtimainintojen perusteella oli Helsingissä pysyvästi 400 mk.

Edelleen vapaaehtoisiin ilmoituksiin ja arvioihin perustuvan verotuksen tarkastamisen olennaisuus käy ilmi tästä anekdootista. 

Erästä kaunokirjailijaa, joka v. 1891 oleskeli muutamia kuukausia täällä Helsingissä oli tämän kaupungin takseerauslautakunta kunnioittanut 15 veroäyrillä, arvaten hänen tulonsa - 6,000:ksi. Kun kirjailija, joka vaan sattumalta oleskeli kaupungissa, on muualla kirjoissa, ei voinut aavistaakaan, että hänet näin äveriääksi arvattaisiin, ja kun hän siitä syystä laiminlöi valitusajan, tultiin häntä kaikessa ystävyydessä Helsingin kaupungin hyväksi ryöstämään 6,000 markan tuloista, joka on tavallinen professorin palkka. Onhan se sekin tavallaan osoitus siitä, "miten meillä kirjailijoita kohdellaan". (Päivälehti 23.10.1892)

Varmuudella en voi sanoa, olisiko kirjailija voinut löytää nimensä sanomalehtien verolistoista. Katkeamatonta sarjaa sanomalehtien verokalentereista en nimittäin sanahauin saanut aikaiseksi, mutta sentään esimerkkejä, jotka viittaavat säännöllisyyden sijaan säännölliseen epäsäännöllisyyteen.

• Vähintään 20 veroäyriä vuodelta 1886: Finland 3.3.1887-
• Vähintään 5 äyriä kunnallisverotusta vuonna 1888 osakseen saaneet: Finland 19.2.1889-
• Vähintään 5 äyriä kunnallisverotusta eli 2000 mk 1889: Hufvudstasbladet 8.2.1890-
• Vähintään 10 veroäyriä eli 4000 mk:n vuositulot vuonna 1892: Hufvudstadsbladet 13.2.1893-
• Vähintään 7 äyriä eli 2800 markan vuositulo 1893: Hufvudstadsbladet 1.2.1894- & Päivälehti 3.2.1894- 
• Kunnallistaksoitus... henkilöt ja yhtiöt, joitten tulot v. 1894 arvattiin 5000 markaksi tai siitä yli: Päivälehti 8.2.1895-
• Vähintään 5 äyriä kunnallisverotusta eli 2000 mk vuonna 1896 ansainneet: Hufvudstadsbladet 11.2.1897
• Vähintään 5 äyriä kunnallisverotusta eli 2000 mk vuonna 1897 ansainneet: Hufvudstadsbladet 17.2.1898 & Nya Pressen 16.2.1898
• Vähintään 5 äyriä kunnallisverotusta eli 2000 mk vuonna 1898 ansainneet: Hufvudstadsbladet 16.2.1899 & Vähintään 4000 mk:n tulot 1898: Päivälehti 11.2.1899
• Kunnallistaksoitus 1900: Uusi Suometar 8.2.1901-
• Kunnallistaksoitus 1901: Uusi Suometar 9.2.1902- & Vähintään 5 äyriä eli 2000 mk vuonna 1901 ansainneet: Hufvudstadsbladet 14.2.1902
• Kunnallistaksoitus vuodelta 1902: Uusi Suometar 10.2.1903- & Hufvudstadsbladet 11.2.1903

Alimpien verosummien leikkaantuminen oli käytännön sanelemaa, sillä verotettavien määrä kasvoi huomattavasti. Tämä selviää esimerkiksi Helsingin kaupungin tilastollisesta vuosikirjasta 1905, jonka taulukossa 221 on sarja asukasmääriä ja verotettujen lukumääriä vuodesta 1885 alkaen. Verotettujen osuus oli vasta vuonna 1905 kohonnut 15 %:iin. Osittain alhaista osuutta selittää se kaupungin ikärakenne eli nuorison määrä, mutta kyse oli myös siitä, etteivät kaikki tuloja saaneet ilmoittautuneet. Ilmoittamisvelvollisuus säädettiin vasta 19.4.1919.

US 12.1.1896

Uudessa Suomettaressa 27.1.1895 pakinoitiin: 

Nya Pressen tietää ilmoittaa, että Helsingin takseerauslautakunnan ja työväenyhdistyksen kehoitukset pääkaupungin työväelle ilmoittamaan itsensä verotettavaksi ovat tuottaneet sen tuloksen, että joku määrä työväkeä onkin saapunut taksoitukseen, mutta pyytääkseen vapautusta kaikista ulosteoista. [...] Nyt tuntuu sille, jonka muutenkin täytyy toimeen tullakseen venyttää joka penni hyppysistään soikeaksi, kamalalta suorittaa lähes puolitoista kymmentä markkaa jokaisesta 400 markan tulosta ja vielä lisäksi siihen maksaa moniaita markkoja kirkollismaksuja joka veroäyristä. [...] Perheelliselle miehelle, jolla on esim. 1,600 markan vuositulo, on paljon vaikeampi maksaa kunnalle veroa 4 kertaa 10 mk., kuin 16,000 markan saajalle suorittaa 40 kertaa 10 mk. Edellisen taloudessa tehdään 40 markalla sangen paljon, jälkimmäisen pelkkiin huvituksiin kuluu paljon enemmän, ylellisyyden tarpeista puhumattakaan."

Olin ajatellut konkretisoida veronmaksajien vähäisyyttä vertaamalla yhtä tutkimani Töölön Taipaleen huvilaa henkikirjasta ja kunnallisverojen kantokirjasta. Sattumalta valitsemani esimerkki kuitenkin paljasti, että usein muuttavan väestön takia hieman eri aikaan tehtyä verotusta ei saa täsmäämään koskemaan samaa populaatiota. Ilmeistä kuitenkin oli, että vuoden 1887 tienoilla henkikirjoissa oli paljon työn teolla määriteltyä ihmistä, jotka eivät olleet maksaneet kunnallisveroa. Eli tilastot pitävät paikkansa.